Orkesterit ja konsertot

Brucknerin sinfoniat voivat toimia niin hitailla kuin nopeammillakin tempoilla, samalla tavoin kuin ne tuntuvat toimivan erilaisina editioina. Rémy Ballot ilmoittautuu Sergiu Celibidachen perilliseksi, joten hänen sinfonialevytyksensä Altromonte-orkesterin kanssa kuuluvat asteikon hitaimpiin. Hänen levytyksessään seitsemännen sinfonian Adagio on yli seitsemän minuuttia pidempi kuin vähän aikaa sitten arvioimassani Paul Hindemithin johtamassa tulkinnassa. Silti jälkimmäistä ei voi luonnehtia hätäiseksi eikä edellistä itsetarkoituksellisesti vitkastelevaksi. Ballot’n livetaltionnit Brucknerin sinfonioista St. Florianista ovat herättäneet bruckneriaanien huomion, ja ehkä levytykset onkin suunnattu […]

Brahms oli seuranneen polven wieniläismodernisteille kirjaimellinen vanha parta, vaikka Arnold Schönberg julistikin hänet kirjoituksissaan edistykselliseksi. Schönbergin orkestroimassa g-molli-pianokvartetossa Brahmsia ei esitellä arvokkaana esivanhempana, vaan hänet on virtaviivaistettu nuorekkaaksi proge-idoliksi. Viimeistään ksylofonin ja lautasten päästessä unkarilaisfinaalissa vauhtiin on selvää, että kunnioitukseen sekoittuu pientä kujettakin. Jaime Martin ja Gävlen sinfonikot ovat hankalan tehtävänsä tasalla ja soittavat Schönbergin orkestraation anteeksipyytelemättömällä riemulla. Ehkä Berliinin filharmonikoiden (Rattle) jousista syntyy mehevämpää huminaa, mutta se ei ole yhtä tärkeää kuin ruotsalaisorkesterista kumpuava […]

Suomessa RSO:n solistina ja Paulon kilpailujen tuomarina vieraillut Li-Wei Qin saavutti hopeaa Tshaikovski-kilpailuissa 1998 ja voitti sellokilpailut Naumburgissa pari vuotta myöhemmin. Täyteläinen sointi ylärekisteriä myöten, hiottu tekniikka ja lämmin ote tekevät tasapainoisen vaikutuksen Naxosin valikoimassa venäläisiä sellokonserttoja, jollaisia levyn seitsemästä teoksesta edustaa vain yksi. Tshaikovskin Rokokoo-muunnelmat kuullaan perinteisessä sellisti Fitzenhagenin muokkaamassa muodossa. Vaikutelma on yhtä tyylikäs kuin RSO:n konsertissakin. Glazunovin teokset voivat tuntua vähän haaleilta näytteiltä venäläisestä romantiikasta, mutta musiikin sävyisää melodisuutta on alkanut arvostaa. […]

Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia on nuoren miehen sävellys, jossa Berliozilta, Brucknerilta ja etenkin Tshaikovskilta peritylle romanttisen sinfonian idealle on annettu terävä ja taisteluhenkinen tulkinta. Se kuuluu myös Santtu-Matias Rouvalin ja Göteborgin sinfonikkojen levytyksestä, jossa ei syyllistytä nykytulkintoja vaivaavaan hissutteluun. Elastinen temponkäsittely on silti suunniteltua: energistä avausosaa höystävät näyttävät sforzatot ja hyvin ajoitetut huipentumat. Hitaassa osassa painopiste on sijoitettu kehystävän jousimelodian sijasta välijakson kehittelyyn. Jälkimmäisissä osissa korostuu rouhean alkuvoiman ja harkitun teatraalisuuden yhdistelmä, jota olisi paikoin voinut […]

K rzysztof Pendereckin (s. 1933) musiikki otti 1970-luvun lopulla uuden suunnan radikaalista avantgardesta postromantiikkaan. Mieltymys suurieleiseen draamaan säilyi, samoin puolalaissäveltäjän hyvä vainu soittimellisten tehokeinojen suhteen. Se on kirvoittanut yhteistyötä monien huippusolistien kanssa, joista Anne-Sophie Mutter on koonnut hänelle omistettuja teoksia kahden levyn kunnianosoitukseksi syksyllä 85-vuotta täyttäneelle säveltäjälle. Mutterin yhtä aikaa kuninkaallisen suvereeni ja yksilöllisen impulsiivinen soitto häikäisee kautta linjan. Kirkkaimmillaan se loistaa tiiviissä La Follia -muunnelmissa (2013) suositusta teemasta sekä nokkelan vuoropuhelun motivoimassa Duo concertantessa […]

Mitä kaikkea Mahlerin sinfoniat ovatkin nielleet, ne ovat ennen muuta sinfonioita. Osmo Vänskä ja Minnesotan orkesterin tulkinta Mahlerin toisesta sinfoniasta pitää tämän mielessä edetessään vakaasti ensiosan hautajaiskulkueesta finaalin ”Ylösnousemukseen”. Ärhäkkä alkurepliikki vetää kuulijan mukaan elämän ja kuoleman kamppailuun, mutta jo avausosassa tempon ja dynamiikan kontrastit leviävät laajalle alalle. Ne eivät silti läiky yli, vaikka finaalin offstage-vasket tuntuvat toisinaan kantautuvan naapuritalosta. Pääosassa on Minnesotan orkesterin komea soitto, vielä saumattomampana kuin aiemmin. BIS:n viimeisen päälle muhkea monikanavaäänitys […]

