sunnuntai helmikuu 5. 2023

Beethovenin

Ludwig van Beethoven: Jousikvartetot nro 1–3 op. 18. Chiaroscuro-kvartetti. BIS 2488. Ludwig van Beethoven: Jousikvartetot nro 4–6 op. 18. Chiaroscuro-kvartetti. BIS 2498.

Beethovenin ensimmäinen kvartetto-opus, vuosina 17981800 valmistuneet kuusi jousikvartettoa op. 18, on merkittävä irtiotto hänen opettajansa Haydnin luomasta lajityypistä. Beethovenin tuotannossa niitä käsitellään hänen ”klassisimpiin” kuuluvina teoksinaan, mikä toisinaan estää näkemästä niiden radikaaleja piirteitä. Viulisti Alina Ibragimovan vetämän Chiaroscuro-kvartetin esityksissä siitä ei ole pelkoa, sillä tulkinnat täyttää valpas inspiraatio. Draaman lähtökohtana ovat hiljaiset volyymit, huolella eritellyt pianissimot, joilla yhtye pakottaa kuulijansa höristelemään korviaan.

Siihen kuuluu Chiaroscuron läpikuultava, suonikielinen ja vähävibratoinen jousisointi. Se suo mahdollisuuden aksentoida musiikkia nopeissa tempoissa, ketterissä scherzoissa ja virtuoosisissa finaaleissa. Tahtiakaan ei tunnu pääsevän ohi ilman tuoretta kosketusta tai inspiroitunutta ideaa. Esimerkkeinä kolmannen kvarteton alku, jossa Ibragimova houkuttelee kuulijan mukaan improvisatorisen kuuloisella soololla, tai viidennen kvarteton hitaan osan muunnelmat, joita koko yhtye värittää nimensä mukaisilla valaistustehoilla. Neljäs kvartetto ei arkaile c-molli-taistoa, mutta karttaa yksiulotteista takomista. Näissä tulkinnoissa on tavallista enemmän nyansseja, elämäniloa ja nopeaa oivallusta, ja hetkittäin puutetta eeppisestä, horisonttiin suuntautuvasta kaukokatseesta.

Antti Häyrynen

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Soitin- ja kamarimusiikki