Surun spektaakkeli

  Requiem ei toki ole ”Verdin paras ooppera”, kuten joskus sananparsi on kulkenut, mutta se antaa hyvät edellytykset laajentaa hengellinen sisältö ritualistiseksi näyttämödraamaksi. Teos oli jo säveltäjän mielessä muuta kuin perinteinen katolinen sielunmessu. Sen tapa käsitellä hätää ja toivoa on niin yleisinhimillinen, että se toimii ilman kirkollista kontekstia. Saksalaisen koreografin Christian Spuckin balettiversio Messa di Requiemista sai ensi-iltansa Zürichin oopperassa 2016 ja on sen jälkeen rantautunut myös Berliiniin ja Amsterdamiin. Helsinki oli tuotannon neljäs etappi, […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliSaariahon, Ahon ja Fagerlundin musiikille ICMA-ehdokkuudet
Seuraava artikkeliMarraskuun näköislehti