SoitinKmOld

Henry Purcell: Neliääniset fantasiat. Benjamin Britten: Jousikvartetot 1-3, Kolme divertimentoa. Doric-jousikvartetti. Chandos CHAN 20124 (2 cd). Doric-kvartetin voisi väittää syntyneen esittämään Brittenin jousikvartettoja. Yhtye toimii säveltäjän kotiseudulta Suffolkista käsin, ja Brittenin musiikki on ollut osa soittajien kasvatusta pienestä pitäen. Lisäksi alttoviulisti Hélène Clément soittaa Brittenille kuulunutta instrumenttia, jonka tämä oli perinyt opettajaltaan Frank Bridgeltä. Kun äänitykset on tehty vielä Snape Maltingsin Britten-pyhätössä, voisi tulkintojen kuvitella tukahtuvan kunnioitukseen. Vielä mitä. Esityksissä ei kaihdeta kirpeitä saundeja tai […]

Leoš Janáček: jousikvartetot 1 ja 2, György Ligeti: jousikvartetto nro 1. Belcea-kvartetti. Aplha 454. Minkä materiaalin musiikin tutkijat menettävätkään, kun säveltäjien kirjeenvaihto katoaa nykyään bittitaivaaseen. Leoš Janáček kirjoitti ihastukselleen Kamila Stösslovalle huikeat 650 kirjettä, jotka paljastavat hänen monen teoksensa tunteiden lähtökohdan. Erityisen omaelämäkerrallisia ovat säveltäjän kaksi jousikvartettoa, lisänimiltään Kreutzer-sonaatti ja Intiimejä kirjeitä. Teoksista on viime aikoina tullut useita levytyksiä, mutta erilaisille näkemyksille on tilaa. Belcea-kvartetti jättää sydäntäsärkevän romantiikan sivuun ja ottaa hillityn, hiljaisia nyansseja, läpikuultavuutta ja […]

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianosonaatit KV 280-281, 310 ja 330. Lars Vogt, piano. Ondine ODE1318-2. Mozartin soittamisessa modernilla pianolla on aina haasteensa. Jonkin verran kosketusta ja sointia on säädettävä, mutta samalla on pidettävä huoli, että ilmaisussa on kaikki pelissä. Lars Vogt levytti Mozartin sonaatteja nuorempana Emi:lle, mutta Ondinelle tallennettu neljän sonaatin rypäs edustaa kypsempää ajattelua. Kaksi varhaista sonaattia (KV:t 280-281), tunteikas a-molli-sonaatti KV 310 sekä myöhäinen B-duuri-sonaatti KV 333 tarjoavat hyvän poikkileikkauksen säveltäjän sonaattitaiteesta. Ainakaan Vogt […]

François Couperin: Concerts royaux. Les Talens Lyriques. Aparte AP196. Couperin sävelsi neljä ”Kuninkaallista konserttoaan”, Concerts royaux, vuosina 1714-1715, mutta julkaisi ne vasta vuonna 1722, seitsemän vuotta Ludvig XIV:n kuoleman jälkeen. ”Aurinkokuninkaalle” sunnuntaisin esitetyt teokset olivat kamarimusiikkia, jossa jokainen soittaja on yksilö. ”Konsertto” merkitsi tässä tapauksessa vaihtelevaa tanssisarjaa, jossa soitinkokoonpano on jätetty avoimeksi. Koristeellinen säihke liittyy enemmän huomavaisuuteen kuin näyttävyyteen, ja sulokkaintakin musiikkia rajaa hienoinen alakulo ja emotionaalinen pidättyvyys. Couperin mainitsee esittäneensä teoksia cembalolla mm. viulisti […]

Frédéric Chopin: Balladit, Einojuhani Rautavaara: Pianosonaatti nro 2, ”Tulisaarna”, Magnus Lindberg: Piano Jubilées (osat 6 & 3), Kaija Saariaho: Ballade, Matthew Whittall: Leaves of Grass -preludes: On the beach at night, A noiseless patient spider. Erik T. Tawaststjerna, piano. Alba ABCD 437. Suomalaisen pianonsoiton vanhempiin valtiomiehiin kuuluva Erik T. Tawaststjerna on esittänyt ohjelmakokonaisuutta, jossa hän kokosi Chopinin neljän Balladin ympärille suomalaisia kerronnalliseen ilmaisuun pohjaavia teoksia. Chopin haki Balladien kertovalla rakenteella ja ilmaisulla klassistisen symmetrian ja […]

Ludwig van Beethoven: Jousikvartetot op. 18/2, nro 8-9 op. 59/2-3, nro 10 op. 74, nro 15 op. 132. Quarteto Casals. Harmonia mundi HMM 902403.05 (3 cd). Barcelonasta käsin toimiva Quarteto Casals on kartoittanut aikaisemmissa levytyksissään maaston (Mozart, Haydn, Schubert, Brahms) ennen ryhtymistään Beethovenin jousikvartettoihin. Niistä on ilmestynyt jo ensimmäinen osa, ja myös toisessa osassa he yhdistelevät teoksia säveltäjän eri luomiskausilta. Siinä on omat riskinsä, sillä niin eri suuntiin säveltäjä kvartetoissaan kurotteli. Espanjalaiskvartetti on käyttänyt näiden […]

