Erik Söderblomin Jurkkaan ohjaama Myrsky on helmeilevä näkemys Shakespearen testamentiksi kutsutusta näytelmästä (1610–1611), josta on ollut moneksi teattereissa ja elokuvissa, kuten fantasiaksi, komedialliseksi tai romanttiseksi draamaksi. Jurkassa meille tarjoillaan farssimaisen riehakasta ja itsetietoista menoa, jossa pudotukset esityksen maailmasta esitystilanteen arkeen vain lisäävät riemua.
Tarinassa autiolle saarelle tyttärineen karkoitettu kuningas Prospero saa taikavoimillaan vallan anastaneen veljensä ja tämän kumppanit merellä haaksirikkoon. Kuuluisan alkukohtauksen infernaalinen myrsky pauhaa Jurkan pikkuruisessa esitystilassa, kun ukkosen ja tuulen riepottelemat matkalaiset pelastautuvat Prosperon saaren rantaan. Valkoiset paperilakanat pullistelevat ja vellovat aaltojen lailla, kunnes riemastuttaviin tyynypäähineisiin puetut korkea-arvoiset herrat kömpivät maalle ja alkaa tapahtua.
Tämän Myrskyn tulkitsee ilmaisutekninen huipputiimi. Martti Suosalo, Minttu Mustakallio, Marc Gassot ja Tuukka Leppänen luovat taidokkailla tyylin ja rekisterin sekä roolinvaihdoksilla kuvan moni-ilmeisen ja lukuisan joukkion maagisesta puuhamaasta.
Jurkan Myrskyn liput vietiin käsistä jo kauan ennen ensi-iltaa, joten odotukset ovat olleet valmiiksi korkeat. Söderblom on ohjannut Suomessa viimeksi vuonna 2024 Espoon teatteriin Antti Hietalan kirjoittaman Oikeusvaltio Espoon. Luovuttuaan Espoon teatterin johtajan pestistä seitsemän vuoden jälkeen hän siirtyi Ruotsiin, josta käsin tällä hetkellä työskentelee.
Söderblom on aktiivinen kulttuuripoliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelija, joten tästäkin ohjauksesta saattoi odottaa löytyvän pistoja omaan aikaamme. Itse näytelmätekstiä on toki kauan tulkittu metaforana yhteiskunnasta, vallasta, kolonialismista ja anteeksiannosta sekä toisaalta ihmismielestä ja ihmisyydestä. Näistä ohjaajakin puhuu käsiohjelmassa.
Esityksen päivityksinä toimivat heitot taiteen rahoituksen leikkauksista ja niiden vaikutuksista sekä yleisölle tähdennetyt tiedot siitä, kenen – Paavo Cajanderin (1892), Eeva-Liisa Mannerin (1986) vai Matti Rossin (2010) – käännöksestä kulloinkin on kyse. Ne toimivat yhtenä muistutuksena taiteen kerroksisuudesta sekä siitä, että osallistumme johonkin ajat läpäisevään. Näin toimivat myös muutamat Hamlet-sitaatit ja viittaukset Suosalon ikoniseen Kiviä taskussa -rooliin.
Luontokatastrofista kertovat pukusuunnittelija-velho Marja Uusitalon satuolentojen päähineiksi sommittelemat rähjäiset muovipussit sekä muu merten rannoille ajautuvaa roskaa muistuttava rekvisiitta.
Merten saastumiseen voisi myös viitata ilman henki Arielin toteamus saarella touhuavista ihmisistä: “Edes valtameri ei teitä sietänyt, vaan ulosti tähän ihmisettömään saareen.” Esityksen loppupuolella esiin nousee myös yhä ajankohtaisemmaksi muuttunut sodan ja rauhan kysymys: Voisimmeko lopettaa hedelmättömän riitelyn ja vallan hamuamisen ja etsiä tulevaisuuteen johtavia ratkaisuja yhdessä?
Mutta päällimmäisenä Jurkan tilassa kaikuu kyllä nauru ja toteutuu pidäkkeetön improvisatorinen teatterileikki. Oleellista sen kokemisessa on juuri pienen huoneteatterin intiimiys, jossa tunnelma nousee kuin kotibileissä: kun kaverit irrottelevat, on kaikilla hauskaa.
Myrsky on näyttelijäntyön, rytmin, ajoituksen sekä nokkeluuden juhlaa. Muun muassa Martti Suosalon klonkkumaisen vastenmielinen noidan poika Caliban on myös fyysisen taipuisuuden ja ilmeikkyyden mestariluomus. Calibanin ilmestyminen näyttämölle villiinnyttää niin esiintyjät kuin katsomonkin.
Jurkan esitystilassa on ovi, josta pääsee suoraan ulos, ja sitä käytetäänkin ahkerasti kunnon farssin tyyliin. Tullaan ja mennään, vauhdilla.
Teatteri Jurkka: Myrsky. Alkuperäinen näytelmäteksti: William Shakespeare. Sovitus, ohjaus, lavastus- ja äänisuunnittelu: Erik Söderblom. Puvut: Marja Uusitalo. Valot: Saku Kaukiainen. Näyttämöllä Marc Gassot, Tuukka Leppänen, Minttu Mustakallio ja Martti Suosalo. Ensi-ilta 5.2.2026.
