Arvio: Huippulaatukin sai säröjä Meidän Festivaalin tiistaissa
Meidän Festivaalin kolmannen päivän teema oli Koneet; ensimmäinen kahdesta samalle teemalle omistetusta päivästä. Ensimmäiset kaksi konserttia saman ohjelman ympärillä pidettiin maanantain tapaan hyvin rajoitetun paikkamäärän taiteilijakodissa, tällä kertaa vastikään museoksi avatussa Eero Järnefeltin Suvirannassa, ja iltakonsertti jälleen Kallio-Kuninkalan Leonora-salissa. Festivaalin etenemisen myötä alkoi hahmottua väistyvän taiteellisen johtajan Pekka Kuusiston aiemmista vuosista poikkeava lähestulkoon jatkuva läsnäolo konserttiohjelmassa. Vaikka aiemman hillityn taka-alalla toimimisen jälkeen on Kuusiston halu nousta tiheämmin estradille ymmärrettävää, leijuu sanapari Minun festivaali jossain tajunnan […]
Arvio: Meidän Festivaalin kakkospäivä sisälsi koti-iltamia ja aktivismia
Meidän festivaalin toinen päivä Järvenpäässä ja Tuusulassa oli rakennettu Sielu-teeman alaosaston Kasvit ja eläimet ympärille. Päivän ensimmäinen ohjelma keskittyi kasveihin: Sibeliuksen kotitalossa Ainolassa kahteen kertaan esitetty (ja molemmilla kerroilla loppuunmyyty) konsertti sisälsi niin porkkanoita, metsän ekosysteemiä kuin puitakin. Gabriella Smithin Carrot Revolution (2015) sai säveltäjän esittelypuheessa avaimekseen maalari Paul Cézannen sanat: ”Tulee päivä, jolloin yksi ainoa porkkana, jota raikkaasti katsotaan, aloittaa vallankumouksen.” Vähintään pienimuotoisemman järistyksen teos tarjoili. Kamus-kvartetin alkutahdit yhdistelivät napakkaa rytmiikkaa ja jousten laajennettuja […]
Arvio: Meidän Festivaali kurottaa sielun salaisuuksiin
Pekka Kuusisto on tyypillisesti jättäytynyt Tuusulanjärven Meidän Festivaalillaan hieman taka-alalle ja tuonut mitä erilaisimpia vieraitaan esiin kanssamusisoijana. Tuntui sopivalta, että jättäessään nyt pitkäaikaisen taiteellisen johtajuutensa Kuusisto astui eilisen avajaispäivän myöhäiskonsertissa lavan keskiöön. Myöhemmin Lontoon Wigmore Halliin lähtevä konsertti oli kouraiseva kertomus syövästä ja siitä, mitä se voi opettaa nykyihmiselle. Syöpätutkija Suvi Savolan eleettömät puheenvuorot ahnaan petollisista syöpäsoluista, Meidän Festivaalin aiemmilta vuosiltakin tutun valokuvataiteilija Maija Tammen videot ja kuvat sekä Kuusiston soitto kietoutuivat Jukka Huitilan ohjauksessa uudenlaiseksi […]
Populaari Patarouva
Pjotr Tshaikovskin Patarouvaa on sanottu oopperoista pietarilaisimmaksi. Siinä soivat keisarillisen kaupungin kuvat, vastakohtaiset tunteet, pelihimon pyörre ja klassismin kulttuuri. Toinen puoli on yksilöpsykologinen: säveltäjä samastui vahvasti sen päähenkilöön, ulkopuolisena suurkaupungin kujilla harhailevaan ja rakkaudesta unelmoivaan Hermaniin. Savonlinnan oopperajuhlien uudessa tuotannossa pietarilainen henki on kyllä läsnä, mutta kovin syvälle yksilödraaman riipaisevuuteen siinä ei päästä. Musiikillisesti se on silti tasokas ja näyttämöllisesti värikäs, aina spektaakkelimaisuuteen asti. Jere Erkkilän ohjaus sijoittuu 1800-luvun loppuun. Jani Uljaksen lavastus luo […]
