Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut aikaan sen, että venäläisten taiteilijoiden boikotti on levinnyt myös musiikkielämässä. Suomen sinfoniaorkesterit ry on ottanut kantaa asiaan lausunnossaan. Sen mukaan sellaisten taiteilijoiden syrjintää ei voida hyväksyä, jotka eivät edusta Venäjää eivätkä tue maan johtoa ja Ukrainan sotaa.

Kulttuurin Venäjä-sanktioiden toteutustavat ovat nyt kuuma keskusteluaihe monessa länsimaassa. Onko sellaisten yksittäisten taiteilijoiden ja muusikoiden diskaaminen oikeutettua, jotka eivät ole millään tavalla tuoneet esiin poliittisia mielipiteitään tai kannattaneet Venäjän valtionjohtoa? Eikö se sada Putinin pussiin hänen saadessa syyn todistella kansalleen, miten venäläisiä syrjintään ja vihataan? Tätä propagandaa on levitetty Venäjällä jo kauan.
Suomessa keskustelu heräsi viime viikolla, kun Kymi Sinfonietta päätti hyllyttää venäläissyntyisen viulusolistinsa Nikita Boriso-Glebskin ja venäläisen kapellimestarin Jaroslav Zabojarkin konsertistaan. Taustalla oli Kotkan kaupungin päätös lopettaa kaikki yhteistyö venäläisten yhteistyökumppaniensa kanssa. Orkesteri on Kotkan ja Kouvolan yhdessä omistama yhtiö, ja se kuuluu Kotka-konserniin.
Kymi Sinfoniettan toimitusjohtaja Mikko Leppänen sanoo olevansa erittäin pahoillaan tapahtuneesta. ”Päätös tehtiin yhdessä kaupungin kanssa. Meidän osaltamme tämä koski vain näitä kahta taiteilijaa, sillä muita venäläisiä vieraita kaudellamme ei ole. Omin venäläisiin työntekijöihimme tämä ei tietenkään vaikuta mitenkään”, hän sanoo.
Kumpikaan taiteilija ei itse uskaltanut protestoida erottamistaan. Boriso-Glebeskin agentti Aino Turtiainen-Visala kuitenkin latasi asiasta täyslaidallisen Facebook-sivullaan. Hän pitää menettelyä ihmisoikeuksien ja Suomen lakien loukkaamisena.
”En olisi millään voinut kuvitellakaan, että kansainväliset huipputaiteilijamme, epäpoliittiset yksityiset ihmiset, joutuisivat syrjinnän kohteiksi vain venäläisen syntyperänsä takia. Nyt se aika on kuitenkin koittanut”, hän kirjoittaa. ”Miten tällä autetaan sodan uhreja?”
Turtiainen-Visala saa samassa Facebook-keskustelussa komppausta orkesterien intendenteiltä. ”On syytä tarkkaan pohtia ovatko olosuhteet nyt tai koskaan sellaiset, että voisimme itse päättää, etteivät yhdenvertaisuuslaki tai syrjintää koskevat EU-artiklat koske omia ratkaisujamme”, ´sanoo Radion sinfoniaorkesterin intendentti Tuula Sarotie.
Myös Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Aleksi Malmberg on sitä mieltä, ettei Venäjän vastaisten pakotteiden tehtävä anna perustetta diskriminoida kaikkia venäläisiä. ”Toimimalla epäoikeudenmukaisesti ihmisiä kohtaan, vain heidän syntyperänsä perusteella, annamme kortit Putinin ja hänen hirmuhallintonsa käsiin”, Malmberg sanoo ja jatkaa:
”Oma kysymyksensä on, onko tilanteita, jossa esiintymissopimus tulisi perua henkilön mielipiteiden perusteella. Tässä ei sananmukaisesti ole kysymys pakotteista vaan jostain muusta. Taiteen tekeminen, samalla lavalla esiintyminen on herkkä, luottamusta ja avoimuutta edellyttävä tilanne. Jos käy ilmi, että henkilö puolustaa ja hyväksyy provosoimattoman hyökkäyksen toiseen maahan, viattomien ihmisten tappamisen, ei yhteistä pohjaa taiteen tekemiselle yhdessä ole.”
 

