Ooppera ja laulumusiikki

Richard Wagner: Jumalten tuho. Gun-Brit Barkmin, Daniel Brenna, Eric Halfvarson ym. Hongkongin filharmonikot, joht. Jaap van Zweden. Naxos. Hongkongissa päämajaansa pitävän Naxosin johtajan Claus Heymannin kunnia-ajatuksena oli saada kaupungin oma orkesteri tekemään Wagnerin Ringin ja samalla demonstroimaan aasialaisten orkesterien iskukykyä saksalaisen musiikin pyhimmässä ytimessä. Vaikka ajatus tuntui ensin vähän periferiseltä, tulos oli nimenomaan orkesterin osalta hämmästyttävä. Sarjan viimeisessä osassa, Jumalten tuhossa, Hongkongin filharmonikot soittaa syvällä soinnilla ja jäntevällä otteella, hellittämättä draaman jatkumosta staattisissakaan kohdissa. Orkesterin […]

  J odie Devos ja Münchenin radio-orkesteri ovat tehneet timanttisen operettilevyn: viimeisen päälle kunnianhimoisella otteella toteutettuina kepeys ja kuplivuus ovat kaikkea muuta kuin kevyttä viihdettä. Alpha-levymerkiltä sopiikin odottaa korkeaa laatua. Venetsiassa toimiva ranskalaisen romantiikan ajan musiikin tutkimuskeskus on tuottanut nuottimateriaalin hauskaan Offenbach-koloratuurivalikoimaan, jossa Hoffmannin kertomusten kuuluisa Nukkeaaria suorastaan kalpenee unohdettujen numeroiden rinnalla – niin valovoimaisen raikkaasti Devos ne esittää. Valoisa koloratuuri-instrumentti kuvioi stratosfäärissä ilmiömäisen notkeasti. Tunkkaisen pöyhistelyn tai mekaanisen taituruuden sijaan Devosin ilmeikkäät, terhakkaasti tekstaavat […]

  K ampin Laulu levytti pitkästä aikaa vuonna 2017 ja pokkasi Suomen kuoronjohtajayhdistyksen ja Sulasolin vuoden levy -palkinnon. Levyllä tiivistyy kuoron viime aikojen ohjelmistolinja, uusi ja viimeaikainen pohjoismainen ja baltialainen kuoromusiikki. Levyn nimiraita ja vanhin teos on Eero Sipilältä vuodelta 1969, uusimmat taas kuoron riveissä laulavien säveltäjien Jaakko Mäntyjärven ja Teemu Tommolan käsialaa. Levyn musiikki viittilöi eri suuntiin joiuista kansanlauluihin ja Kalevalasta juutalaiseen traditioon, mutta ohjelma on vaikuttavasti suunniteltu, ja kaikki teokset koskettelevat herkästi lähdön […]

  Helsingin kamarikuoro jatkaa yhteistyötään BIS-yhtiön kanssa katsauksella suomalaiseen itsenäisyyden aikaa edeltävään sekakuoromusiikkiin. Mukana on somia kuorokappaleita tutuilta ja tuntemattomilta, merkkihahmoilta ja amatöörisäveltäjiltä. Musiikissa heijastuu 1800-luvun kulttuurielämä, jossa eurooppalainen romantiikka kohtasi kansallisen identiteettiprojektin. Levylle on saatu hyviä sekakuorolöytöjä ajalta, jolloin kuorotoiminta keskittyi mieskuoroihin ja suomalainen kuorolaulu oli vasta syntymässä. Esimerkiksi Leipzigissa opiskellut Karl Johan Moring paiski töitä sekakuorokulttuurin hyväksi, ja häneltä on mukana muutama mitä viehättävin laulu.   Nils Schweckendiekin johtamalla HKK:lla on vaikeuksia löytää […]

Justin Doyle aloitti viime kaudella loistavan berliiniläisen RIAS-kamarikuoron taiteellisena johtajana ja on nyt levyttänyt sen kanssa itselleen läheisen Benjamin Brittenin a cappella -teoksia. 34-henkinen kuoro tuo Brittenin ilmeikkääseen uusklassismiin kukkeaa eleganssia. Vokaalinen väkevyys ja kuulaus ovat sopivassa tasapainossa, ja lempeän pyöreästä yhteissoinnista kaareutuu sulokkaita linjoja. Brittenille ominainen retorinen rytmisyys toteutuu selkeästi mutta samalla pehmeästi. Tosin brittiläistyylistä liioittelua ja huumoria kaipaisi tiettyihin teoksiin ripauksen lisää; W.H. Audenin upeaan runoon sävelletty, arvoituksellisen tyylitelty Hymn to St. Cecilia […]

  S chubertin h-molli-sinfonia jäi ”keskeneräiseksi” vuosia ennen hänen kuolemaansa, eikä syynä teoksen valmistumattomuuteen ollut ajanpuute. Ehkä ongelmaksi tuli kolmijakoisen rytmiikan toistuminen kahden ensimmäisen osan lisäksi myös säveltäjän aloittamassa scherzossa, joka tässä kuullaan Nicola Samalen ja Benjamin-Gunnar Cohrsin täydentämänä. Finaalina kuullaan Rosamunde-näyttämömusiikin h-molli-välisoitto, jota on usein tarjottu tähän tehtävään. Stefan Gottfriedin ja Wienin Concentus Musicus -orkesterin tulkinta neliosaiseksi rekonstruoidusta h-molli-sinfoniasta on vakuuttavimpia kuulemiani. Se kuulostaa orgaaniselta kokonaisuudelta eikä vain soivalta ajatuskokeelta. Kahden ensimmäisen osan emotionaalista […]

