lauantai huhtikuu 27. 2024

Riikka Talvitien mittatilaustyö musiikinopiskelijoille

 

Talvitien Kierrätyssäkeet ei vain lainaile musiikkiopistossa käytettyjä teoksia vaan ottaa mukaan myös yleisön, joka on vanhempien ja sukulaisten kautta aina olennainen osa musiikkiopistolaisten esityksiä.

 

Riikka Talvitien teos Kierrätyssäkeet peilaa juhlivan musiikkiopiston historiaa käyttämällä materiaalin lähtökohtana opetustyössä vuosikymmenien aikana käytettyjä kappaleita Bachin inventioista Für Eliseen ja Titanic-elokuvan tunnussävelmään.

 

Uusiseelantilainen musikologi Christopher Small loi 1990-luvulla käsitteen ”musicking”, jossa hän määritteli musiikin enemmän prosessiksi kuin staattiseksi objektiksi; hänelle sana ”music” oli pikemminkin verbi (”to music”) kuin substantiivi. Hän korosti, että musiikin merkitykset eivät ole vain abstraktissa ”teoksessa” vaan ennen kaikkea niissä suhteissa, joita syntyy niiden ihmisten välillä, jotka eri rooleissaan – säveltäjinä, esittäjinä, kuulijoina, järjestäjinä, kriitikkoina jne. – osallistuvat esityksiin.

Tällainen yhteisöllinen ”musicking”-elementti nousee vahvana esiin Riikka Talvitien (s. 1970) teoksessa Kierrätyssäkeet (2019), joka juhlistaa vuonna 1945 perustetun ja siis komeaan 75 vuoden ikään ehtineen Länsi-Helsingin musiikkiopiston syntymäpäiviä. Kantaesitys on sunnuntaina 19. tammikuuta klo 13 Helsingin kaupungin taidemuseossa HAMissa musiikkiopiston juhlakauden avajaisissa.

Talvitien teos peilaa musiikkiopiston historiaa käyttämällä materiaalin lähtökohtana kymmeniä opiston opetustyössä vuosikymmenien aikana käytettyjä kappaleita Bachin inventioista Für Eliseen ja Titanic-elokuvan tunnussävelmään. Siitä nimi Kierrätyssäkeet.  

”Koska tämä oli juhlavuoden teos, halusin tehdä jotain, joka sitoisi vuosikymmeniä yhteen. Tyylilaji on laaja, ja mukana on myös populäärimpiä kappaleita. Kaikki materiaali ei ole tunnistettavissa, sillä sitä on muokattu usein eri tavoin, esimerkiksi soinnutettu uudelleen.”

Vaikka lähtökohtana oleva aineisto on jo aiemmin sävellettyä, on teoksen kokonaisuus täysin Talvitien oma. Niin kuin hän toteaa, ”tutut sävelmät ei enää ole sitaatteja vaan materiaalia”. Hän on käyttänyt samantapaista aineistolähtöistä sävellystapaa jo aiemminkin, mm. 2018 Prix Italia –palkinnon saaneessa radio-oopperassa Kylmän maan kuningatar. Hän korostaa, että aineistolähtöisessä säveltämisessä työssä on mukana vahva tutkimuksellinen ulottuvuus.

”On jännittävää, miten materiaalin tunnistettavuus on kiinni eri ihmisten historiasta ja siitä, miten materiaalia käyttää. Voi myös miettiä sitä, mihin jonkin tietyn kappaleen tenho perustuu, se, että sitä soitetaan musiikkiopistoissa vuosikymmenestä toiseen. Lisäksi aineistolähtöisessä sävellystavassa voi tutkia myös sitä aineistoa, jota käyttää, esimerkiksi kansallishymnissä voi uppoutua sen nationalistiseen taustaan.”

Sävellystyön aikana Talvitie huomasi, että kaikki hänen käyttämänsä teokset olivat miesten säveltämiä. Se sai hänet kytkemään mukaan musiikkia myös Lotta Wennäkosken ja Minna Leinosen teoksista.

Kierrätyssäkeet on sävelletty moniääniselle kitaraorkesterille, jossa on neljä stemmaa akustiselle kitaralle ja kaksi sähkökitaralle, esittäjinä Länsi-Helsingin musiikkiopiston opiskelijat parilla opettajalla täydennettynä. Tärkeä lähtökohta teoksessa on ollut se, että stemmat ovat soittoteknisiltä ja musiikillisilta vaatimuksiltaan eritasoisia, jotta ne soveltuvat eri-ikäisille ja eri vaiheessa opintojaan oleville opiskelijoille.

Osan teoksesta muodostaa myös esitykseen kuuluva video, jonka työstää 15-vuotias sellisti Kauri Pylkkänen.

”Hän on tehnyt jo paljon video-editointeja, ja hänelle on annettu teoksessa vapaat kädet toteuttaa ajatuksiaan”, kertoo Talvitie.

Musicking-elementti tulee aivan erityisesti mukaan teoksen interaktiivisessa osuudessa. Teos ei peilaa vain musiikkiopiston historiaa vaan ottaa mukaan myös yleisön, joka on läsnäolevien vanhempien ja sukulaisten kautta aina olennainen osa musiikkiopistolaisten esityksiä. Tällä kertaa yleisö pääsee osallistumaan myös teokseen.

”Kokeilin tätä jo viime kesänä Meidän festivaalilla. Tässä yleisöltä pyydetään ennen esitystä ääniä, joita tallennetaan loopperiin. Kuulijat voivat hyräillä jotain tuttua kappaletta, joka tulee mieleen, ja niistä voi vähitellen syntyä pilvimäinen kokonaisuus. Toinen ääni voisi olla jonkinlainen kannustus. Teoksessa on kolme osaa, joiden lomassa kuullaan näitä kuulijoiden osuuksia.”

Interaktiivisine aineksineen ja aineistolähtöisine sävellystapoineen Kierrätyssäkeet heijastaa sitä muutosta, joka Talvitien sävellystyössä on tapahtunut, siirtymistä abstraktimmasta ”teoksellisuudesta” kohti osallistuvaa ja osallistavaa, yhteisöllisempää lähtökohtaa.

”Muutos on ollut ihan tietoinen. Yhteistyö muiden ihmisten kanssa on tullut minulle jatkuvasti tärkeämmäksi”, Talvitie painottaa.

Kimmo Korhonen

KANTAESITYKSIÄ