LIVE-ARVIOT

BRQ-festivaali jatkui moninaisen barokkimusiikin parissa Vantaalla. Ainoastaan juhlavuottaan viettävää Monteverdiä festivaali ei ole juurikaan ottanut ohjelmistoonsa, mikä on hieman yllättävää mutta ehkä BRQ tahtoikin erottua muista tapahtumista antamalla yleisölle harvinaisuuksia, jotka ansaitsevat tulla kuulluksi. 10.8. Pyhän Laurin kirkossa kuultu konsertti esitteli taitavan barokkisäveltäjän. Elisabeth Jacquet de La Guerre (1665–1729) oli ihmelapsi, cembalisti, joka esiintyi Ranskan hovissa jo viisivuotiaana. Jacquet de La Guerre oli ensimmäinen nainen Ranskassa, joka sävelsi oopperan. Hän oli myös ensimmäinen Ranskassa 1600- ja […]

Wagnerin Parsifalin konserttiesitys oli tämän vuoden Turun musiikkijuhlien päätapaus. Turun filharmoninen orkesteri vastasi Ville Matvejeffin johdolla oopperahaasteeseen iskevän väkevällä soitolla, joka vyöryi konserttitalon kylpyhuonemaisessa akustiikassa korviahuumaavana, kuitenkin kultivoituneena. Orkesterin panos oli näyttävän solistikaartin arvoinen. Suomalaisen Wagner-laulun kannalta asetelma oli jännittävä: Matti Salminen lauloi bravuurirooliaan Gurnemanzia, jota tuskin enää montaa kertaa tekee, kun taas Karita Mattila debytoi Kundryna. Mattilan edellinen Wagner-roolidebyytti, muutama vuosi sitten ohjelmaan otettu Sieglinde, tuntui ainakin Radion sinfoniaorkesterin kanssa vuosi sitten syksyllä lauletun […]

Kansallisooppera aloitti kautensa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaan kuuluneella konsertilla, jossa Esa-Pekka Salonen johti talon orkesteria ja kuoroa ja esitteli sellokonserttonsa. Keväällä kantaesitetyssä teoksessa Salonen jatkaa piano- ja viulukonserttojensa virtuoosista, soittimellista ja värikkään kerronnallista linjaa. Säveltäjä ja kantaesityksen solisti Yo-Yo Ma ovat verranneet sellon matkaa komeetan vaellukseen avaruudessa. Kyllähän kuulijan assosiaatiot samaan suuntaan vievät ilman johdatteluakin, siitä pitävät huolen ainakin toisen osan kohisevat elektroniset luupit, jotka on saatu aikaan sellon ääntä reaaliajassa käsittelemällä. Silti Salonen välttää kaikki kliseet eikä ala kuvittaa avaruusseikkailua konkreettisesti. […]

Tallinnan Birgitta-festivaali jatkui klassikolla. Verdin La Traviata saattaa tilastojen mukaan olla vieläkin olla maailman esitetyin ooppera, mutta aina liikuttava musiikiltaan. Tuodakseen siihen jotain uutta esittäjien on joko oltava erittäin hyviä tai toteutuksen uudenlainen. Jälleen vanhassa luostarissa esitettävä, Birgitta-festivaalin nuorekas toteutus oli tällä kertaa siirretty 2010-luvulle. Kun yläluokan bilehileet kokoontuvat juhliin, heidän asunsa on koottu sekalaiseen tyyliin supersankareiden, parittajien ja seksityöläisten puvuista. Juhlien sielu, kurtisaani Violetta on puettu erottuviin kultaisiin sävyihin. Eikä tauti, josta hän kärsii […]

Kamarikesä-festivaali palasi välivuoden jälkeen Ritarihuoneelle tuomisinaan uusi taiteellinen johto ja uusi aikakausi. Kapellimestari Dalia Stasevska oli viitenä vuonnaan tuonut nuorten kykyjen festivaalille myös kunnianhimoisia poikkitaiteellisia tempauksia ja erikoisuuksia. Nyt festivaali tuntui kristallisoituvan ydintehtäväänsä, kun taiteellisena johtajana aloitti pianisti Johannes Piirto kumppaninaan parikymppisten muusikoiden Borea-kvartetti. Näin taiteellinen vastuu oli kokonaan nuorten muusikoiden käsissä, ja muutamaa kokenutta yhteistyökumppania lukuunottamatta viikon neljä konserttia ovat pitkälti alle 25-vuotiaiden käsissä. Fokuksen tiivistyminen ei tarkoittanut yksipuolistumista: Johannes Piirto oli laatinut rikkaan […]

Tallinnalainen Birgitta-festivaali esittää joka vuosi kirkkomusiikkiteoksen, josta tehdään enemmän kuin konsertti: teatterimainen spektaakkeli, joka esitetään vain kahdesti. Viime vuonna vuorossa oli Mozartin Requiem, tänä vuonna Haydnin Vuodenajat. Esiintymispaikkana toimivat vuonna 1407 perustetun birgittalaisluostarin rauniot, joiden sisälle on rakennettu toimiva konserttisali. Harvemmin esitetty Vuodenajat on pitkä oratorioteos, joka kertoo luonnon liikkeistä ja ajan kierrosta, sekä niiden vaikutuksista ihmisiin. Kristillisyys on huomattavasti vähemmän mukana kuin säveltäjän kuuluisammassa Luominen-oratoriossa. Solisteina eivät laula enkelit, vaan paimen Simon, hänen tyttärensä […]