Musiikin ajan sunnuntai: Haitarikonsertista tuli performanssi, barokki soljui uuden saumoissa
Musiikin ajan toiseksi viimeinen päivä tarjoili kaksi kattausta moneen suuntaan laajentunutta esitystaidetta, joiden väliin istuutui ”perinteisempi” konserttikäytäntö. Tanskalainen harmonikkataiteilija Andreas Borregaardin iltapäiväisen soolokonsertin Solo Act kaikki teokset olivat viime vuonna kantaesitettyjä, ja jokainen niistä teki irtioton ”tavanomaiseen” musiikkiesitykseen erilaisilla keinoilla, oli se sitten teatteri-ilmaisua, videotaidetta tai interaktiivista, yleisöä osallistavaa toimintaa. Jennifer Walshen (s. 1974) SELF-CARE alkoi välittömästi Borregaardin astuessa teatterisaliin sisään, ennen kuin edes aplodeja ehdittiin antaa: yleisö aisti esitysroolin olevan jo päällä. Itse harmonikansoitto […]
Arvio: Musiikin ajan kamarikonserteissa käsiteltiin vuorovaikutusta ja sen puutetta
Musiikin ajan keskiviikon 4.7. kaksi konserttia lähestyivät nykymusiikkia eri kulmista, tarjoten perspektiiviä sen moninaisuuteen. Iltapäiväkonsertissa Viitasaaren seurakuntatalolla kuultiin soolo- ja triomusiikkia vailla kummempaa elektroniikkaa, kun taas iltakonsertti Viitasaaren teatterilla sisälsi sampleja, visuaalisia elementtejä, monikanavanauhoja, elektronisia ohjaimia ja poikkeavia soittimia. Kuitenkin molemmat konsertit keskittyivät temaattisesti pitkälle erilaisiin ajatuksiin vuoropuhelusta tai sen puutteesta. Iltapäivän Double Bodies –konsertin esiintyjillä, kölniläisen Ensemble Musikfabrik –ryhmän jäsenillä, oli ässänä hihassa kaksoiskellovasket: Marco Blaauwin trumpettiin, Christine Chapmanin käyrätorveen ja Melvyn Pooren eufoniumiin […]
Naurun ja itkun jäähyväiset
Sir Simon Rattle jätti jäähyväiset Berliinin filharmonikoille niin kirjavalla paketilla, että se on tulkittava sanomaksi: sinfoniaorkesterin on katsottava eteenpäin, löydettävä aina uutta ja kyettävä sekä liikuttamaan että viihdyttämään ihmisiä. Musiikkia Tom ja Jerry ja Robin Hood -elokuvista, kolme kantaesitystä, Leonard Bernsteinin toinen ja Gustav Mahlerin kuudes sinfonia – olipa siinä ainutlaatuiset jäähyväisten ainekset. Sir Simon Rattle on 16 vuotta kestäneen ylikapellimestarikautensa aikana tuonut Berliinin filharmonikot uuteen aikaan, joten ei läksiäisistäkään aivan tavallisia voinut odottaa. […]
Klassinen itäbuumi laajenee
Japanin kokema klassisen musiikin buumi on yltämässä Kiinan ja Korean lisäksi mm. Vietnamiin, Filippiineille ja jopa Myanmariin. Näin uskoo Japanin musiikkielämän vaikutusvaltaisimpiin hahmoihin kuuluva sellisti Tsuyoshi Tsutsumi, joka tulee lokakuussa Suomeen Paulon sellokilpailun tuomaristoon. Tsuyoshi Tsutsumi on ensimmäinen japanilainen kansainvälistä uraa tehnyt sellisti, ja hänellä on erityinen näköala maansa klassisen musiikin kehitykseen paitsi taiteilijana ja opettajana, myös Tokion tärkeimmän konserttitalon Suntory Hallin presidenttinä. Tsutsumi on vallanpitäjänäkin taiteen arvoja puolustava humanisti. Suntory Hallissa hän […]
