sunnuntai helmikuu 5. 2023

Säveltäjä hurahti japanilaisuuteen

 

Juha T. Koskinen soittaa japanilaisia kelloja kotikulmillaan Berliinin Kreuzbergissä.

Juha T. Koskinen on yksi tiiviimmin Japaniin siteitä luoneista suomalaisista säveltäjistä. Hän on opettanut Japanissa, perehtynyt vanhaan buddhalaiseen rituaalilauluun ja ottanut useille teoksilleen aiheita ja otsikkoja japanilaisesta kulttuurista. Tässä kuussa saa kantaesityksensä hänen teoksensa Bushukan shōmyō-laulajalle ja jousitriolle.

 

Liike-elämässäkin tiedetään, että suhteiden luominen Japaniin vaatii pitkäaikaista työtä, verkostojen luomista ja paikallisen kulttuurin ymmärtämistä. Kulttuurin puolella tämä pätee vieläkin enemmän: Japaniin ei todellakaan mennä vain eurooppalaisen kulttuurin lähetyssaarnaajina, ainakaan jos aikoo päästä pintaa syvemmälle.

Juha T. Koskisen viimeaikaisella säveltäjän uralla japanilaiset aiheet ja yhteistyökumppanit ovat korostuneet, ja pohjan tälle hän loi toimiessaan vierailevana sävellyksen professorina Aichin taideyliopistossa vuonna 2016. Korona teki yhteydenpidon vaikeaksi, mutta tänä vuonna hänen japanilaisaiheiset teoksensa ovat nähneet taas päivänvaloa. Heinäkuussa sai kantaesityksensä Tokiossa Usugôri & Ama no ukihashi koto-soittajalle ja tanssijalle ja syyskuussa Tampereen G-Livelabissa Shibaraku klarinetille ja konserttikanteleelle.

Jännittävin esitys on kuitenkin 27. lokakuuta tokiolaisessa Tennoji-temppelissä, kun Koskisen pitkään haaveilema projekti teoksesta shōmyō-laulajalle konkretisoituu teoksessa Bushukan. Shōmyō on tuhatvuotiset perinteet omaava buddhalaisen munkkilaulun laji, johon Koskinen itse perehtyi muutama vuosi sitten Konrei-temppelissä. Sen saloja hänelle opetti Shoei Suehiro, yksi suunnan arvostetuimmista guruista, ja hän myös esittää Bushukan yhdessä Falke-jousitrion kanssa.

”Oli suuri kunnia kirjoittaa teosta opettajalleni, ja omistin sen toiselle vaikuttajalleni Kaija Saariaholle. Otin mukaan vanhan Shotenzan-hymnin sellaisenaan, ja sen ympärille muotoutuu draamallinen kaari laulajan ja soittajien dialogeineen”, Koskinen kertoo.

”Kulttuurien kohtaamista teoksessa edustaa se, kun mukana on Reetta Pekkasen runo Katoaminen sekä muistumia Musorgskilta. Teoksen otsikko Bushukan tarkoittaa Buddhan kättä ja toisaalta sitrushedelmää. Mielikuvissani Buddhan käsi voi kannatella vaikeitakin asioita, kuten sodan ja ilmastonmuutoksen ahdistavaa todellisuutta.”

”Kuulin shōmyōta ensimmäistä kertaa Temppeliaukion kirkossa Helsingissä vuonna 2003. Kyseessä oli Musica Nova Helsinki -festivaalin konsertti, jossa perinteisen shōmyōn lisäksi esitettiin Toshio Hosokawan teos New Seeds of Contemplation shōmyō-laulajille ja gagaku-hovimusiikkiyhtyeelle. Tuon kokemuksen jälkeen ovat shōmyōn siemenet alkaneet itää mielessäni.”

”Shōmyō-notaation tulkinta vaatii aivan erityistä tietämystä ja perehtyneisyyttä, mutta kirjallisten lähteiden perusteella traditioon ei pääse sisään. Esoteeriseen buddhalaisuuteen kuuluu elimellisesti se, että kaikista tärkein tieto on salaista. Se kulkee pelkästään initiaation kautta suullisesti mestarilta oppilaalle. Sikälikin Shoei Suehiron oppiin pääseminen oli tärkeää.”

Mestari onkin tunnettu siitä, että hän ei ole jäänyt pelkästään munkkien piiriin vaan on luonut yhteyksiä länsimaiseen nykymusiikkiin ja esitelmöinyt shōmyō-perinteestä laajalti. Juha T. Koskisen syvällinen johdatus shōmyōon on luettavissa jutun lopussa olevan linkin kautta.

Säveltäjän teoksen Unabara kitaralle, kanteleelle ja cembalolle piti olla viimekeväisen Tampere Biennalen ohjelmassa, mutta se siirtyi sairastumisen vuoksi. Siinä muusikot resitoivat tekstejä No-näytelmästä Kasuga Ryûjin, kuvaten sitä, miten taivaan sini heijastuu valtameren syvänteisiin.

Shibaraku klarinetille ja konserttikanteleelle sen sijaan kuultiin syyskuussa Tampereella Eva Alkulan ja Reetta Näätäsen esittämänä. Siinäkin muusikot pääsevät lausumaan: mukana ovat ote ydinsuutrasta (Hannya Shingyo) kanteleen soittajalle ja prinsessa Shikishin runo japaniksi klarinetistille.

”Teoksen teema-ajatuksina olivat aika ja etäisyys, ja sävellystyön inspiraationa oli myös lapsuuden muistojani Tampereelta ja isovanhempieni elämään liittyvistä paikoista. Kanteleosuudessa on joitakin viittauksia japanilaiseen koto-musiikkiin.”

Koskinen palaa Japaniin vuoden 2023 alussa opettamaan Nagoyan taideyliopistoon. Seuraava yhteistyöprojekti on teos no-laulaja Ryoko Aokille, joka on tunnettu yhtenä harvoista naispuolisista no-esiintyjistä ja tavastaan yhdistää no-perinnettä nykymusiikkiin. Uuden teoksen libreton kirjoittaa Selja Ahava.

Vaikka Koskisen musiikissa on japanilaisia viitteitä, hän ei sano kopioineensa mitään vaan ottaneensa elementtejä monelta suunnalta. ”Kulttuurien dialogi on minulle tärkeää”, hän kertoo.

”Japanilaisessa kulttuurissa minua kiehtoo sen vuosituhantinen perspektiivi, joka on yhä koettavissa. Toisaalta suhde on rakentunut ihmisten, kuten ystävien ja oppilaiden kautta. Ennen muuta yhteys Japaniin on antanut minulle mahdollisuuden laajentaa horisonttia, lähestyä vielä kaukaisempia ja saavuttamattomampia asioita.”

Harri Kuusisaari

http://musiikinsuunta.fi/2019/01/nakokulmia-tendai-shomyon-perusteisiin/

KANTAESITYKSIÄ