Konsertti- ja Ooppera-arviot

Forever Young Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä On vaikea uskoa, että Forever Young ei ole alun perin Suomeen, suomeksi ja Helsingin Kaupunginteatterin tilauksesta tehty teos. Niin nerokkaasti sveitsiläisen Erik Gedeonin musiikkikomedia on kääntynyt dramaturgi Sanna Niemeläisen suomentamana ja ohjaaja Heikki Sankarin paikallistamana. Paljon ei juonesta passaa paljastaa, mutta lähtötilanne on herkku: esityksen näyttelijät esittävät omaa itseään tulevaisuudessa, muutaman vuosikymmenen päässä. Tuolloin valtaosa tutuista, rakkaista kollegoista loistaa jo taivaallisilla näyttämöillä, mutta sitkeähenkinen kuusikko viettää eläkepäiviään Hämeentien vanhalla Arena-näyttämöllä, […]

Arvio: The Producers – Homma hoituu Kuopion kaupunginteatterin Minna-näyttämöllä.  Kuopion kaupunginteatterin musikaalihittinä pyörii lajinsa riemukkaimpiin kuuluva The Producers eli kotoisammin Homma hoituu. The Producers sijoittuu viisikymmenluvun Broadwaylle, jossa tuottaja Max Bialystock luulee keksineensä kirjanpitäjänsä Leopold Bloomin avustuksella nopean rikastumiskeinon: parhaimmat hillot kuittaa, jos tekee täydellisen flopin. Tarvitaan vain kaikkien aikojen lahjattomimmat näyttelijät, surkein ohjaaja ja mauttomin käsikirjoitus. Kuopion lavalla asiat ovat selvästi paremmin. Kaikkea muuta kuin lahjattomat, ja tosi asiassa aivan hurjassa vedossa olevat Puntti Valtonen […]

Arvio: Giuseppe Verdin Simon Boccanegra Kansallisoopperassa.  Simon Boccanegra ei ole helpoimmin avautuvia Giuseppe Verdin oopperoita, sillä kuuluisien aarioiden ja mukaansatempaavien kuorojen sijaan se punoo tummasävyistä, melankolista melodiajatkumoa, joka kuljettaa ihmissuhteiden solmuja ja liittää yksityiset kohtalot ja tunteet poliittiseen liikehdintään tiiviimmin kuin ehkä missään muussa säveltäjän teoksessa. Ei Simon Boccanegra ole niin harvoin esitetty kuin mitä Kansallisoopperan esittely antaa ymmärtää, vaan se kuuluu monien talojen perusohjelmistoon. Ja jos juonen mutkikkuutta taivastellaan, niin se on samaa tasoa […]

Arvio: Macbeth Tanssin talossa. Tero Saarinen Company ja TTT.  Koreografi Tero Saarisen, ohjaaja Otso Kauton ja valosuunnittelija Mikki Kuntun yhteistyönä syntynyt Macbeth on tärkeä tuotanto, paitsi kokonaisvaltaisesti koskettavana klassikkotarinan tulkintana niin myös puheenvuorona suomalaisen esittävän taiteen kentässä. Se julistaa poikkitaiteellisuuden ilosanomaa, josta voisi ammentaa energiaa ja liikettä laatikkoihinsa jumiutuneisiin taidemuotoihin ja instituutioihin. Kolmikon aiempi Shakespeare-yhteistyö, rock-musikaali Hamlet (2020) syntyi teatteri ja musiikki edellä, Saarisen liikekielen tukiessa Kauton ohjausta. Nyt asetelma on kääntynyt toisin päin, ja […]

Dracula Kansallisbaletissa. Koreografia Krzysztof Pastor, musiikki Wojciech Kilar.  Kansallisbaletti on viime vuosina yrittänyt kalastella yleisöä tunnettuihin kirjoihin ja/tai elokuviin perustuvilla juonellisilla teoksilla: Spartacus, Jekyll & Hyde, Saiturin joulu ja nyt uusimpana Dracula. Niissä kaikissa on ollut ongelmana se, että tulkinnat ovat jääneet kuvittamaan aiheita sen sijaan, että tanssi olisi kerronnan moottori ja motiivi. Parhaiten onnistui Saiturin joulu osin hienon musiikkinsa ansiosta.  Dracula on lainattu Puolan kansallisbaletista, ja koreografian on tehnyt sen johtaja Krzysztof Pastor. Innoittajana […]

Arvio: Radion sinfoniaorkesterin konsertti Musiikkitalossa 29.2. Johtajana Nicholas Collon, solistina Lawrence Power, alttoviulu.    Hienoa, että synkkänä maailmanaikana meillä on niin loputtoman optimistista tunnetta nostattava säveltäjä kuin Magnus Lindberg. Hänen uhkea ja virtuoosinen musiikkinsa toimii ilman kantaa ottavaa maailmantuskaa – vaikka kyllä hän näytti tämänkin puolen itsestään mielipidevankien syytöksiin pohjaavassa Accused-teoksessaan. Lindbergin musiikin perusluonne on viime vuodet pysynyt saman kuuloisena. Se lähtee harmonisista pilareista ja yläsävelsarjoista, jotka määrittävät vuolaasti pulppuavaa aiheiden metamorfoosia ja jotka tuovat […]

