perjantai huhtikuu 26. 2024

Borderlines liikkuu rajapinnoilla

Mikko Pellinen on kuunnellut paljon klassista musiikkia, ja se on vaikuttanut hänen omaan musiikkiinsa. © Ulla Nikula

Jazzmuusikko ja -säveltäjä Mikko Pellinen on tehnyt uuden teoksen Keski-Pohjanmaan kamariorkesterille. Sen sävelikeli ei kuitenkaan ole erityisen jazzmaista.

 

Joskus takavuosina musiikinlajien väliset rajat olivat usein lähes yhtä tiukkaan varjeltuja kuin Koreoiden rajavyöhyke. Kun joku rohkeni astua aidan yli, tuomittiin lopputulos yleensä molemmin puolin rajaa. Onneksi ajat ovat muuttuneet, ei vähiten siksi, että eri musiikinlajien yhdistelystä on alkanut syntyä yhä vakuuttavampaa, usein aidosti eheytynyttä musiikkia.

Tähän uudenlaiseen tilanteeseen luontuu hyvin Mikko Pellisen (s.1983) uusi teos Borderlines pianolle ja jousiorkesterille (2020). Se saa kantaesityksensä 23. lokakuuta Kokkolassa Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin (KPKO) konsertissa, solistina suomalaisen jazzpianismin eliittiin kuuluva Joonas Haavisto.

Pellinen tunnetaan parhaiten jazzin parissa työskentelevänä basistina, säveltäjänä ja sovittajana, mutta hänen musiikilliset mieltymyksensä ulottuvat jazzia laajemmalle. Uusi teos Borderlines sai alkunsa hänen omasta aloitteestaan.

”Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on ollut minulle läheinen soittajisto. Asun ja työskentelen Kokkolassa ja olen ollut muusikkona keikalla KPKO:ssa. Ehdotin tällaista teosta orkesterille, ja ilokseni se sopi sillekin. Myös pianisti Joonas Haavisto on tuttu muusikko, ollaan soitettu paljon yhdessä, ja hänkin on kokkolalaislähtöinen”, Pellinen kertoo.

Pellinen on tehnyt sävellystyönsä pääosin jazz-yhtyeille, sekä pienemmille kokoonpanoille että big bandille. Jousia hän sen sijaan on käyttänyt harvemmin.

”Olen kyllä säveltänyt jousillekin jonkin verran, esimerkiksi elokuvamusiikkia lyhytelokuviin ja hiljattain teoksen lapsikuorolle ja orkesterille. Tämä on ollut haastava mutta samalla myös innostava projekti. Yhden haasteen loi myös se, että yleensä olen tehnyt musiikkia, jossa on mukana komppiryhmä, mutta nyt sellaista ei ole, ovat vain piano ja jouset”, Pellinen toteaa.

Solistiosuuden säveltämisessä Pellinen lähti liikkeelle Joonas Haaviston soitosta, aivan kirjaimellisestikin.

”Pyysin ennen sävellystyön aloittamista Joonasta äänittämään minulle improvisaatioitaan, ja olen hyödyntänyt niitä teoksessa.”

”Teoksen sävelkieli ei kuitenkaan ole erityisen jazzmaista”, Pellinen toteaa. ”Halusin kirjoittaa teoksen niin, että orkesterin soittajat kokevat sen omakseen.”

Pellinen on kuunnellut myös paljon klassista musiikkia, ja sekin on vaikuttanut hänen musiikkiinsa.

”Klassiselta puolelta kiinnostavat amerikkalaisen musiikin uudemmat tekijät, ja heidän vaikutustaan voi heijastua tähänkin teokseen. He ovat tyylillisesti vaihtelevia ja voivat ammentaa virikkeitä myös esimerkiksi rock-musiikista, ja heillä voi olla myös minimalismin tuntua. Hehän kutsuvat joskus itseään ’indie-classical’-säveltäjiksi”, Pellinen naurahtaa.

Muitakin säveltäjiä Pellinen mainitsee kiinnostuksen kohteina, suomalaisista Einojuhani Rautavaaran, kansainvälisistä uuden musiikin klassikoista taas Debussy ja Ravel ovat läheisiä, samoin Stravinsky, jonka rytminen lähestymistapa kiinnostaa häntä. Jazz-puolelta Pellinen mainitsee teoksen yhteydessä pianisti Brad Mehldaun, jonka hän olettaa olevan läheinen muusikko myös solistilleen Joonas Haavistolle.

Vaikka Pellinen ei pidä Borderlinesia erityisen jazzmaisena, on improvisaatio olennainen elementti pianon osuudessa. Hän toteaakin, että ”pitää varmaan olla jazzpianisti, jotta voi soittaa teoksen”.

Borderlinesissa on vuoropuhelua tarkkaan kirjoitettujen ja improvisoitavien osuuksien välillä. Se raja ei kuitenkaan ole aina selvä, ja olen pyrkinyt häivyttämään sitä. Improvisointia on pianolla ehkä noin 30 % soitettavasta, mutta kaikki nekään osuudet eivät ole täysin vapaita, vaan olen antanut solistille erilaisia ohjeita. Improvisaatioissa ei myöskään ole ajallista vapautta, sillä kokonaisuus on ajallisesti sidottu, ja Joonas joutuu improvisaatioissa välillä reagoimaan jousiin. Jousilla ei ole improvisointia.”

Borderlines on laaja, n. 17–18-minuuttinen kokonaisuus.

”Teoksessa on kolme osaa. Ensimmäinen on lyhyehkö esittelevä osa, toinen osa on hidas ja sen lopussa on pianon soolokadenssi, ja kolmas osa on energinen ja aktiivinen”, Pellinen kuvailee.

Pellisen Borderlines ja koko konsertti, jossa kuullaan lisäksi mm. Charlie Parkerilta tuttuja jazz-klassikkoja Jukka Perkon esittäminä, on kuultavissa myös suorastriiminä KPKO:n Youtube-kanavalta.

Kimmo Korhonen

KANTAESITYKSIÄ