Kesyn ja villin vastakohdat törmäsivät Musica Novassa
Musica Nova Helsinki -festivaali alkoi nykymusiikin jyrkillä vastakohdilla, kun staattiset horroksen tilat kohtasivat 1990-luvun hyperaktiivisen särmikkyyden. Tällaisena jokainen teos tavallaan ilmensi taiteellisen johtajan Tuuli Lindebergin punomaa tunteet ja aistit -teemaa. Lindebergiä ovat kiinnostaneet ohjelmaa suunnitellessaan musiikin herättämät visualiset ja keholliset mielikuvat, intuitiiviset assosiaatiot ja tunnereaktiot. Toisaalta voi sanoa, että nämä kokemukset voivat subjektiivisuudessaan liittyä musiikkiin kuin musiikkiin, joten kovin sitovaa teemaa niille on vaikea rakentaa. Ehkä hyvä niin, sillä nykymusiikin kenttä on nykyisin niin pluralistinen, […]
Huippukuoro tarjosi järisyttävän Johannes-passion
Suomalaisen barokkiorkesterin (Fibo) projekti eurooppalaisten huippukuorojen kutsumiseksi on ollut tärkeä paitsi taiteellisesti niin myös musiikkipoliittisesti. Se on tutustuttanut suurenmoisiin laulajistoihin ja antanut osviittaa siitä, mitä ammattikuorolla voidaan saada aikaan. Tähänastisen huipentumansa sarja sai brittiläisen Arcangelo-kuoron vieraillessa J.S. Bachin Johannes-passiossa, hienojen solistien kera ja Topi Lehtipuun johtaessa. Musiikkitalon täyttänyt yleisö sai koettavakseen passiotulkinnan, jollaista ei näillä leveysasteilla usein kuule. Kaikki kunnia hyvää tasoa ylläpitäneille suomalaisille harrastajakuoroille, joiden passioita on taas tänäkin pääsisäisenä luvassa runsain mitoin, mutta […]
Ligetin Requiem tuo kuultaviksi 1900-luvun kauhut
1900-luvun jälkipuoliskolla sävelletyillä sielunmessuilla ei ole ollut pulaa ajankohtaisista viitteistä: maailmansodat, holokaustit ja kansanmurhat antavat Dies Irae -näyille paljon konkretiaa. Benjamin Britten teki War Requiemin pasifismin manifestiksi, Krzysztof Pendereckin Puolalainen Requiem muistelee Puolan traagisia tapahtumia, ja Bernd Alois Zimmermannin ja György Ligetin vastaavat teokset kilpailevat tunnelmansa apokalyptisyydessä. Ligetin 100-vuotisjuhlat ovat tuoneet esiin säveltäjän tuotantoa laajalla skaalalla, mutta vain harvalla on resursseja hänen Requieminsa esittämiseen. Se nimittäin vaatii 200-päisen kuoron, joka osaa toteuttaa Ligetin mikropolyfoniaa, niin mutkikasta […]
John Adamsin Girls of the Golden West on aikamme oopperan virstanpylväs
Jos on joskus sattunut pohtimaan, millaista olisi ollut tehdä muistiinpanoja Mozartin, Berliozin, Gershwinien, Duke Ellingtonin ja Leonard Bernsteinin keskustellessa musiikista, John Adamsin vaikuttava kultarynnäkköooppera Girls of the Golden West (2015-17/2022) tarjoaa siihen oivallisen vastauksen. Teos lukeutuu säveltäjänsä hienoimpiin, kuten voitiin todeta helmikuussa Walt Disney Concert Hallissa Adamsin johtaessa oopperan uusittua laitosta kahdessa Los Angelesin filharmonikoiden konsertissa. Solisteina kuultiin kuutta oopperan vuoden 2017 San Fransicon ensi-iltaproduktion mainiota laulajaa, joiden rinnalla esiintyivät erinomainen mezzosopraano Daniela Mack sekä […]
Arvio: Wagneria perinteisenä satuna
Tampereen Oopperan versio Richard Wagnerin Lentävästä hollantilaisesta pitäytyi teoksen sadunomaisissa piirteissä ja käytti hyväkseen perinteisiä keinovaroja. Vanhassa on vara parempi – aavelaivat, aarteet, kummituskapteenit, kiroukset sun muut eivät mitenkään välttämättä kaipaa päälle liimattua symbolisointia, ja vanhakantainen tarinankerronta jättää silti monenlaisia mahdollisuuksia erilaisiin tyylittelyihin ja puhtaasti esteettisiin ratkaisuihin. Alkusoitto näytti suunnan. Varsin tavanomaisesti näkyvillä oli myrskyävää merta, jota kuitenkin katseltiin kuin säröytyneen lasin läpi, ikivanhassa, kulahtaneessa maalauksessa. Lavastus ja puvut jatkoivat sovinnaista linjaa: laivat olivat laivoja, […]
Eukonkantoa ja häjyilyä
Eukonkannon ja toksisen maskuliinisuuden väliin mahtuu paljon vivahteita Vaasan kaupunginteatterin tuottamassa Leevi Madetojan Pohjalaisissa. Illan tähdiksi nousevat vanhat kokeneet lavaketut, mezzo Riikka Rantanen Kaisa-piikana ja baritoni Mika Nikander karikatyyrisenä vallesmannina. Heitä on kerrassaan riemastuttavaa katsoa. Sopraano Päivi Pylvänäisen Maija Harri esiintyy alussa hartaana körttiläisenä mutta paljastuu sitten koko joukon pettäjäksi, kun houkuttelee sulhasensa Antti Hangan pakoon lain kouraa. Anttia esittää komialla tenorillaan Johannes Vatjus, joka tunnetaan seudulla tangokuninkaana. Tämä pariskunta varastaa miltei pääosan esityksen […]
