Orkesterit ja konsertot

Manuel de Fallan kaksi tanssiteosta, Kolmikolkkahattu ja Noiduttu rakkaus, muodostavat levyllä usein tavatun ja taatun parin. Pablo Heras-Casado saa espanjalaisrytmit sykkimään verevinä, ja Mahler-kamariorkesteri soittaa intohimoisen tarkasti. Rytminen iskevyys ja svengi ovat olennainen osa Fallan partituureja, mutta Heras-Casado sytyttää Kolmikolkkahatun elämään kaivamalla teoksesta esiin kolmiodraamaan liittyvän huumorin. Musiikin erikoisuudet, Beethoven-sitaatit ja kellojen naksutukset, istuvat tavallista paremmin kokonaisuuteen. Noiduttu rakkaus polveutuu espanjalaisesta romanikulttuurista, ja haudan takaa leimuavat tunteet liittävät sen maagiseen kansanperinteeseen. Heras-Casado ei ole ensimmäinen, […]

  Ludwig van Beethoven: Prometeuksen luomistyöt. Turku filharmonia, johtajana Leif Segerstam. Naxos 8.573853.   Ludwig van Beethoven: Christus am Ölberge, Elegischer Gesang. Hanna-Leena Haapamäki, sopraano, Jussi Myllys, tenori, ja Niklas Spångberg, basso, Chorus Cathedralis Aboensis ja Turku filharmonia, johtajana Leif Segerstam. Naxos 8.573852. Kristus Öljymäellä (1803) oli Beethovenille eräänlainen harjoitelma Fidelio-oopperaa varten. Takaa-ajajien ja epäröijien ympäröimä Jeesus on hahmotettu vapaustaistelijaksi, joka ensimmäisessä aariassaan kärvistelee kuin kuuroutuva säveltäjä vasta kirjoittamassaan Heiligenstadtin testamentissa. Ihan terävintä Beethovenia teos […]

Tshaikovskin ensimmäisellä ja Prokofjevin toisella pianokonsertolla on molemmilla monumentaaliset piirteensä, joita ei ole päästetty liiaksi dominoimaan Haochen Zhangin ja Dima Slobodenioukin johtamien lahtelaisten levytyksessä. Van Cliburn -kilpailujen kultamitalisti todistaa levytyksellään kuuluvansa tähtien joukkoon, mutta yhtään ei jää jälkeen myöskään monissa äänityksissä koulittu lahtelaisorkesteri. Levyn käynnistää Prokofjevin futuristinen ja aikalaisyleisöä provosoinut g-molli-konsertto. Sen nuottirisukkoa ovat raivanneet monenmoiset lekanheiluttajat, mutta Zhangin käytössä on tarkkuustyökalut ja kylmähermoinen tappajan vaisto. Sen ansiosta teoksesta eivät erotu vain jylisevät huipentumat, vaan […]

Beethovenin Egmont-alkusoitto on tuttu näky orkestereiden ohjelmissa, mutta Goethen näytelmään sävelletty koko musiikki vierailee harvemmin esityksissä tai levytyksissä. Syy on ilmeinen: alkusoitto ei ole ainoastaan kokonaisuuden musiikillisesti antoisin numero, vaan se käytännössä kertoo koko tarinan. Helsingin barokkiorkesterin konserttitaltiointi Musiikkitalosta todistaa kuitenkin, että sankarillisen vapausdraaman jännitteen saa kantamaan alusta loppuun. Apunaan Aapo Häkkisen johtamalla orkesterilla on Robert Hunger-Bühlerin ärjähtelevällä saksalla laukomat vuorosanat. Historiallinen Egmontin kreivi Lamoral vastusti espanjalaisten hirmuhallintoa Alankomaissa, mutta hänen puheensa mestauslavalla vuonna 1568 […]

Mieczyslaw Weinbergin (1911-1996) musiikkia on levytetty viime vuosina yhä enemmän ja ensimmäinen julkaisu Deutsche Grammophonilla tuntuu virallistavan hänen asemansa. Natseja ja holokaustia vuonna 1939 Neuvostoliittoon paennut juutalaissäveltäjä sai kokea vainoa myös uudessa kotimaassaan. Myöhemmin Weinbergin musiikki jäi usein hänen ystävänsä Shostakovitshin varjoon. Weinberg odotti varmaan Neuvostoliiton murenemiseen ennen kuin julkaisi 21. sinfoniansa, lisänimeltään ”Kaddish” (1991). Teos on kuusiosainen monumentti Varsovan ghettolle, jossa Weinberg menetti suuren osan sukuaan. Samalla sinfonia on muistokirjoitus euroopanjuutalaiselle kulttuurille, jossa risteilee […]

Sibeliuksen Kullervo on vakiinnuttanut paikkansa kansainvälisessä ohjelmistossa, mutta vähän uteliaana aina kuulostelee, kuinka muunmaalaiset tätä syvältä ugrilaisesta perinnöstä kasvanutta teosta käsittelevät. Thomas Dausgaard on tähän mennessä levyttänyt Beethovenin, Schubertin ja Schumannin sinfonioita kamariorkesterilla, mutta Sibeliusta varten on onneksi varattu ruudikkaasti soiva BBC:n Skottilainen orkesteri. Aiemmasta työskentelystä mukaan ovat tarttuneet riuskat tempot ja kiukkuinen draama. Kokonaisuudessa yhdistyy taitavasti raaka alkuvoima ja moderni viimeistely. Johdanto lähtee liikkeelle päättäväisesti, ja Kullervon nuoruuskin vilahtaa ohi ilman tuudittavaa verkkaisuutta, sekstolisäestys […]

