Kaija Saariahon, Sofi Oksasen ja Aleksi Barrièren ooppera Innocence kantaesitettiin vuonna 2021 Ranskassa Aix-en-Provencen festivaalilla ja saavutti suunnattoman suosion. Teos saa viimein Suomen kantaesityksensä tänään perjantaina 21. lokakuuta Kansallisoopperassa. Sitä esitetään 24. marraskuuta saakka.
Torstai-iltapäivänä Kansallisoopperassa järjestetyssä, myös Sofi Oksasen Instagramiin streamatussa keskustelutilaisuudessa säveltäjä Kaija Saariaho, libretisti Sofi Oksanen ja kääntäjä-dramaturgi Aleksi Barrière kertoivat ainutlaatuisen Innocence-oopperan synnystä ja prosessista oopperan takana. Keskustelua johti ja kolmikkoa haastatteli filosofian tohtori, musiikkitieteen dosentti ja Kaija Saariahon musiikkiin sekä suomalaiseen oopperaan erikoistunut Liisamaija Hautsalo.
Saariaho pohtii keskustelussa, että ajatus Innocencesta sikisi jo vuonna 2013, kun hän oli vielä keskellä edellistä oopperaansa, Only the Sound Remainsia. Hänen mukaansa Innocence alkoi hahmottua vastakohtien kautta. Innocence on Sofi Oksasen ensimmäinen oopperalibretto.
”Ajattelin, että jos sävellän vielä yhden oopperan, siitä tulee maksimaalinen solistien, kielten ja kaiken suhteen. Pohdin myös, että olisi ihana tehdä librettoa suomalaisten kanssa. Olen ihaillut Sofia jo pitkään, hänen rohkeuttaan sekä taitoaan tarttua rankkoihinkin aiheisiin. Tuntui todella luonnolliselta lähestyä häntä ja kutsua yhteistyöhön. Yhtä luonnollista oli pyytää Aleksi tiimiin. Tämä on ollut todella uudenlainen yhteistyö syvyydessään, pituudessaan ja läheisyydessään”, Saariaho sanoo.
Innocence on monikielinen, kahdella aikatasolla tapahtuva teos. Se elää toisaalta nykyhetkeä, toisaalta kipeää muistoa. Kaikki kolmetoista hahmoa ovat lavalla samaan aikaan. Saariaho onkin kertonut saaneensa teokseen inspiraatiota freskosta. Hahmoja monikulttuurisissa häissä yhdistää synkkä trauma – kaikilla on salaisuuksia. Myös hahmojen eri kielet ovat nousseet tärkeään rooliin. Oksanen pohtii keskustelussa, että Barrière, joka hallitsee ja tuntee kielen, oopperan, tuntee Saariahon musiikin sekä teatterin, saattaa kenties olla ainoa ihminen maailmassa, joka pystyi vastaamaan libreton käännöshaasteeseen.
”Libreton kääntäminen on aina omaa alaansa, mutta tämä oli erikoista. Kaikki tehdyt päätökset olivat teoksen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Työskentelymme yhdessä on alusta saakka ollut hyvin assosiaatiomaista ja edennyt luontevasti”, Barrière toteaa.
Eri ulottuvuuksia avaa myös hahmojen erilaisten äänityyppien kirjo. Nykyhetkeä, hääjuhlaa elävät hahmot ovat oopperaääniä, kymmenen vuoden takaista muistoa elävät hahmot puherooleja ja yksi, omasta traagisesta syystään aivan erilainen: kansanlaulaja Vilma Jää, joka nousi suureen suosioon Innocencen myötä.
Saariaho kertoo keskustelussa teoksen sävellysprosessin olleen raskas, paikoin sydäntäsärkeväkin rankan aiheen vuoksi. Hän kertoo, että teoksen kaksi äitihahmoa tulivat hänelle erityisen läheisiksi. Oopperan aihe, kouluampuminen, on järkyttävä, mutta valitettavan ajankohtainen myös tämän päivän Suomessa. Saariaho, Oksanen ja Barrière korostavat, että vaikka väkivalta on oopperan teema, heille oli alusta saakka selvää, että väkivallantekoa ei näytetä näyttämöllä tai mässäillä rikoksella. Merkittävämpää on tarkastella, miten kollektiivinen trauma vaikuttaa yhteisöön.
”Tänä päivänä viihteessä keskitytään rikoksen tekijöihin, sarjamurhaajagenre ja true crime ovat suosittuja. Meille oli hyvin selvää, että väkivallantekoa ei tuoda lavalle”, Oksanen toteaa keskustelussa.
Lue lisää Innocencesta: Kansallisooppera ja baletti.