Kansankomedia paljastaa uuden Dvořákin
Antonin Dvořákilla on 11 oopperaa, joista ainoastaan Rusalka on jäänyt kansainväliseen kantaohjelmistoon. Jos riittää uteliaisuutta tutustua niihin muihin, täytyy matkustaa Tshekkiin, jossa harvinaisuuksiakin kansallissankarilta pääsee esiin. Rondon lukijamatkalla Prahaan oli hyvä tilaisuus katsastaa Dvořákin seitsemäs ooppera Čert a Káča, jonka englanninkieliseksi nimeksi on vakiintunut The Devil and Kate (1899). Teos pyörii Tshekin Kansallisteatterissa Narodni Divalossa. Teos perustuu kansansatuun uppiniskaisesta ja epäviehättävästä nuoresta naisesta, joka kaapataan paholaisen valtakuntaan prinsessana, joka on tehnyt tarpeeksi pahoja tekoja joutuakseen […]
Arvio: Onnistunut Punainen viiva Turussa
Aulis Sallisen Punainen viiva Turun kaupunginteatterissa. Ohjaus Mikko Kouki, musiikinjohto Ville Matvejeff. Turun kaupunginteatterin isolla lavalla on tehty oopperaa viimeksi 2000-luvun alussa. Ohjelmassa oli muun muassa Verdiä, Janáčekia ja aivan viimeiseksi Ilkka Kuusiston Muumiooppera. Sitten peli puhallettiin poikki, kun akustiikka todettiin oopperalauluun kelvottomaksi. Paljon on virrannut Aurajoessa vettä sen jälkeen. Vanha oopperayhdistys on lakkautettu ja koko oopperatoiminta Turussa on muuttunut sattumanvaraiseksi, nykyisin toki enemmän tai vähemmän säännölliseksi, esitysareenoina lähinnä Turun konserttitalo ja Åbo Svenska Teater. […]
Adamsin pianokonsertto toimi yllättävänä aikasiltana
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 27.1.2023. David Robertson, kapellimestari, Orli Shaham, piano. Ligeti, Adams, Rahmaninov. Kuinka punoa kekseliään modernistin György Ligetin ja romantiikan viimeisen soihdunkantajan Sergei Rahmaninovin välinen tyylillinen juopa luonnolliselta tuntuvalla tavalla? Juuri tätä on hyvä ohjelmasuunnittelu: kykyä löytää palaset, jotka ensisilmäyksen eroistaan huolimatta loksahtavat toisiinsa loogisesti. Ligetin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta ja Rahmaninovin syntymästä 150, ja he ovatkin RSO:n kevätkauden laajan fokuksen kohteena, annettuina vakioina. Yhdysvaltalainen kapellimestari David Robertson onnistuikin kiitettävästi […]
Seisahtunut Turandot-ohjaus latistaa julman rituaalin
Giacomo Puccinin Turandot, ensi-ilta Suomen Kansallisoopperassa 27.8. Ohjaus Sofia Adrian Jupither, musiikinjohto Hannu Lintu. Vaikka Puccinin Turandot onkin suosittu oopperaklassikko, se on kaikkea muuta kuin helposti toteuttava. Miten tulkita muinaisen Kiinan hirmuvalta ja kosijoitaan mestauttelevan prinsessan sisäinen maailma ja herättää orjatar Liun hahmossa kiteytyvä myötätunto eloon? Entä prinssi Calaf – löytyykö hänestä muutakin kuin kliseisen herooista valloittajaa? Suomessa paras näkemäni Turandot oli Pet Halmenin karnevalistinen ohjaus Savonlinnan oopperajuhlille (2003), joka toi mukaan yhteyksiä Puccinin omaan elämään. […]
Tähtisadetta ja politikkaa
Tähtilaulajien varassa pyörivät klassikot ja ärhäkkäästi päivänpolitiikkaa käsittelevät tuotannot ovat oopperamaailman kaksi ääripäätä, joilla molemmilla on paikkansa. Wienissä niitä tarjosivat alkuvuonna Verdin Aida ja Offenbachin La Perichole. Wienin valtionooppera oli menneinä vuosikymmeninä traditionaalisen oopperan suojasatama Regietheaterin myrskyjen keskellä. Sen vetovoima oli tähtilaulajissa ja maailman parhaassa oopperaorkesterissa. Taloon on toki saatu myös tyyliltään moderneja ohjauksia, mutta ne eivät aina ole istuneet sinne kovin hyvin, koska repertuaarisysteemin vaihtuvissa miehityksissä ei ole liiemmälti aikaa harjoitteluun ja näyttämötoteutuksen […]
Esa-Pekka Salosen urkukonsertto säihkyi Berliinissä
Berliinin filharmonikot tarjosi viime viikolla residenssisäveltäjänsä Esa-Pekka Salonen johdolla mitä mieleenpainuvimman konserttikokemuksen. Illan ohjelman keskiössä oli Salosen vastavalmistunut puolituntinen järkäle Sinfonia concertante uruille ja orkesterille (2021-22), jonka lumoavan Saksan ensiesityksen kuultiin Olivier Latrya, jonka on määrä soittaa teos aikanaan myös Musiikkitalossa Radion sinfoniaorkesterin solistina. Puolan radion kansallisen sinfoniaorkesterin, Berliinin filharmonkoiden, RSO:n, Philharmonie de Parisin, Los Angelesin filharmonikoiden ja NDR Elbphilarmonie -orkesterin yhteistilauksena syntynyt uutuusteos kuultiin Berliinissä Maurice Ravelin ja Béla Bartókin sävellysten rinnalla. Ohjelmakokonaisuus muodostikin […]
