Ooppera ja laulumusiikki

Ranskalaiseen romanttiseen kuoromusiikkiin törmää harvoin, ja erinomaisen Accentus-kuoron tuore levy avaa ikkunan lempeän kauneuden maailmaan. Saint-Saënsin lauluissa iltahämärästä, puista ja kukista kerrotaan viilein pastellisävyin ja raffinoiduin harmonioin. Runoilijat eivät ole aikansa nimekkäimpiä, ja pariin kappaleeseen Saint-Saëns on laatinut itse tekstin. Siitä seuraa toisinaan, että kappaleet kuulostavat sointuharjoitelmilta ranskan kielen äänteille ja sisältö, jossa ilta on rauhaisa ja luonto karkottaa surut, jää sivuseikaksi. Accentuksen lumoavan puhtaaseen ja millilleen tasapainotettuun saundiin uppoutuessa se tuntuu oikealta ratkaisulta. Reynaldo […]

Amerikkaa pidetään massakulttuurin kehtona, mutta taidemusiikissa siellä on siinnyt poikkeuksellisen paljon itsepäisiä oman tiensä kulkijoita. Harry Partch (1901–1974) on yksi heistä, säveltäjä ja teoreetikko, joka pureutui soivan äänen ytimeen, sommitteli mikrosävelasteikkoja ja rakensi soittimia niitä varten. Hänen pääteoksiinsa kuuluu Delusion of Fury (1969), kuorolle ja soitinyhtyeelle sävelletty rituaalidraama, joka kertoo ensimmäisessä osassa japanilaisen noh-näytelmän tarinan taistelussa kaatuneesta soturista, joka palaa vihaisena aaveena. Toisessa näytöksessä etiopialainen tarina kertoo viestinnän vaikeuksista ja yhteenottoihin johtavista väärinkäsityksistä. ”Raivon harhakuva” […]

Händelin kruunajaisteokset tulevat ensi keväänä ajankohtaisiksi, kun kuningas Charles III varustetaan tunnusomaisella päähineellä. Kuningas Yrjö I myönsi Händelille testamentissaan 1727 Englannin kansalaisuuden, ja säveltäjä kiitti kirjoittamalla Yrjö II:n kruunajaisiin samana vuonna kolme Kruunajais-anthemia. Anthem kääntyy suomeksi ”hymniksi”, mutta Zadok the Priestiä lukuun ottamatta kyse on laajemmasta kuoroteoksesta. Händelin neljä anthemia ovat seremoniallisen musiikin suurimpia saavutuksia ja soineet brittiläisissä kruunajaisissa Yrjöjen ajoista. Hervé Niquet johtaa Alphan levyllä periodikriteereillä suurta orkesteria ja kuoroa, jotka ovat kuitenkin kaukana […]

Bachin suuri h-molli-messu on tunnustettu ja paljon levytetty mestariteos, mutta hänen neljä lyhyttä messuaan BWV 233-236 ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Pelkän Kyrien ja Glorian käsittäviä teoksia on kutsuttu myös luterilaisiksi messuiksi, ja suurin osa niiden musiikista pohjautuu varhaisempiin kantaatteihin. Teokset oli ilmeisesti tarkoitettu liturgiseen käyttöön, ja niiden rakenne oli suunniteltu tarkoin: kuoron laulama kolmitaitteinen Kyrie ja Gloria, jossa kuoro kehystää kolmea sooloaariaa. Parodiatekniikan vuoksi messuihin suhtauduttiin aikoinaan väheksyvästi. Nyt ne näyttävät, kuinka Bach kehitti jatkuvasti […]

Jean-Philippe Rameau ennätti ennen oopperauraansa työskennellä eri kirkoissa urkurina, mutta ei musiikinjohtajana, minkä vuoksi hänen hengellisten teostensa määrä on suppea. ”Suuria motetteja” on kolme, ja niiden lisäksi Versaillesin Kuninkaallisessa kappelissa on levytetty Rameaun harmoniaoppaasta löytyvä Laboravi clamans -fuuga, mahdollisesti kadonneesta motetista. Grand motetin esikuva oli Lully ja tekstit Psalmeista, mutta teosten koristeellisesti konsertoiva tyyli kuului 1700-luvulle. Quam dilecta hakee Psalmin 84 sanoin turvaa Jumalasta, mitä alun sopraanosoolo huljuvine huiluineen korostaa nöyryydellään. In convertendo Domine anoo […]

Arnold Schönberg moitti oppilastaan John Cagea harmonian puutteesta, mutta tämä vastasi: ”Omistan elämäni lyödäkseni päätä siihen seinään.” Sekakuoro on useimpien säveltäjien mielestä harmoniasoitin, mutta Cagen ryhtyessä vuonna 1979 kuorosäveltäjäksi lopputulos oli jotain ihan muuta. Hymns and Variations pohjautuu bostonilaisnahkuri William Billingsin (1746–1800) kahteen neliääniseen hymniin, joissa Cage on häivyttänyt jäljet resonoivasta yhteissoinnista ja jättänyt jäljelle surumielistä huhuilua. Teoksella on symbolinen merkitys amerikkalaisen pioneerihengen ja itsenäistymisajan optimismin kriittisenä tarkasteluna – kuvana siitä, mitä USA:sta oli 1970-luvulla […]