Andris Nelsons on levyttänyt yhtä aikaa Brucknerin sinfonioita ja Shostakovitsh-sykliä Bostonissa. Jälkimmäinen sarja on onnistunut tasaisemmin, mutta Leipzigin Gewandhaus-orkesterin Bruckner-soitossa ei ole moittimista. Mieleen saattavat silti palata heidän ammoisen johtajansa Kurt Masurin ajat, jolloin Brucknerin sinfonioita hiottiin särmättömän ympäripyöreiksi. Kuudennessa ja yhdeksännessä sinfoniassa aikamitat ovat ylellisen kiireettömiä. Orkesterin sointi on germaanisen muhkeuden perikuva. Kuudennen sinfonian avaus voi kuulostaa vähän jähmeältä ja rubato geneeriseltä. Hidas osa on todella hidas, auvoisen ajaton, mutta jää kaipaamaan syvyyksiä luotaavia […]

19-vuotias hollantilainen nokkahuilutaituri Lucie Horsch kutsuu kuulijat kanssaan ”barokkimatkalle”, joka vierailee niin suosituissa turistikohteissa kuin harvinaisemmissa paikoissa. Levyn aloittavat ja päättävät soolot Jacob van Eyckin Fluyten Lust-Hofista muistuttavat nokkahuilun periolemuksesta, mutta sovituksissa luisutaan siitä toisinaan kauas. Händelin Saaban kuningattaren saapumisen, Bachin Erbarme dichin ja Purcellin Didon valituksen sovituksissa nokkahuilun läsnäolo ei tunnu aina tarpeelliselta. Bachin d-molli-konsertossa (BWV 1059R), Sammartinin F-duuri-konsertossa sekä Jacques-Christophe Naudot’n (1691-1762) viehkeässä ranskalaiskonsertossa Horsch esittelee virtuoosisuutensa lisäksi ilmaisuvoimaansa. Castellon Sonata seconda ja […]

Elämme joukkuepelaamisen aikaa, eivätkä Richard Straussin yksilösankarit, yli-ihmisistä puhumattakaan, tunnu saavan jalansijaa muualla kuin valkokankaalla. Ainakin Oslosta kajahtavat Näin puhui Zarathustra ja Sankarielämä tekevät vaikutuksen enemmän kollektiivisilla hyveillä kuin yksilöllisillä kosketuksillaan. Yhteissoitto on vakuuttavaa, mutta anonyymiä, vaikka Vasili Petrenkolta löytyy molempiin teoksiin virkistäviä näkökulmia. Zarathustra ei sorru mahtipontisuuteen edes kuulussa Auringonnousussaan, ja Straussin alter ego Ein Heldenlebenissä nauttii selvästi enemmän lemmentöistä kuin sodankäynnistä. Mutta lihaksia pullistava ja adrenaliinia syöksevä atleettinen pauhu, silloin kun sitä tarvittaisiin, […]

Mahlerin keskeneräinen sinfonia on kokenut lukuisia täydennysyrityksiä, joista vakiintunein on Deryck Cooken käsialaa. Uusia versioita tehdään yhä. Säveltäjä-kapellimestari Michelle Castellettin vuonna 2012 kantaesitetty tulkinta on kamariorkesterille ja liikkuu Schönbergin ja kumppaneiden kamarikonserttiperinteen viitoittamalla tiellä. Kamariorkesteri-Mahlerille on muodostunut oma traditionsa, ja vaikka Mahlerin instrumentti oli suurorkesteri, kamaritulkintojen tarjoamalle kuvakulmalle on oma paikkansa. Itse asiassa tässä kamariasussa luurankomainen kymmenes sinfonia näyttäytyy sangen tasapainoisena, ennen kaikkea siksi, että Castellettin täydennys on Cookeen verrattuna fokusoidumpi, jännitteisempi ja detaljoidumpi. Jos Cooken täydennys usein kuulostaa vain materiaalin esittelyltä, […]

Busonin vuonna 1904 kantaesittämä pianokonsertto on niin fyysisiltä kuin henkisiltä mittasuhteiltaan valtava teos. 70-minuuttiseen monumenttiin on ladattu historian suurimpiin pianisteihin lukeutuneen säveltäjän soittotekninen tietotaito, mutta myös hänen moninaiset musiikilliset inspiraationlähteensä sekä idealistinen elämänfilosofia, joka huipentuu lopussa mieskuoron laulamaan Adam Oehlenschlägerin hymniin. Tanskalaisrunoilijan Aladdin-näytelmän lopussa, kuulussa rosvojen luolassa, alkavat kivet ja kalliotkin soida panteistista ylistystä Allahille, kaiken elämän lähteelle ja ikuisuuden tulelle. Kirill Gersteinia ja Bostonin sinfonikkoja johtavaa Sakari Oramoa voi onnitella jo teoksen pitämisestä koossa, […]

Bartokin Puinen prinssi rakentaa Bela Balazsin prinsessan ja tekoprinssin kohtaamisesta parisuhdedraaman, jonka ytimenä on vaikeus ymmärtää taiteilijaa ihmisenä. Sinfoninen satubaletti on jäänyt Bartókin muita suuria orkesteriteoksia vähemmälle huomiolle, mutta toivottavasti Helsingin kaupunginorkesterin ja Susanna Mälkin levytys korjaa asiaa. Rakastamisen vaikeudesta kertova teos liikkuu myöhäisromantiikan ja varhaisen modernismin välimaastossa, jonka vihjeellisyyden tavoittamisessa Mälkki osuu mielestäni naulan kantaan. Monissa levytyksissä teoksen vaikutus on paljon haaleampi, mutta Mälkin tulkinta on yksi sykähdyttävimmistä, kruunattuna Enno Mäemetsin dynamiikaltaan mojovalla monikanavaäänityksellä. […]