Musiikkitiede, missä mennään?
Yliopistouudistusten ja budjettikiristysten myötä ovat humanistiset alat joutuneet usein muutosten ja leikkausten kohteeksi. Miten pärjää musiikkitiede – ja mitä kaikkea siellä tänä päivänä tutkitaan? Musiikkitieteen olemus jää helposti mysteeriksi alan ja sen vaikutuspiirin ulkopuolisille. Yleinen karikatyyri on, että se tutkii menneiden aikojen säveltäjiä ja heidän sävellyksiään; suurin piirtein tätä suuntausta on edustanut muun muassa hiljattain Taideyliopiston musiikin historian professorin tehtävistä eläkkeelle jäänyt Veijo Murtomäki. Helsingin yliopiston musiikkitieteen molemmat professorit, musiikkisemiootikko Eero Tarasti ja etnomusikologi […]
Wagner kertoo pakolaisten tarinaa
Berliinin Deutsche Oper tekee uutta versiota Wagnerin Ring-tetralogiasta samaan aikaan kuin Suomen Kansallisooppera. Ohjaaja Stefan Herheim on ottanut tulkintansa lähtökohdaksi pakolaisuuden, jonka kautta rakkauden ja vallan konfliktia peilataan. Kylläpä se soi huumaavasti! Liikuttunut tunne valtasi Deutsche Oper Berlinin uutta Valkyyriaa katsoessa jo siksikin, että tämä oli ensimmäinen korona-ajan Wagner-ensi-ilta – ainakin sellainen, joka tehtiin täyskokoisella orkesterilla ja ilman mitään kompromisseja lavalla. Katsomossa tilanne oli toki toinen, sillä avaruutta riitti, ja maskipakko kattoi koko […]
Muusikkouden ytimessä
Maxim Emelyanychev on kuin orkesterin johtajana kuin luonnonvoima, joka imaisee muusikot ja yleisön mukaansa. Hän soittaa kosketinsoittimien lisäksi vanhoja puhaltimia ja on sitä mieltä, että kapellimestari on kaiken valtiaana käynyt turhaksi muusikoiden tason nousun ansiosta. Händelin Agrippinan esitys Turun musiikkijuhlilla viime vuonna ei hevin unohdu. Laulun loistoa riitti, mutta dramaattisesta imusta huolehti kaiken pohjalla Il Pomo d’Oro -barokkiorkesterin johtaja Maxim Emelyanychev. Cembalon äärestä hän eli musiikkia niin fyysisesti ja intoa täynnä, tuoliltaan ylös […]
Kielo Kärkkäinen – pientä, mutta silti suurinta
Lauluntekijä Kielo Kärkkäinen torjuu ajan kurimusta keskittymällä pieniin asioihin, nauttimalla yhteisistä kokemuksista ja etsimällä hanakasti uusia suuntia. Kolmisen vuotta sitten debyyttialbuminsa Tule julkaisseen Kielo Kärkkäisen ilmeisin viitekehys on folk. Vain siihen ei Tampereelta operoiva 34-vuotias lauluntekijä kuitenkaan tahdo lukittua. Sellon ja orkesterimusiikin parissa Riihimäellä kuluneen lapsuuden jälkeen tekijyyyttä ovat osaltaan määrittäneet vaihto-oppilasvuosi Costa Ricassa ja jazz-opinnot Espanjassa. Innostuksen juurelta löytyy legendaarinen tulkitsija. ”Ihastuin lapsena Ella Fitzgeraldin suvereniteettiin, tai ehkä silloin vain nautin näennäisen […]
Taskusinfonioita turvaväliorkestereissa
Sinfoniaorkestereiden on koronarajoitusten vuoksi esiinnyttävä kamariorkesterikokoisina, mikä musiikillisesta näkökulmasta tuo myös paljon hyvää. Kamariorkesteriohjelmiston koluamisen lisäksi suunnittelijat ovat käärineet hihansa ja ryhtyneet etsimään kamarisovituksia suuren orkesterin ohjelmistosta. Mitä annettavaa taskukokoisilla versioilla on kuulijalle ja esittäjälle? Viime aikoina John Storgårdsin puhelin on soinut taajaan muissakin kuin puhtaasti kapellimestari- ja viulistikeikkoihin liittyvissä asioissa. Orkesterit eri puolilta maailmaa ovat ottaneet yhteyttä suomalaiskapellimestariin, jonka tiedetään esittävän pohjoisen kamariorkesterinsa kanssa mitä erityyppisimpiä orkesteriteoksia pienennettyinä versioina. Lapin kamariorkesteri ja sen […]
Teatteriaarre heräsi henkiin
Wagner-tuubien sijaan Bayreuthissa soivat tällä kertaa suolikielet, ja sankaritenorien tilalla heläyttelivät kontratenorit. Kaupungin vanha ooppera on Euroopan suurin alkuperäisenä säilynyt barokin ajan hoviteatteri, ja uusi barokkifestivaali antoi siellä ruhtinaallisen korvauksen Vihreän kukkulan menetetystä Wagner-kesästä. Bayreuth tunnetaan lähes yksinomaan Richard Wagnerin viimeisenä kotipaikkana ja hänen festivaalinsa ja teatterinsa tyyssijana. Perspektiivi on kuitenkin liian lyhyt, sillä kaupungissa tapahtui sivistyksen alalla paljon jo ennen Wagneria. Bayreuthin maakreivitär Wilhelmine oli oopperaentusiasti, joka järjesti esityksiä ja rakennutti […]
Queer-ylpeyttä ja kaappikulttuuria