Mieczyslaw Weinberg: 24 preludia soolosellolle op. 100 (viululle sovittanut Gidon Kremer). Gidon Kremer. viulu. Accentus Music ACC 30476. Mieczyslaw Weinberg (1919-1996) tai venäläisittäin Moisei Vainberg, oli puolanjuutalainen säveltäjä, joka pakeni natsien tieltä Neuvostoliittoon ja asettui siellä Shostakovitshin vanaveteen menettämättä omaa särmäänsä. Weinbergin musiikki on viime vuosina päässyt uudelleen ilmoille, ja sekä Naxos että Chandos ovat levyttäneet hänen sinfonioitaan (22). Viulisti Gidon Kremer kiinnostui hänen musiikistaan Kremerata Baltica -orkesterin johtajana ja levytti heidän kanssaan Weinbergin kamarimusiikkia […]

César Franck: Viulusonaatti. Eugene Ysaÿe: Poème élégiaque. Louis Vierne: Viulusonaatti. Lili Boulanger: Nocturne. Alina Ibragimova, viulu, Cédric Tiberghien, piano. Hyperion CDA68204. Alina Ibragimova on Hyperionin luottoviulisti, joka tuntuu muuttavan onnistuneiksi levytyksiksi kaiken musiikin, jota hänen eteensä kannetaan. Nyt vuorossa on romanttinen ranskalainen viulusonaatti, jonka tunnetuimman esimerkin, César Franckin Eugene Ysaÿelle omistaman viulusonaatin‚ ympärille on koottu harvinaisempia teoksia. Ysaÿen oma, Romeon ja Julian hautakohtaukseen pohjautuva ”Eleginen runoelma” operoi Franckin tunnevyöryjen ja Debussyn impressionismin välimaastossa. Noin viisitoistaminuuttisena […]

Claude Debussy: Jousikvartetto. Germaine Tailleferre: Jousikvartetto. Maurice Ravel: Jousikvartetto. Stenhammar-kvartetti. Alba ABCD 431. Debussyn ja Ravelin kvartetot on levytetty yhdessä niin monia kertoja, että vaa’ankielen asemaan pääsee teos, joka tekee niille seuraa. Ruotsalainen Stenhammar-kvartetti on valinnut tehtävään Germaine Tailleferren (1893-1983) kolmiosaisen ja kymmenminuuttisen jousikvarteton, joka valmistui ”suuren sodan” päätteeksi vuosina 1917-1919. Miniatyyrinen mittakaava kätkee klassistiseen ulkokuoreen rikkaan ja kvartettitekstuuria taidokkaasti muuntelevan teoksen. Avausosa vaikuttaa vähän tunnustelevalta, mutta eteerisesti pyrähtelevä scherzo (Interméde) häivyttää taidokkaasti tonaalisia rajoja, […]

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit op. 109-111. Steven Osborne, piano. Hyperion CDA68219. Beethovenin kolme viimeistä pianosonaattia eivät enää tunnu yhtä saavuttamattomilta huipuilta kuin joskus. Moni pianisti selviytyy sujuvasti teknisistä haasteista ja löytää musiikillisten ääritilojen väliltä luistavan keskitien. He pystyvät tekemään sen myös ilman ponnistelua, joka ammoin kuului Schnabelin, Kempffin ja vielä Gilelsin ja Richterinkin tulkinnoissa. Ehkä jotain henkisen kilvoittelun tuntua jääkin välillä kaipaamaan Steven Osbornen esityksissä. Niissä ei ole mitään sattumanvaraista, ajoitus on aina osuva ja […]

Béla Bartók: Jousikvartetot 1-6. Diotima-kvartetti. Naïve V5452 (3 cd). Bartókin kuusi jousikvartettoa ovat kaiken kamarimusiikin suurimpia saavutuksia ja kaikkien jousikvartettien Mount Everest, jolle kipuaminen on aina erityinen haaste. Teossarjasta on kertynyt vuosikymmenien varrella päteviä levytyksiä, jotka kertovat erilaisuudessaan, ettei totuuteen ole vain yhtä tietä. Nykymusiikissa kunnostautunut ranskalainen Diotima-kvartetti pitää aggressiivisen hyökkäilyn kurissa eikä tarvitse partaveitsenä viiltäviä tehoja. Äänitys voisi olla vähän tarkempi, mutta saundia ja atakkia läpivalaisevia levytyksiä on kuultu riittävästi. Diotiman näkemys teoksista voi […]

Esa-Pekka Salonen: YTA III, knock, breath, shine, Sarabande per un coyote. Giuseppe Colombi: Chaconne. Kaija Saariaho: Dreaming Chaconne, Petals, Sept papillons, Spins and Spells. Wilhelmina Smith, sello. Ondine ODE1294-2. Esa-Pekka Salosen ja Kaija Saariahon teoksista soolosellolle syntyy oiva poikkileikkaus sekä säveltäjiensä että suomalaisen modernismin kehityksestä vuosituhannen vaihteessa. Nuori Salonen on YTA III:ssa (1986) ja Saariaho on Petalsissa (1988) raikkaan ja korvia avaavan kokeellisuuden innoittamia. Edellisen kilpailusävellys knock, breath, shine (”koputa, hengitä, loista”, John Donne, 2010) […]