Sekä kapellimestari Pietari Inkinen että basso Mika Kares menestyivät tärkeissä debyyteissään Bayreuthin festivaaleilla. Inkinen johtaa Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian ja Kares laulaa Hagenin osaa sen päätösjaksossa, Jumalten tuhossa. Valentin Schwarzin ohjaama tuotanto sai ensi-iltansa viime vuonna, mutta suomalaiset tulivat mukaan vasta tänä kesänä.
The New York Timesin kriitikko Zachary Woolfe ylistää arviossaan molempia. Hänen mukaansa Inkinen hallitsee Bayreuthin erikoisen lavan, johon kuuluu katettu orkesterimonttu, olosuhteet teknisessä mielessä hienosti mutta tarjoaa myös herkullisia orkestraalisia hetkiä ja henkeäsalpaavaa jännitystä.
”Kaiken kaikkiaan orkesteri oli Wagnerin tarkoittamalla tavalla oma hahmonsa: yhtä ahdistunut, epävakaa ja kiehtova kuin Scwarzin konsepti parhaimmillaan”, hän kuvailee.
Kares jäi Woolfelle mieleen Jumalten tuhon solisteista ikimuistoisimpana. Suomalaisbasson luomaa demonista Hagenia hän kuvaa aggressiiviseksi, ahdasmieliseksi, kylmäksi ja tuskaiseksi hahmoksi.
Frankfurter Allgemeine Zeitungin musiikkitoimittaja Jan Brachmann kiteyttää Inkisen onnistuneen ennen kaikkea siinä, missä jokaisen Wagner-johtajan tuleekin onnistua: tuomalla esiin motiivisen etenemisen sinfoninen autonomia mutta samalla sovittaa se laulajien työn kanssa yhteen tavuntarkkuudella. Tähän orkesteriosuuden analyyttisen tarkkuuden ja laulajia seuraavan draaman yhdistelmään moni muukin kriitikko kiinnitti huomiota.
Aivan yksimielistä Inkisen ylistys ei ollut, sillä BR2 Klassik -kanavan kriitikko Franziska Stürz piti hänen osuuttaan Reininkullassa ja Valkyyriassa lähinnä tunnollisena kontrolloijana, jolta puuttuvat suuret romanttiset impulssit ja veretseisauttavat aksentit. Hän moitti myös musiikillista tyhjäkäyntiä ja koordinaatiota lavan ja montun välillä.
Jumalten tuhoon mennessä kuitenkin myös Stürz alkoi lämmetä Inkisen tulkinnalle. Muiden lehtien ylistys riittänee kattamaan muutamat varaukset: ”Inkinen saatetaan muistaa yhtenä inspiroivimmista Bayreuthin Ring-johtajista, jolla on sulava yhdistelmä herkkää säestämistä ja vaikuttavasti rakennettuja huipennuksia”, kirjoitti Opernglas-lehden kriitikko Instagramissa. Varsinainen arvio seurannee myöhemmin.
Mika Kareksen saamat kehut olivat yksimielisiä. ”Upea debyytti – vakuuttavaa laulua ja näyttelemistä”, summasi näkemykset Die Welt -lehden Peter Huth. DPA-uutistoimiston kirjoittaja on innostunut Kareksen ”syvänmustasta” bassosta, joka ”toteuttaa Hagenin kostosuunnitelmaa joka minuutti”. BR2:n Franziska Stürz luonnehtii suomalaista Hagenia dekadentiksi ja emotionaalisesti vastenmieliseksi hahmoksi, joka purkaa turhautumistaan nyrkkeilysäkkiin. Vastaavin sanakääntein kuvattiin myös Kareksen Hagenia Berliinissä viime kaudella.
Schwarzin Ring-ohjaus oli kriitikoiden mukaan tarkentunut viime kesästä, mutta moni kysyi edelleen loogisuuden perään. Hän on sijoittanut tetralogian Netflix-sarjojen maailmaan, jossa keskeisenä teemana on lasten ryöstö ja hyväksikäyttö. Yleisöä modernisointi ei saanut lämpenemään – ohjaaja keräsi runsaasti buu-huutoja.
Bayreuthin Wagner-festivaali jatkuu 28. elokuuta asti. Tämän vuoden uutena tuotantona oli Parsifal, jonka ohjasi Jay Scheib. Siinä tehtiin historiaa tuomalla lisättyä todellisuutta (argumented reality) osaksi esitystä. Esitystä saattoi katsoa AR-lasien kautta, jossa digitaalinen kuvatulva rikasti muuten perinteistä esitystä. Tosin vain 300 katsojalla 1800:sta oli mahdollisuus saada nämä lasit – budjetti ei antanut rahkeita enempään.
Ratkaisu ei saanut useimpia kriitikoita innostumaan. Moni piti digitaalista osuutta päälleliimattuna, mutta muutama kriitikko koki myös, että tämä suunta jatkaa hyvin Wagnerin itsensä ajatuksia tulevaisuuden teatterista. Uuden Parsifalin musiikillinen taso sen sijaan herätti enimmäkseen kiitosta. Esityksen striimaus on nähtävillä Deutsche Grammophonen STAGE+ -palvelussa, joka on maksullinen.
