sunnuntai marraskuu 27. 2022

Emilie Luise Friderica Mayer

Emilie Mayer: Sinfoniat nro 6 ja 3, ”Sinfonie Militaire”. Bremerhavenin filharmoninen orkesteri, johtajana Marc Niemann. Hänssler HC22016.

Emilie Luise Friderica Mayer (1812–1883) on yksi viime vuosina ”löydetyistä” naissäveltäjistä, joka ei ole ollut kadoksissa, vaan kärsinyt sukupuoleensa kohdistuvista ennakkoluuloista. Pommerissa syntynyt Mayer sai säveltäjänuralle kannustusta ja oppia balladisäveltäjä Löweltä ja musiikinteoreetikko Adolph Bernhard Marxilta. Kymmenen vuoden periodilla 1847–57 Mayer sävelsi kahdeksan sinfoniaa, jotka otettiin Berliinissä suopeasti vastaan mutta unohdettiin pian. Teokset kuuluvat aikakautensa parhaimpiin ja edustavat tyyliltään romanttisen sinfonian Mendelssohn-Schumann-akselia, mutta aina omaa ääntä käyttäen.

Sinfoniaa pidettiin 1800-luvulla miehisenä taiteenlajina, ja Mayerin teokset hämmensivät tällaista ajattelua. Kolmas sinfonia (1850) on vielä lisänimeltään ”Militääri”, joka kuuluu finaalissa lyömäsoitinten paukkeena. Aggressiivisuuden sijaan se kuvastaa voittoisaa riemua, joka liittynee vallankumousvuoden 1848 tapahtumiin. Kuudes sinfonia (1853) on samalla neliosainen luomus, jossa kaikki etenee varmoin ottein taidokkaalla orkesterinkäsittelyllä ja luontevalla tunneilmaisulla. Siinä painopiste on hitaan osan surumarssissa, persoonallisessa näkemyksessä Beethovenin lanseeraamasta karakterikappaleesta. Bremerhavenin filharmonikot huolehtivat siitä, että Mayerin sinfoniat saavat latautuneet ja taitavat tulkinnat.

Antti Häyrynen

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

orkesterit ja konsertot