Hyvää kannatti odottaa: Flash Flash on hämmentävä, vangitseva ja riemastuttava aistien karamelli
Salama ei osu kahdesti samaan paikkaan, sanoo vääräksi todettu uskomus. Sekä tieteen että abrahamisten uskontojen mukaan ihminen elää ja kuolee maan kamaralla vain kerran. 9.2.2019 Musiikkitalon Black Boxissa yksi henkilö koki kuitenkin kaksi kuolemaa; valonvälähdyksiä nähtiin sitäkin useampia. Strobon räpseitä, tallennettuja stillejä ja elämän filminauhaa pikakelauksella. Toistettuja hetkiä, lauseita ja musiikillisia eleitä, sillä tämä vuonna 1968 ammuttu ja kuoleman rajalla käynyt taiteilija Andy Warhol (1928-1987) toisti, monisti, ja tarkkaili. Hän tarkkaili ja tallensi, eikä halunnut […]
Musica nova: de Ridder valikoi johdettavakseen kertakaikkisen hurmaavan paketin
Arvio: Musica nova Helsinki, Radion sinfoniaorkesteri 8.2.2019. André de Ridder, kapellimestari, Pekka Kuusisto, viulu. Bjarnason, Braxton (ekS.) Perjantaina Musica novan kolmannessa isossa orkesterikonsertissa oli Helsingin kaupunginorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan jälkeen Radion sinfoniaorkesterin vuoro. Kapellimestarikorokkeelle nousi festivaalin taiteellinen johtaja André de Ridder, ja solistiksi saapui Musica novan kaltaisilla kunnianhimoisilla mutta avarakatseisilla festivaaleilla kuin kotonaan viihtyvä Pekka Kuusisto. Paikalla olivat myös molemmat illan aikana soitetut säveltäjät, islantilainen Daníel Bjarnason (s. 1979) ja yhdysvaltalainen Tyondai Braxton (s. 1978), […]
Musica nova: Uusinnan uusimman unelias abstraktio rikottiin annoksella ahdinkoa ja paniikkia
Arvio: Uusinta Ensemble: Tombe de sommeil. Turbiinihalli, Kaapelitehdas 3.2.2019. José-María Sánchez-Verdú, kapellimestari; Petri Kumela, kitara; Mikko Perkola, gamba; Jon-Patrik Kuhlefelt, elektroniikka. Sánchez-Verdú, Leinonen, Thorvaldsdóttir. Vuonna 1998 perustettu Uusinta Ensemble päätti siirtää 20-vuotisjuhlintansa tämän vuoden puolelle; kenties syynä siihen oli osuva mahdollisuus pitää juhlakonsertti Musica nova Helsingin yhteydessä. Kamariyhtyeen nimen mukaisesti kuultiin sitä uusinta: konsertin alkupuolisko sisälsi José-María Sánchez-Verdún ja Minna Leinosen vastavalmistuneiden teosten kantaesitykset. Niiden kolmanneksi pyöräksi löytyi muuallakin festivaaliohjelmassa pilkistävän, kovassa suosiossa olevan Anna […]
Musica nova: Balderin salissa soi taidokas ja monitulkintainen melankolia
Arvio: Trio Kuusisto-Sirota-Hohti, Balderin sali 3.2.2019. Dessner, Mazzoli, Muhly, Lindberg, Oliveros. Musica novan kolmas päivä käynnistyi kamarikonsertilla, joka ammensi oivaltavasti festivaalin teemoista: luvassa oli niin transatlantiikkaa kuin dialogejakin. Kansainvälisellä kentällä operoivien Pekka Kuusiston ja Markus Hohdin seuraksi saapunut yhdysvaltalainen alttoviulisti Nadia Sirota on kerännyt laajaa jalanjälkeä sekä arvostetun nykysäveltäjistön teoksia kantaesittäen että taidepopin tähtitekijöiden albumeilla vieraillen. Myös teosten taustalla häilyi siltoja Suomen ja Yhdysvaltojen välillä: Bryce Dessnerin Tuusula oli sävelletty Meidän festivaalin aikaan 2016, ja […]
