Laulusolistin ja orkesterin yhdistelmä ei ollut Beethovenin kuumimpien kokeilujen kohteita. Tältä levyltä löytyy monta raitaa, joiden säveltäjäksi veikkaisi enimmäkseen jotakuta muuta. Vinkin säveltäjästä antaa valikoiman suosituin kappale, konserttiaaria Ah! Perfido Metastasion tekstiin, omistettu Josepha Dusekille, jolle myös Mozart kirjoitti samantyyppisiä teoksia. Mozart esikuvanaan Beethoven otti 1790-luvulla haltuunsa klassisen konserttiaarian sekä nousevan saksankielisen laulunäytelmän. Tekstit ovat kaavamaisia, mutta joukossa on yksi Goethen runo, Mit Mädeln sich vertragen, jonka Kevin Greenlaw laulaa huolitellulla varmuudella.
Laajimpia ovat Ah! Perfido sekä yli varttiin leviävä Primo amore -kohtaus, joissa Reetta Haavisto saa pistää likoon draamalliset kykynsä. Vielä palkitsevammilta kuulostavat kaksi 1800-luvun puolella valmistunutta duettoa, Ne’ gorni tuoi felici ja Tremate, empi, tremate, yhdessä tenori Dan Karlströmin kanssa. Hupaisia ovat myös ylimääräiset aariat Ignaz Umlaufin laulunäytelmään ”Kaunis suutaritar”. Mestariteoksia ei joukossa ole monta, mutta Leif Segerstam ei ole jättänyt mitään rutiinin varaan ja Turun kaupunginorkesteri soittaa kultivoituneesti, mutta energisesti.
Tapani I kruunattiin Unkarin kuninkaaksi noin vuonna 1000, ja Itävallan keisari Leopold I käytti vuonna 1811 kansallispyhimystä hyväkseen tilatessaan äärikonservatiiviselta August von Kotzebuelta näytelmän esitettäväksi Pestin uudessa teatterissa. Beethoven sävelsi musiikin kaksoismonarkiaa juhlistavaan König Stephaniin, vaikka aihe tuskin oli hänen sydäntään lähellä. Alkusoittoa kuulee joskus, mutta Leif Segerstam ja Turku filharmonia laulajineen osoittavat, että 23 numeroa käsittävässä kokonaisuudessa on paljon muutakin. Turkulaisorkesterin soitto on muhkeaa mutta ketterää, kivijalkana tukevasta bassosta kasvava lämmin jousisaundi. Laulusolistit – Reetta Haavisto, Johanna Lehesvuori, Merja Mäkelä, Niklas Spångberg ja Juha Kotilainen – tuovat yksilöllisiä äänenpainoja, mutta kuorolaulu on vaihtelevampaa.
Levyn muut teokset ovat harvinaisuuksia, B-sarjan tilapäisteoksia, jotka syntyivät Napoleonin kukistumisen (1814) jälkeen. Opferliedissä (1824) ihastuttavinta on Päivi Severeiden harpun soitto, teoksen varhemmassa versiossa (1822) hurmaavat sulokkaat naisäänet. Monia teoksia leimaa Liedertafel-tyylinen kuoron käsittely ja yleisponteva patrioottisuus. Beethoveniltakin alkavat paukut loppua Napoleonin kukistumista juhlistavissa Germaniassa ja Es ist Vollbrachtissa, molemmat Georg Friedrich Treitschken runoihin. Tekstien puuttuminen on levyn suurin miinus, vaikkei kirjallinen menetys ole suuri. Naxosin julkaisemassa monumentaalisessa Beethovenin teosten kokonaislevytyksessä tarvitaan näitäkin kappaleita.
Antti Häyrynen