Thomas Adèsin surrealistinen mestariooppera
Thomas Adésin The Exterminating Angel on viime vuosien hienoimpia uutuusoopperoita. Siinä juhlivasta yläluokasta kuoriutuu esiin animaalisten vaistojen varassa eläviä olioita, ja vimma pysyä hengissä peittoaa säädynmukaisen käyttäytymisen. Eletään 1960-luvun alkua Espanjassa. Lucía ja Edmundo de Nobilen ylelliseen huvilaan on kokoontunut sekalainen joukko paikallista eliittiä viettämään iltaa. Juhlat saavat heti alkuun oudon käänteen, kun palvelijat ovat yhtä lukuun ottamatta paenneet paikalta. Ja kun vieraiden pitäisi myöhemmin lähteä kotiin, he eivät jostain selittämättömästä syystä pystykään poistumaan […]
Arvio: Karhean realismin Rigoletto
Aleksanterin teatterissa tänä viikonloppuna nähtävä Opera Box -tuotanto Rigoletto tekee mieli hahmottaa jatkona toisaalta kaksi vuotta sitten samassa paikassa esitetylle Don Giovannille että syksyllä Sibelius-Akatemian oopperan tuottamalle Falstaffille. Kaikki kolme ovat Ville Saukkosen ohjauksia, ja sekä Don Giovanni että Rigoletto toimivat ikään kuin epävirallisina lopputöinä Sibelius-Akatemian oopperaopinnoissa yhteen hitsautuneille ensembleille. Rigolettossa lauloi juuri valmistunut oopperaluokka, jonka opintojen viimeinen tuotanto Falstaff oli ollut. Komediallinen teos oli oiva portti Verdin maailmaan. Nyt oltiin tositoimissa. Rigoletton solistikaarti oli saatu laadukkaasti […]
Arvio: Kuningasbasson kalliokerrostumissa hehkuvat yhä timantit
Matti Salmista on syytä tulla kuuntelemaan kun vielä voi. Yli 70-vuotiaana Salminen jaksaa edelleen painaa, mutta koskaan ei tiedä milloin upea ura tulee lopulliseen päätökseensä. Nyt loppu tuntui häämöttävän kaukana. Täysi katsomo sai nauttia bassotaiteesta Tapiola Sinfoniettan konsertissa, joka oli rakennettu kehystämään Salmisen unohtumatonta hahmoa. Mozartin kahta konserttiaariaa pohjusti vauhdikas balettimusiikkikokonaisuus Idomeneo-oopperasta. Tämä oli oiva valinta, sillä etenkin baletin käynnistävä verevä chaconne on Mozartia loistokkaimmillaan. Tapiola Sinfonietta esitteli Ville Matvejeffin innostamana parasta wieniläisklassistista osaamistaan: sen […]
Arvio: Requiem sisällissodalle kantoi universaalia viestiä
Suurimuotoisuus on nykymusiikissa melko epätavallista. Osittain kyse on esteettisistä ratkaisuista ja etenkin aiemmin tradition karistamisesta, osittain taas taidemaailman tämänhetkisestä tuotantologiikasta. Hatunnoston ansaitsevat siis toimijat, jotka tohtivat tilata myös laajempia kokonaisuuksia. Helsingin kamarikuoro teki rohkeasti muistaessaan Suomen sisällissodan päättymisen 100-vuotispäivää tunnin mittaisella tilausteoksella – nykyaikaisella a cappella -requiemillä. Ratkaisuun oli epäilemättä vaikuttanut se, että kantaesittäessään kaksi vuotta sitten Alex Freemanin Shakespeare-aiheisen tilausteoksen A Wilderness of Sea HKK oli huomannut amerikkalaissyntyisen Freemanin taidon hallita suurta kuorosointia ja […]