Musica Nova alkoi pirteästi
Ajan käyttö, sen jaksottaminen ja manipuloiminen on musiikin ikuisuusteema, mutta ihmeen tuoreesti se toimi Musica Nova Helsinki -festivaalin ajavaiskonsertissa. Kaikki neljä kuultua teosta peilasivat samaa ideaa ja minimaalimusiikin kaikuja mutta äärimmäisen erilaisella tavalla. Helsingin kaupunginorkesteri aloitti konserttinsa Islannin nykymusiikkitähden Anna Thorvaldsdóttirin teoksella Metacosmos (2018). Hän on tullut tunnetuksi musiikilla, joka peilaa Islannin luonnon inspiroimia maisemia ja ekosysteemejä, mutta nimensä mukaisesti uutuus kurkottaa laajemmalle, koko maailmankaikkeuden voimiin ja mysteereihin. Thorvaldsdóttir rakentaa teoksensa periaatteessa niukoille elementeille, harmoniaa […]
Sanomattomien sanojen vankina
Ooppera on omalakinen taiteensa, eikä suositun kirjan tai elokuvan ottaminen uuden teoksen pohjaksi ole mikään oikotie menestykseen. Kansallisoopperassa Jüri Reinveren versio Sofi Oksasen Puhdistuksesta onnistui vuonna 2012 yllättävän hyvin, osin siksi, että musiikki ei pyrkinytkään kuvittamaan tapahtumia vaan loi niille oman dynamonsa. Myös Sebastian Fagerlundin Syyssonaatti löysi Bergmanin elokuvaan toimivan suhteen, jossa musiikki avasi perheen sisäisiä traumoja. Ulla-Leena Lundbergin Finlandia-palkitun romaanin pohjalta tehty Jää ei valitettavasti pääse kohoamaan omille jaloilleen vaan jää alkuperäistekstille alisteiseksi – […]
Johannes Piirron Lutosławski-tulkinta oli täsmäohjuksen lailla iskevä käyntikortti
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri 30.1.2019. Duncan Ward, kapellimestari, Johannes Piirto, piano. Schönberg, Lutosławski, Beethoven. Radion sinfoniaorkesterin kiitelty ja palkintoehdokkuuksinkin noteerattu Witold Lutosławski –teema jatkui tammikuun lopulla säveltäjän myöhäistuotantoon kuuluneen, vuosina 1987–88 valmistuneen pianokonserton myötä. Toisin kuin Lutosławskin keskivaiheen radikaalimmat työt, nostaa pianokonsertto hattua teostyypin traditiolle – sekä romantiikan ajan kuuluisille konsertoille että Prokofjevin ja Bartókin näkemykselle teostyypistä. Romantiikan rajaa koskettivat myös muut ohjelman teokset: Arnold Schönbergin juuri ennen 1900-luvun alkua valmistunut Verklärte Nacht on säveltäjän romanttisen […]
Energinen Weber, tasapainoinen Schumann ja traaginen Larcher täydensivät toisiaan
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri 25.1.2019. Hannu Lintu, kapellimestari, Alexander Melnikov, piano. Radion sinfoniaorkesterin perjantain 25.1. ohjelma oli kudottu henkisesti koko kauden jatkuvaan Mahler-teemaan, ainakin konsertin johtaneen ylikapellimestari Hannu Linnun kertoman mukaan. Anton Webernin (1883-1945) Sinfonia kytkettyy Mahleriin, koska Webernin opettaja Arnold Schönberg oli Mahlerin ainoita aikalaistukijoita ja koska molempien teoksissa kuvastuu Euroopan murros vanhasta uuteen 1900-luvun alun kuohussa. Robert Schumannin, jolta perjantain ohjelmassa kuultiin Pianokonsertto, teoksia Mahler johti paljon ja orkestroikin uudestaan. Myös Thomas Larcheria (s. […]