Orkesterien järjestö lausuu

Moni orkesteri on toivonut vaikeassa asiassa yhteisiä linjauksia, ja tiistaina sellainen saatiin. Suomen sinfoniaorkesterit ry:n hallitus suosittaa jäsenistölleen, ettei kaikkia venäläisiä taiteilijoita syrjittäisi.
”Taiteellinen ja taloudellinen yhteistyö Venäjän, ja erityisesti valtion rahoittamien taide- ja kulttuurilaitosten kanssa on syytä jäädyttää, mutta sellaisten taiteilijoiden sulkemista konserttitoiminnasta ei voida hyväksyä, jotka eivät edusta Venäjää, toimi sen hallinnossa eivätkä tue Venäjän johtoa Ukrainan konfliktissa”, Sinfoniaorkesterit ry lausuu.
”Järjestäjä voi varmistua tästä esimerkiksi esiintymissopimuksen erityisehdoin. Tällaisiksi taiteilijoiksi tässä suosituksessa katsotaan ne kertapalkkaiset solistit ja kapellimestarit, joilla on Venäjän kansalaisuus uudelleenarviointia tehtäessä.”
”Työnantajina orkestereiden tulee huolehtia yhdenvertaisesti kaikista työntekijöistään. Jokaisella ihmisellä on YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan mm. oikeus tehdä työtä ja vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään. Jo sovittuja vierailuja ja konsertteja uudelleen arvioitaessa on punnittava tarkoin, millä toimilla voidaan vaikuttaa niihin, jotka ovat tosiasiallisesti vastuussa kansainvälisen oikeuden loukkauksista ja käynnissä olevista sotatoimista Ukrainassa.”
Myöskään jo sävellettyjen venäläisten teosten boikotointia sinfoniaorkesterit ry ei hyväksy mutta toteaa, että on eri asia suorittaa harkintaa mahdollisten uusien tilaussävellysten ja kantaesitysten kohdalla kuten kertapalkkaisten solistien ja kapellimestarien kanssa.
Samantapaiseen järjestelyyn ovat pyrkineet monet muutkin taidelaitokset. Esimerkiksi Norjan orkesteri- ja teatteriliiton viime viikolla muotoilema kannanotto on lähes yhteneväinen suomalaisten orkesterien kanssa. Yhtenä lisäyksenä on, että norjalaiset ilmaisevat tukensa ”niille venäläisille taiteilijoille ja kulttuurilaitosten johtajille, jotka uskaltavat osoittaa inhonsa ja etääntyä Putinin hallinnon aggressiosta”.
Norjalaisetkaan eivät suosittele venäläisen kulttuuriperinnön boikotointia mutta toivovat, että, että Venäjän ja Ukrainan nykytilannetta käsitellään vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.

Puun ja kuoren välissä

Vaikeuksia saattaa kuitenkin tuoda se, että millaista muotoilua venäläisiltä taiteilijoilta maansa brutaalin hyökkäyssodan tuomitsemisessa edellytetään. Esimerkiksi tähtisopraano Anna Netrebko tuomitsi sodan mutta ei maininnut Venäjän johtoa. Tämä ei riittänyt Metropolitan Operalle, joka perui taiteilijan tämän kauden esitykset. Netrebko on Itävallan kansalainen. Instagram-postauksessaan hän kritisoi sitä, miten venäläisiä kiristetään kritisoimaan kotimaansa johtoa.
Eilen maanantaina Bolshoi-teatterin ja Toulousen Orchester National du Capitolen ylikapellimestari Tugan Sohijev ilmoitti eroavansa molemmista viroistaan koska koki ristiriidat ylitsepääsemättömiksi. Toulouse oli vaatinut häneltä selkeää irtautumista Venäjän hallinnon toimista. Toisin kuin Valery Gergijev, hän ei ole suoraan ilmaissut tukeaan Putinille, mutta asemansa puolesta hän on todella puun ja kuoren välissä.

Sohijev ei kuitenkaan suoraan suostunut tuomitsemaan Venäjän toimia ja Ukrainan sotaa. Eroilmoituksensa yhteydessä hän vain ilmoitti vastustavansa kaikenlaisia konflikteja kaikissa muodoissaan. Lännen boikotteja hän kauhisteli enemmän:
”Euroopassa joudun nykyään valitsemaan yhden musikaaliperheestäni toisen sijaan. Minua pyydetään valitsemaan yksi kulttuuriperinne muiden sijaan, yksi taiteilija toisen sijaan. En voi olla todistamassa, kuinka kollegoitani, taiteilijoita, näyttelijöitä, laulajia, tanssijoita, ohjaajia uhkaillaan, kohdellaan epäkunnioittavasti ja he joutuvat niin sanotun ’peruutuskulttuurin’ uhreiksi. Me muusikot olemme rauhan lähettiläitä. Sen sijaan, että käyttäisimme meitä ja musiikkiamme yhdistämään kansoja ja ihmisiä, meitä jaetaan ja julistetaan pannaan.”
Sohijevin tapaus herätti sosiaalisessa mediassa kiivaan keskustelun. Häntä syytettiin opportunismista, jeesustelusta ja sodan uhrien unohtamisesta. Hänen puolustajansa  näkivät, että jo pelkkä Bolshoi-teatterin johtajan paikalta eroaminen oli raju sivallus valtaapitäviä kohtaan, eikä hänelle Venäjällä tämän jälkeen kunnian kukko laula. Jos hän olisi suoraan tuominnut sodan, Venäjän nykylakien mukaan hän voisi saada 15 vuoden vankeusrangaistuksen. Onko siis inhimillisesti oikein vaatia taiteilijalta, jolla on perhe Venäjällä elätettävänään, tällaista uhrausta?
Vaikeita kysymyksiä. Keskustelu jatkuu.
Harri Kuusisaari