K
uka olisi uskonut, että yhtenä talvena Helsingissä esitetään William Shakespearen komediaa Myrsky kahdella näyttämöllä yhtä aikaa – ja molemmilla kerrassaan ilahduttavasti? Myrskyhän vaatii tekijöiltään hyvää huumorintajua ja oivaa teatterinäkemystä tullakseen esitetyksi hyvin, sen verran pöhkö on sen kudelma. Vaikka se sisältääkin esimerkiksi kuolemattomaksi kohotetun sitaatin elämästä unena.
Myrskyn juoni on yhtä uuvuttavaa selittelyä. Siinä kohelletaan sinne tänne, kunnes lopussa melkein kaikki osalliset purjehtivat Milanoon eli niin sanotusti sivistyksen pariin. Aluksi ollaan melkein autiolla saarella, jossa veljensä syrjäyttämäksi joutunut Milanon herttua punoo juoniaan henkiolento Arielin kanssa. Tarinan alussa saaren rantaan haaksirikkoutuu laiva, jossa matkaavat juuri tuo herttuan veli ja muutama muu ylimys. Jutun juju on, että Prosperoksi itseään kutsuva herttua nostattaa itse kyseisen myrskyn ja… ei, ei tätä kannata yrittää selittää.
Mainittuun tulokseen on ehkä tullut myös Erik Söderblom, joka on ohjannut Teatteri Jurkkaan aivan poskettoman hurlumhein, jossa nimekäs ja taitava näyttelijäkvartetti pääsee leikkimään niin tarinan hoopoudella kuin koko shakespearelaisella perinteellä. Rakkaudella se tehdään tietenkin, mutta voe mahoton miten! Musiikkiteatteri Kapsäkkissä nähdään puolestaan Jussi Nikkilän värikäs ja iloinen koko perheen musikaali-Myrsky, nykyaikaan mainiosti tuotuna. Version kruunaavat upeasti leikkiin heittäytyvät näyttelijät, jotka vastaavat myös esityksen musiikista soittaen ja laulaen tarinaa tarvittaessa eteenpäin.
Esityksen musiikki on vaikeasti tiettyyn tyyliin määriteltävää. Se on yhtä värikästä kuin lavan tosi-ja henkiolennot. Laulut kuvittavat tunnelmia ja henkilöitä väliin heleästi, paikoin myrskyisästi ja toisinaan iloisen svengaavasti.
Molemmat versiot ovat näyttelijöiden juhlaa. Prospero eli tapahtumien pyörittäjä on esitysten avain. Itse näin aikoinaan Ismo Kallion Suomen Kansallisteatterin Prosperona, ja tunnelma oli varsin erilainen kuin näissä tämän talven Myrskyissä. Kapsäkissä Prosperona häärii taidokkaasti tarinaa punoen Paavo Kerosuo, josta toinen rooli merimiehenä tuo esiin aivan mahtavan koomikon. Hänen intensiteettinsä pitää keitoksen kasassa, ja siinä sopii sitten muiden velmuilla. Ohjaaja Nikkilä on herkullinen saaren alkuperäisenä asukkaana, Calibanina, ja Antti Korhonen muun muassa hömelönä prinssi Ferdinandina. Mukana sopassa kieppuvat taitavat Anu Hostikka ja Veera Railio.
Koska Kapsäkki suuntaa esityksensä lapsille ja nuorille, oli ilahduttavaa huomata, miten kiinnostuneina he esitystä seurasivat. Oli silti hupaisaa kuunnella, kun aikuiset yrittivät väliajalla selittää heille, kuka oikein oli kuka ja mitä oli tapahtunut. Pieni hämmennys ei elämystä haitannut. Hieno osoitus tästä koettiin, kun Caliban joukkoineen kulki öisellä saarella ja loihe lausumaan: Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään. Heleä ääni täydensi heti katsomosta: näin Kardemumman yössä. Yhtä hauskaa oli meillä Kapsäkin Myrskyn kanssa kuin konsanaan Kolmen iloisen rosvon parissa.
William Shakespeare: Myrsky. Ohjaus ja sovitus: Jussi Nikkilä. Sävellys ja musiikin sovitus: Anu Hostikka, Paavo Kerosuo, Antti Korhonen, Jussi Nikkilä ja Veera Railio. Puvut ja lavasteet: Riitta Röpelinen. Valot: Tuittu Teivainen. Äänet: Max Marshall. Rooleissa: Anu Hostikka, Paavo Kerosuo, Antti Korhonen, Jussi Nikkilä ja Veera Railio. Ensi-ilta 25.2.2026 Musiikkiteatteri Kapsäkissä