Eilen alkanut vanhan musiikin festivaali BRQ Vantaa ei ole lähtenyt teemoittamaan konserttejaan tai kehittelemään kullekin vuodelle yläotsikkoa. Sen sijaan se kerää Pyhä Laurin kirkon inspiroivaan ympäristöön kotimaisia vanhan musiikin huippuja sekä mielenkiintoisia kansainvälisiä vieraita ja antaa näiden esitellä hankkeitaan. Tuloksena on kenties sillisalaattimainen mutta aina hyvin tasokas vanhan musiikin runsaudensarvi, jossa kukin taiteilija tuo esiin työskentelynsä tämänhetkistä kärkeä. Avauspäivän iltakonsertissa saksalainen basso Wolf Matthias Friedrich yhtyeineen tulkitsi sähköisesti 1600-luvun alkupuolen musiikkia. Keskiössä oli varhaisbarokin venetsialainen […]

  1980-luvun lopussa joukko brittiläisiä oopperaohjaajia teki vallankumouksen luopumalla realismista ja samalla modernisoinnista ja tuomalla tilalle värikkään ja ironisen postmodernin tyylittelyn. Joukon pääpesäke oli Sir Peter Jonasin johtama Englannin kansallisooppera, josta Jonas sittemmin vei ohjaajat mukanaan siirtyessään Baijerin valtionoopperaan. Yksi näistä ohjaajista oli Graham Vick, jonka Mozartin juhlavuonna 1991 Royal Operaan ohjaama Mitridate oli radikaali veto vanhoillisessa talossa. Vick loihti yhdessä puvustaja Paul Brownin ja koreografi Ron Howellin kanssa huikean visuaalisen spektaakkelin, jossa liikuttiin tanssimaisen […]

  Säveltäjä John Cagen Organ²/ASLSP -urkuteos on soinut saksalaisessa Halberstadtin kirkossa syksystä 2001 alkaen. Teoksen, jonka nimeen Cage laittoi määritteen ”as slow as possible” (ASLSP), on tarkoitus soida romaanisessa Sankt Burchardi -kirkossa vielä yli kuuden vuosisadan ajan, aina vuoteen 2640 asti.   Maailman pisimmäksi ja hitaimmaksi teokseksi tituleerattu urkuteos käynnistyi 17 kuukautta kestäneellä tauolla. Viimeisin nuotinvaihdos tapahtui lokakuussa 2013, kertoo professori Rainer Neugebauer John Cage -urkusäätiöstä. ”Parhaillaan soi viisi urkupilliä: Kaksi bassopilliä c’ ja des’ […]

  Kesän kuumimmat oopperaliput olivat Lontoon Royal Operan Otelloon, jossa tähtitenori Jonas Kaufmann teki kauan odotetun debyyttinsä nimiroolissa. Se oli hienovireistä roolityötä ja melkeinpä melankolista tulkintaa, jossa ei ollut perinteistä huutoa ja raivoamista.   Jonas Kaufmannin Otelloa jännitettiin monestakin syystä. Rooli on tenorille italialaisen ohjelmiston Mount Everest, jossa äänen ja tulkinnan resurssit punnitaan. Uutta sen dramaattisuus ei saksalaiselle ole, sillä onhan hän tehnyt jo Wagnereita, jotka pituudessaan ovat samaa raskausluokkaa vaikka matalammalla makaavatkin. Viime aikoina […]

  Kimmo Hakolan puhallinkvinteton kantaesitys Kemiönsaaren musiikkijuhlilla, Salon taidemuseossa 13.7.; Arktinen hysteria -kvintetti (Matti Närhinsalo, huilu; Laura Kemppainen, oboe; Christoffer Sundqvist, klarinetti; Tommi Hyytinen, käyrätorvi; Ann-Louise Wägar; fagotti) Kimmo Hakola on säveltäjä, jolta ei koskaan ole kannattanut odottaa mitään – mitä ikinä ounasteleekin, lopputulos on ihan jotain muuta. Eikä Hakola petä odotuksia tuoreessa puhallinkvintetossaankaan, jos odotuksena on odottamattomuus. Teoksen alku vihjaa bassokulkuineen jonkinlaiseen barokkihenkiseen passacagliaan, mikä vaikutelma kuitenkin katoaa lähes heti ilmaannuttuaan. Klarinetin murtosointuluritukset tuntuvat […]

Vielä 40 vuotta sitten, juuri ennen kuin Iranin vallankumous alkoi, Mozartin Ryöstö Seraljista (1782) oli vain hupaisa rokokoosatu. Silloin Iranissa oli shaahi ja minihameet, ja Turkissa naiset olivat yhdenvertaisia miesten kanssa sotilasjuntan edessä. Selim-Pasha, puherooli, saattoi olla lupsakka silavoitunut herrasmieselostelija, kuin hyvä kalifi Harun el Pullah Ahmed Ahneesta. Lähi-idässäkin ihmisiä kaappasivat jumalattomat kommunistit. Merirosvot olivat menneisyyttä. Historian kiertokulku on tehnyt tarinasta nykypäivää, ja Ryöstö Seraljista on ooppera tämän päivän sivilisaatioiden konfliktista. Katariina Lahden psykologisesti punnitussa […]