Urkuri Cameron Carpenter tunnetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen puolestapuhujana. Hänen anteeksipyytelemättömästi normeja haastavan esiintymisensä on sanottu tuovan sekä urut että urkurin ryminällä ulos kaapista. Mutta ollaanko klassisen musiikin maailmassa kaapissa yhä vielä, kun ensimmäisistä Gay Pride -marsseista on kulunut 50 vuotta? Spektaakkelia ja kimaltelevia asuja rakastava Cameron Carpenter (s. 1981) saattaa tuoda mieleen Liberacen. Mutta toisin kuin Liberace, hän on häkellyttävän taitava muusikko ja virtuoosi. Varsinkin hänen balettitanssia muistuttava jalkiotekniikkansa on vailla vertaa. Kun […]
Pianotaiteen Grand Old Man
Risto Lauriala tunnetaan suurten sävellysten pianistina. Hänen konserteissaan kohtaa pianokirjallisuuden vankkumattomia mestariteoksia tinkimättöminä, musiikin kaikkia ulottuvuuksia kunnioittavina tulkintoina. Laurialan konserteista on rakentunut monumentaalisia kokonaisuuksia. Beethovenin pianosonaatteja ja konserttoja, Bachin Partitoja tai Schubertin myöhäisiä pianosonaatteja tuhteina rautaisannoksina. Viime vuonna 70 vuotta täyttänyttä Laurialaa voi luonnehtia suomalaisen pianotaiteen grand old maniksi. Mantteli sopii hänen harteilleen siksikin, että hän suoritti aikoinaan diplominsa Sibelius-Akatemiassa toisen grand old manin eli Timo Mikkilän (1912-2006) johdolla. Oululaissyntyisen Laurialan pianistinen taival alkoi […]
Yhteen kasvaneet
Kamus-kvartetti valmistautuu urotyöhönsä, kaikkien Beethovenin jousikvartettojen esittämiseen. Nelikko on 18 vuodessa kasvanut yhteen niin, että perfektionismin ja yhdeksi soittimeksi sulautumisen ihanne on antanut tilaa myös yksilöiden vapaudelle ja spontaaniudelle. Vain yksi asia harmittaa: Suomen kamarimusiikkielämän hutera pohja. Korona-aika on iskenyt kulttuurin alalla kovimmin freelance-kokoonpanoihin esiintymistilaisuuksien karistessa, mutta Kamus-kvartetilla on viime aikoina ollut kädet täynnä töitä. Nelikon johtama Meidän Festivaali toteutui, vaikka karsittunakin, ja heti sen jälkeen alkoi suururakan, Beethovenin kaikkien jousikvartettojen esityssarjan viimeistely. […]
Mika Vainion äänitaide ei kiireiselle museokävijälle ehdi aueta
Muusikko ja äänitaiteilija Mika Vainio (1963–2017) on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi, mutta kansainvälisissä taiteilijapiireissä arvostetuksi nimeksi. Vainiolla ei ollut muodollista koulutusta musiikin suhteen, mutta hän kulutti jo lapsena ahkerasti kirjaston musiikkiosastoa ja kuunteli tyylejä laidasta laitaan samoin kuin muitakin taiteenlajeja. Hänen elämäntyönsä koostuu ennen kaikkea syntetisaattoreilla ja musique concrète –tyyppisillä äänimaisemanauhoituksilla tehdystä (usein kokeellisesta) musiikista, joka sisältää niin teknoa, ambientia kuin noiseakin. Etenkin yhdessä Ilpo Väisäsen kanssa perustetun Pan Sonic -duon tuotanto nauttii mainetta alan harrastajien keskuudessa. Vainio teki myös […]
Jazzpolkuja, osa 3: Yhden hengen orkesteri
Viime toukokuussa ilmestyi räikeäkantinen levy Berghäll Brothers Big Band Vol. 1, joka sirkuksen voimamiehen kuvalla vahvistettuna julisti: Yksi mies – 27 instrumenttia! ”Veljekset” ovatkin lähemmin tarkasteltuna yksi ja sama henkilö, multi-instrumentalisti Joakim Berghäll. Joakim Berghällillä, 40, oli kasa isoille yhtyeille tarkoitettuja sävellyksiä vailla julkaisua. Niinpä hän haastoi itsensä soittamaan kaikki raidat ja kutsumaan joka kappaleeseen vierailevan solistin. Perinteisestä big bandista ei aivan ole kyse, mutta Berghällin osaamisen kirjo on hämmästyttävä: hän soittaa levyllä yhdeksää […]
Igor Levit todisti, miksi elävää esitystä tarvitaan
Tiistaina päättynyt Musikfest Berlin tarjosi luksusta minimiinsä rajatulle yleisölle. Tähtipianisti Igor Levit teki Beethoven-sarjassaan 2400-paikkaisesta Filharmoniasta intiimin olohuoneen. Punainen, keltainen oranssi väri: sisäänpääsy Tiergartenstraße. Vihreä, sininen ja lila väri: sisäänpääsy Potsdamer Straße tai Herbert von Karajan -Straße. Berliinin Filharmonian yleisö on saanut syksystä alkaen totutella seuraamaan lippuihinsa merkittyjä värikoodeja, joiden mukaan aulassa sitten suunnistetaan – tiettyyn kellonaikaan ja niin nopeasti kuin voi, sillä lämpiöön ei jäädä maleksimaan. Salin ovella täytyy jättää yhteystietonsa, ja jokainen ohjataan […]