Savonlinnan oopperajuhlien tämän vuoden uutuus, Verdin Otello, on tyypillistä linna-antia: ohjauksellisesti hampaatonta mutta musiikillisesti ja tilaelämyksenä komeaa – kunhan katsojalla on onnea pääosan esittäjän kunnon suhteen. Mustasukkaisuutensa pauloihin vähitellen hirttäytyvä Otello on kieltämättä kova pala tenorille kuin tenorille, sillä ilmaistavana on valtava tunteiden skaala, ja äänen täytyy taipua sankarillisesta kalskeesta ja pelottavista raivonpuuskista epävarmuuden ja psyykkisen hajoamisen tilaan – ja toki kerran myös romanttiseen kauneuteen. Näkemässäni esityksessä (19.7.) Kristian Benediktin ääni takertui kurkkuun ja […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
