sunnuntai marraskuu 27. 2022

Haydn

Joseph Haydn: Sinfoniat nro 61, 66 ja 69 ”Laudon”. Michael Haydn et al attrib: Sinfonia Hob. II:47 ”Berchtoldsgadner”. Baselin kamariorkesteri, johtajana Giovanni Antonini. Alpha 690.

Haydnin sinfoniat nro 61, 66 ja 69 valmistuivat vuonna 1776, kun Esterházan kesäpalatsin taidejuhlat olivat kiivaimmillaan. Konsertteja, oopperaa, tanssiaisia ja teatteria oli lähes joka ilta, ja sinfonioihin kohdistui entistä viihteellisempiä odotuksia. Alphan Haydnin sinfonioiden kokonaislevytyksen 12. osaan on sen vuoksi valittu otsikoksi ”Le jeux et plaisirs” (”Iloja ja nautintoja”), joita nämä kolme sinfoniaa tarjoilevat herttaisessa mutta kekseliäässä muodossa. Aiemmin valmistuneiden hurjien Sturm und Drang -sinfonioiden jälkeen nämä olivat hyvätapaisia ja koristeellisia teoksia. Niistä ei silti puutu draamaa tai yllätyksiä, esimerkkeinä D-duuri-sinfonian nro 61 Prestissimo-finaali tai B-duuri-sinfonian nro 66 Adagio-muunnelmat.

C-duuri-sinfonia nro 69 kantaa lisänimeä ”Laudon” Turkkia vastaan käytyjen sotien sankarin, kenttämarsalkka von Laudonin mukaan. Otsikointi on kustantajan jälkeenpäin ideoima, eikä teoksesta löydy muita sotilaallisia tuntomerkkejä kuin komea avausosa. Täysin turhaan levyesitteessä ruoditaan jotain joutavaa 2000-luvun äänestystä, jossa tämä kaikin tavoin ilahduttava sinfonia on valittu Haydnin ”vähiten suosituksi”. Suosittu on ainakin ollut ”Lelusinfonia”, Berchtoldsgadner-sinfonia päiväkotisoittimineen ja lintupilleineen. Teos on laitettu Haydnin Michael-veljen nimiin, ja kuulija voi nauttia sen viattomasta hupailusta yhtä paljon kuin Mozart aikoinaan. Giovanni Antonini ja Baselin kamariorkesteri ottavat kaikista kappaleista ilon irti.

Antti Häyrynen

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

orkesterit ja konsertot