keskiviikko toukokuu 22. 2024

Tähtiin kurkottamassa

Hyvärisen Star Child Arise / Star Child Arian kantaesitys What ever Works! -festivaalilla vuonna 2022. © Janne Kivistö

Asta Hyvärisen sävellyskonsertin kantaesityksissä liikutaan niin kosmoksen, soitinmanipulaation, tonaliteetin tutkielmien kuin lopun aikojen parissa.

 

Syyskuun 8. päivänä kuullaan Asta Hyväriseltä kokonaiset viisi kantaesitystä, kun hänen sävellyskonserttinsa Interstellar järjestetään Helsingin Kalliosalissa. Toiselta otsikoltaan konsertti on monimerkityksellinen Asta Hyvärinen 6.0. Viitataanko tällä tietokoneohjelman tavoin kuudenteen versioon, ja jos, niin mistä tai kenestä?

”Yksinkertaisesti kyseessä on kuudes oma sävellyskonserttini. Lisäksi täytin vastikään kuusikymmentä vuotta, joten sen voi ajatella myös pilkkuvirheeksi. Päätin tammikuussa juhlia järjestämällä konsertin lähelle syntymäpäivääni – vaikka monet näistä kappaleista eivät olleetkaan vielä siinä vaiheessa tehtyjä”, Hyvärinen kertoo. Kantaesityksistä neljä on valmistunut kuluvana vuonna.

”Yleensä sävellän vain yhtä teosta kerrallaan, mutta tällä kertaa työt menivät poikkeuksellisesti osin myös päällekkäin.”

Tieteisteemat ovat kiinnostaneet säveltäjä Asta Hyväristä jo usean vuosikymmenen ajan. © SUSANNA PARONEN

 

Ulkoavaruuden kontaktin tenho

Useimpia konsertin kappaleita yhdistää kone- ja tieteisteemainen nimistö.

”Olen katsonut elämässäni runsaasti tieteiselokuvia, ja meillä on säveltäjien piirissä ollut aikoinaan myös epävirallinen scifi-klubi. Ennen kaikkea minua ovat jo pitkään kiinnostaneet vuonna 1977 lähetetyt Voyager-luotaimet, joiden mukana aurinkokunnan ulkopuolelle lähetettiin tietopaketti ihmiskunnasta. Useassa elokuvassa ja tv-sarjassa on käsitelty ajatusta siitä, että Maan ulkopuolinen sivilisaatio ottaisi näiden luotainten ansiosta yhteyttä. Kontaktin aihe on ollut jollain tavalla mukana omassa työssäni siitä lähtien, kun näin John Carpenterin elokuvan Starman”, Hyvärinen paljastaa.

Hyvärinen alkoi säveltää Voyager-aiheista scifi-oopperaa jo vuonna 2005, ja hänen vuoden 2011 sävellyskonsertissaan kuultiin oopperaan siihen mennessä valmistunut musiikki erillisinä osina. Idea kokonaisteoksesta ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, ja Hyvärinen sai lopulta kirjailija Johanna Sinisalon libretistiksi vuoden 2015 tienoilla.

”Itse ooppera on vieläkin keskeneräinen, mutta tässä konsertissa kantaesitetään sen osa Interstellar (Star Child Ending) sekä kuullaan uudelleen Star Child Arise / Star Child Aria, joka sai kantaesityksensä viime vuonna.”

Niin ikään jo aiemmin esitetyn viuluteoksen Miranda DSN sekä kantaesityksensä saavan sooloharmonikkateoksen Cosmic Relics materiaalit liittyvät oopperan alkuperäiseen inkarnaatioon.

”Konsertin soittajakokoonpano on sama kuin viimesyksyisessä Star Child Arise / Star Child Arian esityksessä. On ollut todella antoisaa työskennellä tällä porukalla. Eija Kankaanranta on viimeisen 20 vuoden ajan ollut soittamassa kaikkia uusia kantelekappaleitani, ja tiiviisti olen työskennellyt myös sellisti Iida-Vilhelmiina Sinivalon kanssa viimeisen neljän vuoden aikana.”

 

Kanteleen tuntemattomat äänet

Kantele on sävellyskonsertinkin kantaesityksissä näkyvästi mukana. Soolotrilogia Three Aspects on jo kokonaisuudessaan sävelletty, mutta Kalliosalissa päivänvalon ensimmäisenä näkee vasta sarjan keskimmäinen osa.

”Esittelen sarjassa kolmijakoisen tonaliteettimallini: ensimmäisessä osassa käytän vain kahtatoista tasavireistä säveltä, toisessa osassa laajennan mikrotonaalisuuteen, ja kolmannessa ollaan kokonaistonaliteetin parissa, johon kuuluu kaikki kuultava ääni, myös häly ja melu. Tämän kokonaistonaliteetin kanssa työskentelen kaikkein eniten, ja lähes kaikki tämänkin konsertin teokset menevät sen alle.”

Kantele on Hyvärisen mukaan ”pohjaton sointikaivo”, jota käytetään usein liiankin tavanomaisesti.

”Kun aloitan säveltämisen, minulla on jo mielessäni visio sointimaisemasta, ja sen jälkeen alan tutkia, miten sen äänenvärit saadaan aikaan tietystä soittimesta tai soitinyhdistelmästä. Iso osa sävellystyötäni on siis uusien, ei-perinteisten sointien etsintää.”

Myös elektroniikka on ollut osa Hyvärisen sävellyksellisiä keinovaroja jo toistakymmentä vuotta.

”Neljässä konsertin teoksessa on elektronista ääniraitaa, minkä lisäksi lyömäsoitinteos Tape Musicissa roto-tomeja on laajennettu live-elektroniikalla.”

Hyvärinen on instrumenttikoulutukseltaan lyömäsoittaja ja kantaesittää itse sekä Tape Musicin että yhdessä Kankaanrannan kanssa kantele-lyömäsoitinduon Before and After the End.

”Kappaleitteni nimet ovat hyvin monimerkityksellisiä eivätkä välttämättä kerro hirveän paljon siitä, miltä musiikki kuulostaa: ne vain stimuloivat sävellystyön alkuun. Tässä teoksessa rakenne on kuitenkin nimen mukainen, sillä siinä on kaksi osaa, ennen ja jälkeen (maailman)lopun. En halua ennustaa loppua, mutta ympäröivä todellisuus jättää vääjäämättä jälkensä. Maailman suunta on tällä hetkellä menossa pahasti pois raiteiltaan, ja toivon siihen jotain muutosta. Jos ihminen ei lopeta luonnon ja ilmaston tuhoa, niin ne kyllä lopettavat ihmisen.”

Santeri Kaipiainen

KANTAESITYKSIÄ