Iisakkila sai Kaartin soittokunnasta irti riemukasta outoutta – muttei säröittä
Arvio: Kaartin soittokunta, Töölö I, Temppeliaukion kirkko 24.1.2019. Ligeti, Zappa, Berio, Stravinski. Jukka Iisakkila, kapellimestari; Piia Komsi, sopraano. Musiikin moniottelija Jukka Iisakkilan työn alla on taiteellinen tohtorintutkinto Sibelius-Akatemiaan aiheesta ”Musiikillinen absurdismi yhdistävänä tekijänä Luciano Berion, Frank Zappan ja György Ligetin 1960–70-lukujen teoksissa”. Nämä eri maailmoista ponnistavat herrat – Berio ja Ligeti tosin kenties hieman toisiaan lähempää – olivat kaikki ohjelmistossa läsnä keskiviikkoiltana Temppeliaukion kirkossa, kun Iisakkila johti maamme sotilasmusiikin ykkösnyrkkiä, Kaartin soittokuntaa. Ohjelman päätteeksi oli […]
Satien ja Cagen linjan omalaatuinen keveys loi uuden kuuntelukulman Kallion nykymusiikkipäivillä
Arvio: Kallion nykymusiikkipäivät. Sokraattinen ilta, Konepajan Bruno 19.1.2019. Tulkinnanvaraista-konserttisarjan kymmenettä kertaa viime viikonloppuna järjestämien Kallion nykymusiikkipäivien ohjelma koostui harvoin kuulluista mutta tarkoin valituista teoksista, joita yhdisti avantgardistinen asenne tavalla tai toisella. Lauantai-illan kahdesta konsertista ensimmäisessä oli teoksilla myös keskenään voimakkaampi linkki. Festivaalin taiteellisen johtajan Juho Laitinen kertoi johdannossa legendaarisen amerikkalaisen avantgarde-säveltäjä John Cagen (1912-1992) pitäneen ranskalaista Erik Satieta (1866-1925) suuremmassa uudistajan arvossa kuin Beethovenia, sillä Satie ”palautti sävelten vapauden” harmonia- ja suuntasidonnaisuudesta. Cage oli halunnut […]
Carmen luo nahkansa Vaasassa
Vaasan Carmenissa modernisointi korvaa paheet poliittisella idealismilla. Vaasa on käytännössä täysin kaksikielinen kaupunki, voit vaihtaa ruotsin ja suomen välillä milloin vain ja missä vain, kaikki ymmärtävät toisiaan. Näin tekee myös Georges Bizet’n Carmenin esittäjistö Julia Tapolan ohjaamassa Vaasan oopperan tuotannossa. Jotkut tunnetuimmat aariat lauletaan toki ranskaksi, mutta suurin osa esitetään suomeksi ja ruotsiksi. Ja onhan Espanjakin kielellisesti monenkirjava vielä tänään. Vähitellen katsojalle alkaa selvitä, että koko tarina, varsinkin puherepliikit, on kirjoitettu uusiksi. Romanit ovat muuttuneet […]
Feldmanin hämmentävä ja vaativa Neither oli kuin meditaatioharjoitus
Helsingin kaupunginorkesterin perjantainen konsertti oli kenties tämän kevään vähiten yleisönsä helpolla päästävästä päästä. Morton Feldmanin (1926-1987) Neither on nimetty yksinäytöksiseksi oopperaksi, kenties juuri sen epäoopperuutta korostaen: tekstinä toimiva Samuel Beckettin 16-rivinen runo on abstraktiutta ja symboliikkaa, draamaa tai toimintaa ei ole, ja laulurooleja on vain yksi – sopraanosolisti, jonka virkaa toimitti aiemminkin teoksen tulkinnut (ja siitä kehuttu) Anu Komsi. Illan avajaisena toimi Wolfgang Amadeus Mozartin D-duurisinfonia nro 38. Lempinimensä Prahalainen se sai kantaesityspaikkansa mukaan, mutta […]
