Alpo Aaltokoski Companyn ja Aurinkobaletin tuottamalla Askelia äänten takana -teoksella on pitkä historia. Koreografi Aaltokoski ihastui 1990-luvun loppupuolella georgialaissäveltäjä Giya Kanchelin (1935–2019) musiikkiin, johon valmisti tuolloin itselleen soolon. Sen jälkeen on syntynyt muun muassa teossarja nimeltä Kancheli-trilogia (2008–2012).
Viime vuonna Turussa ensi-iltansa saanut Askelia äänten takana on kunnianosoitus säveltäjälle. Tanssiteoksen tekijät kuvailevat, kuinka teoksessa käytetyissä sävellyksissä – Mourned By The Wind ja Light Sorrow – Kancheli jatkaa filosofisen ja eeppisen sinfonian linjaansa. “Sooloalttoviulun ääni sitoo yhdeksi kokonaisuudeksi sarjan vastakkaisia jaksoja”. Sellaisia ovat muun muassa keskittynyt meditaatio, traaginen hautajaiskulkue ja tuntemattoman pahan puhallukset. Musiikin luomista tunnelmista muodostuu tanssiteoksen dramaturgia.
Kahden Aurinkobaletin tanssijan, Johanna Ikolan ja Elina Raiskinmäen, lisäksi mietteliäästä ja unelmoivasta uhkaaviin ja alistuviin ja surun täyteisiin tunnelmiin kulkevaa teosta tulkitsevat kolme ukrainalaislähtöisen Ethno Contemporary Balletin tanssijaa, Nina Bulgakova, Anastasiia Mostova ja Kateryna Zhuravlova. On selvää, että heidän mukana olonsa asettaa teoksen nimenomaan sodan kontekstiin, varsinkin kun musiikki toisessa osassa soi uhkaavana, arvaamattomana ja pelottavana, hetkittäin voimaltaan Stravinskin Kevätuhrin kaltaisena.
Esitys alkaa kuvasta, jossa nainen on polvillaan valospotin muodostaman suorakulmion edessä, kuin haudalla. Hetken kuluttua seuraan liittyvät muut tanssijat polvistuvat hänen vierelleen. Taustalla kuuluu vahva rytmikkäiden askelten, marssin ääni – tai sellaisena ainakin äänet kuulen. Naiset tanssivat käsillään, kunnes nousevat ja siirtyvät piiriin suureen valospottiin. Tunnelma on rauhallinen mutta intensiivisen odottava.
Aaltokosken koreografoissa on usein muotoja kansantansseista, yhteisiä kuviota ja erilaisia piirimuodostelmia. Tässä ne korostavat yhteisöä, ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat samassa tilanteessa, alussa ehkä arjessaan, myöhemmin ulkopuolisen pahan uhan alla. He ovat yhtäaikaa yksin ja yhdessä.
Surun, tuskan ja murheen tanssillinen ilmiasu ei ole osoittelevaa, mutta se on puhuttelevaa ja selvästi tanssijoiden sisäistämää. Aaltokosken soljuva, kokanaisvaltainen liike muuttuu esityksen toisessa osassa dramaattisemmaksi. Kämmenet on ristitty rukoukseen ja käsivarret ojentuvat eteenpäin anoen jotain – rauhaa, armoa.
Teos elää toivon, epätoivon ja voimistuvan vastarinnan tunnelmissa. Niitä korostavat ja täydentävät hienosti Magnús Sigurðarsonin valot, jotka välillä hohtavat kuulaan vaaleina, välillä dramaattisen mustan ja punaisen yhdistelminä. Tiheässä loistavat kullankeltaiset täplät ovat kuin ukrainalainen auringonkukkapelto. Vahva punainen viiva mustalla lattialla kuin elämän ja kuoleman raja, jonka molemmin puolin tanssijat liikkuvat lentääkseen lopulta pois.
Aaltokosken plastinen ja voimakas, koko vartaloa vahvasti käyttävä liike täyttää Stoan näyttämön. Se näyttää sopivan oivallisesti myös ukrainalaisvieraille, joiden ilmaisu on tarkkaa, hengittävää ja herkkää.
Aurinkobaletti ja Alpo Aaltokoski Company: Askelia äänten takana. Koreografia Alpo Aaltokoski. Musiikki Giya Kancheli. Lavastus ja valot Magnús Sigurðarson. Puvut Marjo Haapasalo. Äänet Valtteri Alanen. Tanssi Nina Bulgakova, Linda Holmström, Anastasiia Mostova, Elina Raiskinmäki ja Kateryna Zhuravlova. Ensi-ilta Turun Manillassa 2024. Esitys Stoassa 20.9.2025.
