Joskus kun oikeat paikka, hetki ja tekijät osuvat yksiin, syntyy sellaisia raikkaita ja rouheita helmiä kuten Lauri Maijalan Lahden kaupunginteatterin pienelle Studionäyttämölle ohjaama Haapajärven Elvis. Siinä oli kaikki kohdallaan, yleisön rakennetta myöten. Meitä oli katsomossa niin eri-ikäisiä, -kokoisia ja -tyylisiä, että ei voinut kuin huokailla tyytyväisenä. Heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien, jossa pöyhkeästi lavalle astuva mies esitti pikkutuhman karaokekappaleen niin että seinät raikasivat. Mentiin eikä meinattu. Ja me katsomossa olimme heti messissä.
Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina perustuva Maijalan näytelmä kertoo kovin suomalaisesta hengenriistosta Haapajärvellä, Pohjanmaalla vuonna 1995. Tai siis itse teko ei ole se tavallisin, mutta tilanne on. Isä juo ja hakkaa, äiti alistuu, teinipoika ahdistuu. Mummo toimii turvasatamana. Ja sitten yksi heistä tapetaan.
Tästä kaikesta olisi saanut aikaiseksi synkän ja raskaan teoksen. Mutta Maijala – ehkä jo Vuori, en ole lukenut kirjaa – on valinnut toisin. Hän piirtää kaikkiin henkilöihinsä kiintyneen, niin riemun kuin murheen täyttämän kuvan pienen maaseutupaikkakunnan yhden perheen synnystä ja hetkistä ennen tragediaa. Maijala näkee henkilönsä heidän ristiriitaisuudessaan ja saa ajattelemaan kokonaista murheellisten laulujen maata, ohi yksittäistapauksen.
Päähenkilö on teinipoika Asko (jälleen vakuuttava Vilma Kinnunen), jonka pelastus on Elviksen fanitus. Elvis (hyvin laulava Teemu Palosaari) auttaa aina, kun äkkiarvaamatta alkava väkivalta paiskoo isän (vahvasti eläytyvä Tapani Kalliomäki) kädellä poikaa tai äitiä (herkkä Anna Pitkämäki). Toinen apuri on uskollinen ystävä, naapurin Kimmo (mainio Jari-Pekka Rautiainen). Poikien vauhdikkaat leikit katkaisee vain väkivallan uhka. Ja tekee sen usein.
Maijalan näkemystä, että tämä tragedia ei kaikesta huolimatta tapahtunut mustan ja harmaan sävyissä, korostaa näyttämökuvan ja puvustuksen taitavasti kohotettu riemunkirjavuus. Ysärin kuosit ja roina kehystävät myös tämän perheen elämää ja kahvinkeitin napsautetaan porisemaan tuon tuosta niin kuin muissakin kodeissa tai työpaikoilla. Ja millainen onkaan paikkakunnan bingo ja sen emäntä (Liisa Vuori)!
Haapajärven Elvis etenee hyvässä tempossa, pysähtyen välillä olennaisuuksien äärelle.
Päihdekierteessä remeltävä isä saa tukea alkoholistiveljeltään (osassaan häiritsevän hyvä Jori Halttunen) ja tämän menon olemus selviää yhdessä, unenomaisessa, silti todentuntuisessa pubikohtauksessa. Kun Asko intoutuu laulamaan Elviksen kera, Vilma Kinnusen eläytyminen ja laulu kertoo niin paljon pojan tunnoista. Loppupuolella koetaan sekä koskettava tappajan monologi että liikuttava kahvihetki poliisilaitoksella.
Näytelmän soundtrack koostuu tarkkaan ajoitettujen kahvinkeittimen parahdusten lisäksi joukosta ajatuksella valittua musiikkia, ja lopun yhteislaulu tiivistää tarinan viestin saaden aika monet meistä katsojista liikuttumaan.
Katariina Vuori – Lauri Maijala: Haapajärven Elvis
Ohjaus ja lavastus: Lauri Maijala
Puvut: Tiina Hauta-aho
Vaot: Jouni Nykopp
Äänet: Jukka Vierimaa
Naamiointi: Kati Keronen
Rooleissa: Vilma Kinnunen, Anna Pitkämäki, Tapani Kalliomäki, Lumikki Väinämö, Jari-Pekka Rautiainen, Liisa Vuori, Jori Halttunen, Teemu Palosaari, Aki Raiskio
Ensi-ilta 18.2.2026 Lahden kaupunginteatterin Studionäytämöllä