B erliozin Romeo ja Julia kolmelle solistille, kuorolle ja orkesterille on alaotsikoltaan ”dramaattinen sinfonia” op. 17. Solistit ovat enimmäkseen sivuhenkilöitä ja kertojaääniä, ja Shakespearen näytelmän suurista kohtauksista huolehtii orkesteri – hehkeimmillään Capuletien puutarhan rakkauskohtauksessa. Tshaikovskin ja Prokofjevin teosten raastavan traagisuuden tilalla on ylevää paatosta, joka on perusvireenä myös Michael Tilson Thomasin ja San Franciscon sinfoniaorkesterin levytyksessä. Maltillisilla tempoillaan Tilson Thomas takaa, että kaikki yksityiskohdat kuuluvat. Hän painottaa onnistuneesti musiikin runollisuutta mutta antaa tarkkaavaisuuden paikoin lipsua […]

J osquin des Prez (n. 1440-1521) oli täysrenessanssin kiistattomin mestari, aikalaisten ja seuraajien mielestä aivan omassa luokassaan. Silti hän on yksi musiikin historian salaperäisimpiä hahmoja. Jostain syystä hänen elämästään tai henkilöstään ei ole säilynyt dokumentteja, ja varmuudella hänen kädenjälkensä on paikannettu ainoastaan Vatikaanin Sikstiiniläiskappelin seinägraffitista. Modernista arvostuksesta huolimatta hänen 18:sta messustaan ei vielä ole yhtään yhtenäistä kokonaislevytystä, mutta Peter Phillipsin Tallis Scholarseilla maali häämöttää jo. Säveltäjäuran puolivälistä tulee Missa Gaudeamus, jonka cantus firmuksena on gregoriaaninen […]

  Antonio Caldara (1670-1736) oli täysbarokin tuotteliaimpia italialaismestareita, tilillään yli 70 oopperaa ja nelisenkymmentä oratoriota. Magdaleena Kristuksen jaloissa on 1600-luvun lopussa valmistunut oratorio, jossa raamatullisen aiheen kautta päästään käsiksi naisen seksuaalisuuteen. Kulttuurihistoriassa Maria Magdaleena on julistettu niin prostituoiduksi kuin Jeesuksen vaimoksi. Oratoriossa vastakkainasettelu on ilmeinen, kun Magdalan Mariaa vetävät puoleensa maallinen (Amor terreno) ja taivaallinen rakkaus (Amor celeste), oikeamielisen Martan, ylevän Kristuksen ja bassoäänistä itsevarmuutta puhkuvan Fariseuksen ympäröidessä valintaprosessia. Caldaran oratorion kaksi osaa jakaantuvat kumpikin […]

L’Alessandro amante. Aarioita Giovanni Battista Bononcinin, Georg Friedrich Händelin, Giovanni Battista Pescettin, Agostino Stegganin, Antonio Draghin, Francesco Mancinin, Leonardo Vincin, Leonardo Leon ja Nicola Porporan oopperoista. Xavier Sabata, kontratenori, Vespres d’Arnadi, joht. Dani Espasa. Apate Aleksanteri Suuri oli monen barokkiajan oopperan keskushahmo, ja esimerkiksi pelkästään Metastasion librettoon Aleksanteri Intiassa niitä sävellettiin 65. Katalonialainen kontratenori, kesällä Turun musiikkijuhlien Agrippina-produktioon tuleva Xavier Sabata on koonnut uudelle levylleen näytteitä 75 vuoden ajalta. Keskushenkilö seikkailee niissä ympäri maailmaa niin […]

Melancholia: John Wilbye, William Byrd, Cesare Tudino, Carlo Gesualdo, Pomponio Nenna, Orlando Gibbons, Luca Marenzio, Luzzasco Luzzaschi. Les Cris de Paris, johtajana Geoffrey Jourdain. Harmonia mundi HMM902298. Josquin des Prez: Miserere, Déploration sur le mort d’Ockeghem, Nimphes, In principio, Absolve quae sumus, Planxit autem David, De Profundis, Pater noster. Nicolas Gombert: Musae Jovis. Capella Amsterdam, johtajana Daniel Reuss. Harmonia mundi HMM 902620. Mustan sapen aiheuttamaksi oletettu melankolia – enemmän raskasmielisyys kuin alakulo – innoitti myöhäisen […]

Vienna – Fin de siècle. Schönberg, Webern, Berg, Zemlinsky, Alma Mahler, Wolf. Barbara Hannigan, sopraano, Reinbert de Leeuw, piano. Alpha 393. Barbara Hanniganin instrumentaalinen sopraanoääni ja näyttämölliset taidot ovat keränneet voittoja nykymusiikin parissa. Nyt hän luotaa taiteensa juuria 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Wienissä, Schönbergin (op. 2), Webernin (Dehmel) ja Bergin lauluissa, jotka näyttivät tietä modernismiin. Hanniganin tekstinkäsittely ja vivahdetaju on ihailtavaa ja Reinbert de Leeuwin pianonsoitto apostolisen ymmärtävää. Silti Bergin Seitsemässä varhaisessa laulussa huomaa kaipaavansa […]