Arvio: Angela Hewitt, piano ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri Temppeliaukion kirkossa 23.2. Bach Johann Sebastian Bachin musiikki on ollut kanadalaispianisti Angela Hewittin uran kulmakivi, ja hän on saavuttanut luonnollisesti virtaavalla, elegantilla ja läpikuultavalla soitollaan ideaalin kompromissin modernin flyygelin mahdollisuuksien ja tyylinmukaisuuden ihanteiden välille. Tanssillisuus ja laulavuus ovat Hewittin Bach-pianismin ydintä, ja molempiin hän sai sytykkeen jo lapsena kanttori-isältään ja balettiharrastuksestaan.  Samat tunnusmerkit, tanssillinen fraseeraus, soinnin rikkaus ja musisoinnin ilo ovat olleet aina myös Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin tunnusmerkkejä. Kun […]

Francis Poulencin Karmeliitasisarten tarinoita Kansallisoopperassa. Ohjaus Olivier Py / Daniel Izzo, musiikinjohto James Sherlock. Päärooleissa Tuuli Takala, Tuija Knihtilä, Anna Danik, Kirsi Tiihonen.    Tuntuu uskomattomalta, että niinkin keskeinen 1900-luvun teos kuin Francis Poulencin Karmeliittasisarten tarinoita (1957) pääsi vasta nyt Kansallisoopperaan. Se oli tulossa ohjelmistoon 1999, mutta juuri edeltävänä kesänä se nähtiin Strasborugin Opéra National du Rhinin vierailuna Savonlinnassa, Tieto päällekkäisyydestä ei ollut kulkenut, ja oopperanjohtaja Juhani Raiskinen laittoi nunnat jäihin. Ei ehkä olisi kannattanut […]

Helsingin kaupunginorkesterin konsertti 8.2. Musiikkitalossa. Joht. Pekka Kuusisto, solisti James McVinnie, urut. Muhly, Debussy, Ravel.  Musiikkitalon urkujen suuremoinen avajaiskausi jatkui Helsingin kaupunginorkesterin konsertilla, jossa kuultiin amerikkalaisen nykymusiikin nuoren polven tähtihahmon Nico Muhlyn urkukonsertto Register. Hienoa, miten vastakkaisia maailmoja soittimella saadaan kuulla: jos HKO:n edellinen urkukonsertto, Kaija Saariahon Maan varjot vei sfääreihin, Muhlyn kiivaasti poukkoileva, melkein surrealistinen teos ankkuroituu urbaaniin maailmaan, jossa on kuultavilla suurkaupungin ääniä, välkehtiviä valomeriä ja eri suuntiin vieviä energioita. Register (2017) syntyi […]

Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 2.2.2024 (päiväkonsertti). Christian Schumann, kapellimestari, Angela Metzger, urut. Schubert, Räisänen (ke). Sinfoniaorkesterin perinteiseen, väliajalliseen konserttirakenteeseen on olemassa hyviä syitä, joista yksi suurimpia lienee tradition ohella kustannukset: kun sata muusikkoa tuodaan yhteen soittamaan, kannattaa saman tien esiintyä vähän pitempäänkin. Helsingin kaupunginorkesteri on jo muutaman kauden ajan toisinaan rikkonut kaavaa noin tunnin pituisella väliajattomalla konsertilla, joka esitetään ensin matineana iltapäivällä ja toistetaan samana päivänä tavanomaiseen ilta-aikaan. Yllättävää oli sisällyttää ”Klassinen tunti” -sarjan matineakonserttiin […]

Arvio: Kallion XIV nykymusiikkipäivät 19.1.2024, Pertin Valinta, Helsinki. Tolvi (ke.), Kuusijärvi, Kivistö (ke.), Rosenqvist (ke.), Laitinen, Kervinen (ke.), Kankaanpää. Kriitikon työ on usein melko yksinkertaista. Musiikkikulttuureilla ja konserteilla on tietyt arvonsa ja käytäntönsä, ja teoksia, esityksiä sekä ulkomusiikillisia konteksteja arvioidaan pääasiassa niiden viitekehyksestä käsin. Välillä kuitenkin eteen tulee jotain, joka astuu koko kritiikin ajatuksen tuolle puolen tarpeeksi, jotta arvion kirjoittaminen alkaa tuntua merkityksettömältä. Kriitikolle syntyy tukala olo siitä, että hän vapaaehtoisesti valitsi kirjoittaa kyseisestä aiheesta, […]

Antonio Pappano aloitti Lontoon Royal Operan johtajana vuonna 2002 Richard Straussin Ariadne auf Naxos-oopperalla, ja kun hän nyt lopettelee pitkää kauttaan, viimeinen hänen johtamansa uusi produktio oli Straussin Elektra. Molemmissa solistina oli Karita Mattila ja ohjaajana Christof Loy. 22 vuoden aikana Pappanosta on kehittynyt suurten mittojen oopperakapellimestari, yksi aikamme parhaista, joka osaa kuunnella laulajia, muotoilla draamaa joustavasti ja ottaa orkesterin sinfoniseen kontrolliin. Hänen yhtä aikaa sekä kuumeiset että sivistyneet otteensa tekivät veren- ja kostonhimoa tihkuvasta […]