Armas Järnefeltin musiikki Mauritz Stillerin vuonna 1919 ohjaamaan Linnankoski-klassikkoon Laulu tulipunaisesta kukasta kattaa elokuvan koko keston (n. 1’40) ja muistuttaa musiikin kerronnallisesta roolista mykkäfilmin aikakaudella. Järnefeltin musiikki on tunnettu katkelmina, mutta vasta Jani Kyllösen ja Jaakko Kuusiston restaurointi rakentaa siitä yhtenäisen jatkumon. Hauskinta olisi ollut, jos Kuusiston johtaman Gävlen sinfoniaorkesterin oivasta esityksestä pääsisi nauttimaan elokuvan kanssa, mutta alkuperäinen negatiivi tuhoutui 1940-luvun alussa. Linnankosken romaani sijoittui aikaan, jona kaupungistuminen ja teollistuminen alettiin kokea uhkana maalaiselämälle. Maalla […]

Serbialaisranskalainen viuluvirtuoosi Nemanja Radulovic on aiemmillakin albumeillaan kurottanut kohti itää sekä kappalevalinnoillaan että impulsiivisella soittotavallaan. Niin myös tuhannen ja yhden yön tarinoihin viittaavalla albumillaan Baika (”Kertomus”). Levyn kulmakivenä on Hatshaturjanin eeppinen viulukonsertto (1940), jonka Radulovic soittaa sivaltavalla taituruudella ja rohkealla aistillisuudella. Oistrah ja Kogan painottivat aikoinaan pitkäjänteistä ylväyttä eroottisen vihjailun sijaan, mutta Radulovicin tulkinta on yksi viime vuosien innostuneimpia. Istanbulin filharmonikot syttyvät armenialaisrytmeistä liekkeihin. Hatshaturjanin rapsodisessa triossa Radulovic, klarinetisti Andreas Ottensamer ja pianisti Laure Favre-Kahn […]

Rovaniemeläissäveltäjä Outi Tarkiainen (s. 1985) on liikkunut teoksissaan vapautuneesti konsertti- ja jazz-musiikin välillä. Vuonna 2017 hän oli Luulajassa toimivan Norbotten Big Bandin residenssisäveltäjä ja yhteistyöstä syntyi levyllinen ”Maalaamattomia muotokuvia”. Tarkiainen on hyvin kiinni jazzin big band -perinteessä. Hän hallitsee täysimittaisesti luulajalaisten tasapainoiseksi hiotun soinnin sekä erinomaiset solistit. Kappaleiden monissa sooloissa riittää improvisoivaa yksilöllisyyttä, mutta samalla ne seuraavat herkkävaistoisesti musiikin runollista latausta. Tarkiaisen ”näyttelykuvat” toimivat parhaiten kokonaisuutena, jonka päättyminen bändinjohtaja Maria Schneiderille omistettuihin ”Ensi askeliin” punoo […]

Fortepianisti Ronald Brautigam ei ole ensi kertaa Mendelssohnia kyydissä, sillä hän levytti molemmat pianokonsertot vuonna 1995 Amsterdam Sinfoniettan ja varhaisen piano-jousiorkesteri-konserton kanssa. Nyt kumppanina on Michael Alexander Willensin johtama periodiorkesteri Kölnin Akatemia ja soittimena Paul McNultyn rakentama kopio vuoden 1830 Pleyel-pianosta. Tempot ovat hitusen hitaampia, mutta tasapaino solistin ja orkesterin välillä on eheämpi. Mendelssohn tavoitteli konsertoivissa pianoteoksissaan eloisaa säihkettä, jonka Brautigam tavoittaa keveällä ja liukasliikkeisellä otteellaan. Siitä todistavat lyhyemmät virtuoositeokset, ”briljantit” Rondo ja Capriccio, sekä […]

Säveltäessään konserttoja lähes kaikille kuviteltaville soittimille Kalevi Aho on järjestelmällisesti asettunut soittimen puolelle, mutta usein sen traditiota vastaan. Mielikuvat pasuunasta jäykkänä tuomionjulistajana murenevat vuonna 2010 valmistuneessa neliosaisessa pasuunakonsertossa, joka on räätälöity levyllä soittavalle Amsterdamin Concertgebouw -orkesterin soolopasunisti Jörgen van Rijenille. Korostaessaan soolosoittimen notkeutta ja monipuolisuutta Aho tulee säveltäneeksi varsin perinteisen virtuoositeoksen, jossa riittää svengaavia rytmiryntäyksiä sekä sordinoilla, multifoneilla ja soittimenvaihdoksilla (alttopasuunaan) vahvistettuja värejä. Ero konsertoivan pasuunaosuuden sisältäneeseen yhdeksänteen sinfoniaan (1994) tulee selväksi. Vuonna 2011 valmistuneessa […]

Giovanni Antonionin Haydn-maraton jatkuu herkeämättömän inspiroituneena ja ilman mitään sarjatuotannon makua. Sisällölliset teemat ryhmittävät sinfonioita ilman kronologian kahleita. Edellinen levy sisälsi Haydnin teatterillisia sinfonioita, nyt vuorossa ovat kirkkomusiikin vaikutteet. Selvimmin ne tulevat esiin sinfoniassa nro 26, lisänimeltään Lamentatione, joka lainaa suoraan kahta gregoriaanista sävelmää, joita on käytetty profeetta Jeremiaan valituksissa. Sen pysähdyttävälle surumusiikille vastakohtana on sinfonia nro 30, jossa pohjana ovat sävelmät, joita on käytetty julistamaan pääsiäislauantain Hallelujaa. Jo varhaisessa G-duuri-sinfoniassa on messulainailuja ja erikoista […]