Arvio: Suomalainen minimalismi ammentaa luonnosta

Chiffren - Kieler Tage fuer Neue Musik - Konzert defunensemble Hanna Kinnunen, huilu ja alttohuilu Mikko Raasakka, klarinetti, bassoklarinetti ja EWI Lily-Marlene Puusepp, harppu Emil Holmström, piano ja syntetisaattori Markus Hohti, sello Anders Pohjola ja Marko Myöhänen, elektroniikka
Kuva: Marco Ehrhardt

 

Defunensemblen tuore julkaisu define function on muhkea tuplalevyllinen kansainvälistä ja kotimaista elektroakustista nykymusiikkia ja kattava kierros yhtyeen omimpaan ohjelmistoon. Eilinen levyjulkistamiskonsertti ei kuitenkaan esitellyt levyn sisältöä vaan juhlisti tapausta kahdella klassikolla: Kimmo Kuokkalan (s. 1973) teos O (2011) on muodostunut yhtyeen bravuuriksi maailmalla, kun taas Philip Glassin minimalismihitti Music in Fifths, joka ei sinällään kuulu yhtyeen perusruokavalioon, soi nyt defunensemblen näköisenä ja kuuloisena tulkintana.

Hypnoottinen, minimalistinen estetiikka sitoi konserttia, jota yleisö seurasi intiimissä piirissä yhtyettä ympäröiden. Kuokkalan nykyaikainen, suomalainen minimalismi ankkuroitui vahvasti luontokokemukseen: luonnon staattisuus, välinpitämättömyys, rikkaus ja elinvoima heijastuivat sen soivassa materiaalissa, ja rakennetta inspiroi otsikossa näkyvä kehämäisyys, ikuinen kiertokulku. Joskus se toi mieleen vuodenajat, joskus taas psykoanalyyttisen yksilökehityksen. Harpun (Lily-Marlene Puusepp) ja pianon (Emil Holmström) väsymätön liplatus, puhaltimien ilmavat äänet ja elektroniikan valopistemäinen säteily loivat järvenselkää muistuttavan, näennäisen pysyvän mutta jatkuvasti väreilevän ja muuttuvan pinnan, johon sello toi rahisevia ja vingahtelevia aksentteja kuin lokin huutoja.

Live-elektronisesti laajentunut sellosointi otti teoksessa solistisen roolin ja erillistyi luonnon kokonaisuudesta eräänlaiseksi keskushahmoksi. 35-minuuttisen teoksen edetessä tunnelma tiivistyi emotionaalisesti elektroniikan käristessä ärsyyntyneesti ja Markus Hohdin sellon artikuloidessa levottomuuttaan yhä inhimillisemmin. Yhtyeen elävä musisointi toi kehityslinjat selkeästi esiin. Hanna Kinnunen ja Mikko Raasakka vaihtoivat teoksen keskivaiheilla alttohuilun ja bassoklarinetin vakioinstrumentteihin ja tihensivät tunnejännitettä yhä intensiivisemmällä, rytmisesti hyökkäävällä läsnäolollaan. Puhaltimet eivät kuitenkaan missään vaiheessa siirtyneet pois universaalista, biomorfisesta logiikasta, ja kuin varkain ne rauhoittivat teoksen takaisin alkutilaansa, tai pikemminkin spiraalin seuraavalle kehälle. Teoksen päättäneissä sellon pitkissä, hyisen ajattomissa äänissä oli uuden alku.

Glassin Music in Fifths (1969) voidaan esittää millä soitinyhdistelmällä tahansa. Defunensemblen yhteisessä tulkinnassa Holmström johti peliä syntetisaattorin äärestä ja Mikko Raasakka vaihtoi klarinetin EWI-puhallinsyntetisaattoriin. Elektroniikka (Marko Myöhänen ja Anders Pohjola) antoi soittimille leijuvan sädekehän sekä loi kuulokuvapainotuksia. Toisin kuin Kuokkalan moderni luontomystiikka, klassinen amerikkalainen minimalismi koostuu täysin abstrakteista, juuri siksi vangitsevista prosesseista. Kvinttiä edestakaisin sahaava musiikki alkaa vähitellen moduloitua ja pidentyä solu solulta kuin matopelin toukka. Täydellisen virtaviivaisella yhteispelillään ja eloisalla artikulaatiollaan Defunensemble loi teoksesta humalluttavan, suorastaan koristeellisen kokonaisuuden.

Auli Särkiö

KLANG-sarjan konsertti Musiikkitalon Sonore-salissa 7.12. klo 19.30
defunensemble:
Hanna Kinnunen, huilu ja alttohuilu
Mikko Raasakka, klarinetti,  bassoklarinetti ja EWI
Lily-Marlene Puusepp, harppu
Emil Holmström, piano ja syntetisaattori
Markus Hohti, sello
Anders Pohjola ja Marko Myöhänen, elektroniikka

R+ ARTIKKELIT

Ekologisen tuhon ja kiertokulun äärellä

0
Tanssin talon kansainvälinen huippuvierailu Figures in Extinction on varsinaisen dream teamin työn tulos: Kanadalainen Crystal Pite on nykytanssin kansainvälinen tähtikoreografi. Brittiohjaaja ja näyttelijä Simon McBurney puolestaan Complicité-teatterin perustaja ja monesti palkittu teatterintekijä...

Uusiutuminen on luovuuden elinehto

0
Aulis Sallinen viettää 90-vuotispäiviään 9. huhtikuuta täysissä voimissaan. Hänen tuorein sävellyksensä, melodraama Shaka saa kantaesityksensä kesäkuussa Naantalin musiikkijuhlilla, ja toukokuussa Ratsumies tulee uutena versiona...

Musiikillinen kronikka majakan rakentamisesta

0
Pauliina Isomäen ooppera Keisarin majakka Turun Sigyn-salissa 28.3.2025. Olen itse pinttynyt maakrapu, mutta merta tunteville Uudenkaupungin edustalla sijaitseva Isokarin majakka lienee tuttu ja vakaa kiintopiste...

Buenos Airesin kadut elävät Piazzolla-illassa

0
“Argentiinalainen tango ja nykytanssi ovat kuin vesi ja öljy, ne eivät tahdo sekoittua vaikka kuinka vispaisi. Tango vaatii tanssijoille korkokengät, nykytanssiin ne taas eivät...

Todellisuus pakenee käsitteitä tanssiryhmän unessa

0
Surrealistinen unenomaisuus ei ole uutta Helsinki Dance Companyn ohjelmistossa, sillä jo Carolyn Carlson toi sitä teoksiinsa 1990-luvulla. Mutta siinä kuin ne olivat läpeensä poeettisia...

Balettia vai BDSM-leikkejä?

0
Suomessa on viime aikoina päässyt näkemään useita kansainvälisiä nykytanssiteoksia, joissa ruoditaan klassisen baletin estetiikkaa ja käytäntöjä. Zodiakin järjestämän Sivuaskel-festivaalin ohjelmistossa oli viime vuonna peräti kolme...

MEDIASAKSET

Advertising

Edellinen artikkeliTätä kaikkea on Rondo Classic:
Seuraava artikkeliArvio: HKO järjesti hienot synttärit