Nikolaus Lenau (1802–1850) oli itävaltalainen runoilija, jonka tekstejä kohtaa yksinlauluissa ja orkesterisävellyksissä. Hänen elämänsä oli jatkuvaa etsintää, joka ulottui epäonnistuneeseen Amerikan-visiittiin ja päätyi viimeiseksi kuudeksi vuodeksi mielisairaalaan. Heinz Holliger (s. 1939) on sävellyksissään paneutunut onnettomiin taiteilijakohtaloihin. Meillä muistetaan ehkä parhaiten hänen Friedrich Hölderlinin teksteihin pohjautuva Scardanelli-Zykluksensa tai Schumannin kohtaloa valottava Romanecenderes. Lenaun myöhäisiin runoihin ja fragmentteihin perustuva kamariooppera Lunea (2018) jatkaa samalla linjalla. Pääosassa on Holligerin pitkäaikainen yhteistyökumppani, runoilijan maailmantuskaa ruumiillistava Christian Gerhaher. Koko viisihenkinen […]

Josquin kuului siihen burgundilaissäveltäjien joukkoon, joiden luultiin tehneen suurimman osan elämäntyötään Italiassa. Vuosituhannen vaihteessa kävi ilmi, että Josquin työskenteli pitkään Anjoun ”Hyvän kuninkaan” Rénen sekä Ranskan kuningas Ludvig XI:n palveluksessa. Se selittää, miksi suuri osa hänen maallisista lauluistaan on ranskankielisiä chansoneja tai niiden pohjalta sommiteltuja pienoismotetteja. Doulce Mémoire -yhtye on koonnut levylleen kolme- ja neliäänisiä maallisia kappaleita, joiden otsikko – Tant vous aime – on rakkaudentunnustus pikku paimentytölle. Kuuluisin Josquinin maallisista lauluista on silti italialainen […]

Viktor Ullmannin pienoisooppera Atlantiksen keisari Peter Kleinin librettoon valmistui vuonna 1943 natsien perustamalla Theresienstadtin mallileirillä. Vuotta myöhemmin molemmat tapettiin Auschwitz-Birkenaussa. Tarina on symboliikkaan verhottu satiiri vallanhimoisesta keisarista, joka lietsoo ihmiset sotimaan toisensa sukupuuttoon. Se ei sovi Kuolemalle, joka katsoo keisarin kaapanneen hänelle kuuluvan vallan. Musiikki liikkuu railakkaan kabareemeiningin ja Hindemith-henkisen lyyrisyyden välillä. Natsit kielsivät esitykset Terezinissä, kantaesitys kuultiin vuonna 1975, ja Suomessa oopperan johti 2016 tämän vuoden helmikuussa edesmennyt Jaakko Kuusisto. Syntyhistoria antaa oopperalle merkityksen, […]

Schubertin “Talvisen matkan” tulkinnat voi jakaa karkeasti enemmän nuottikuvaan pitäytyviin ja tekstilähtöisesti painottuneisiin. Totuus on tietysti, ettei pitäisi valita toista yli toisen, nuotteja tulee seurata ja sanoja tulkita. Ero on silti olemassa: Arttu Katajan levytys alkuvuodesta painottui puhtaasti musiikillisiin arvoihin antaen laulusarjan niin sanotusti puhua puolestaan. Baritoni Benjamin Appl on loitonnut perinteisen kaunolaulun ihanteista kauemmas ja pureutuu Wilhelm Müllerin runoihin miltei näyttämöllisin tehoin. Liediin Appl on perehtynyt mm. Dietrich Fischer-Dieskaun johdolla. Jotain esikuvan myöhäisten Winterreise-tulkintojen […]

Allan Petterson (1911–80) muistetaan ruotsalaissäveltäjänä, joka vaikeasta sairaudestaan huolimatta viimeisteli kuusitoista sinfoniaa. Vuosina 1943–45 valmistuneet 24 ”Paljasjalkalaulua” (Barfotasånger) kuuluvat hänen tuotantonsa avainteoksiin, vaikka niitä kuulee harvoin. Itse kirjoittamissaan runoissa Petterson peilaa köyhää lapsuuttaan, eristäytyneisyyttään kulttuuri-Ruotsissa ja kaipuutaan parempaan elämään. Laulujen merkityksestä kertoo se, että Petterson käytti niiden aiheita myöhemmin monissa sinfonioissaan ja konsertoissaan. Ruotsalaisten kansallisbaritoni Peter Mattei ja pianisti Bengt-Åke Lundin esittävät BIS:n levyllä kaikki 24 laulua, joista huokuva alakulo ja turvattomuuden tunne ovat monin […]

Dmitri Bortnjanski: Kuorokonsertot Vol. 2. Venäjän valtion sinfoninen kapella, johtajana Valeri Poljanski. Chandos CHAN 9783.           Ortodoksinen liturgia sisältää vahvan rauhan sanoman, joka vetoaa tällä hetkellä, kun kaksi ortodoksista kansakuntaa on sodassa keskenään. Rahmaninovin kahdesta suuresta hengellisestä teoksesta Johannes Krysostomoksen liturgia (1910) on varhaisempi ja persoonallisempi siinä mielessä, että se tukeutuu vähemmin vanhoihin znamennisävelmiin kuin tunnetumpi Vigilia. Yhden säveltäjän teoksena liturgia hahmottuu hengellispoeettiseksi kokonaisuudeksi, jonka modernit harmoniat aiheuttivat sen, ettei teosta […]