Roope Mäenpää ja Tuomas Turriago: laaja-alaista muusikko-säveltäjyyttä.
Vuonna 2001 perustettu TampereRaw-yhtye on ollut keskeinen voimavara suomalaisessa uudessa musiikissa. Sen konserttitoiminta on painottunut Tampereelle, mutta se on tullut tutuksi myös monista esiintymisistään muualla Suomessa Helsingistä Hettaan.
Uusia suomalaisia teoksia kuullaan jälleen TampereRaw:n konsertissa Tampere-talon pienessä salissa sunnuntaina 25. helmikuuta. Kantaesityksinä kuullaan Roope Mäenpään (s. 1990) ja Tuomas Turriagon (s. 1979) teokset, molemmat TampereRaw:n tilauksia, jotka johtaa Maria Itkonen.
Mäenpään sellokonsertossa Mustn’t despair solistina soittaa Tampere Filharmonian soolosellisti Lauri Kankkunen.
Kummallakin säveltäjällä on vahva Tampere-kytkentä. Mäenpää on syntynyt Tampereella ja käynyt sävellysopintonsa Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) äskettäin lopetuspäätöksen uhriksi joutuneella sävellyslinjalla Jouni Kaipaisen ja Hannu Pohjannoron oppilaana.
Myös Turriago on tamperelaissyntyinen mutta käynyt koulunsa ja opintonsa Jyväskylässä. Nykyisin Tampere on kuitenkin hänen musiikillisen toimintansa tukikohta, ja hän on ollut vuodesta 2004 lähtien TAMKin säestyksen lehtori. Kumpikin heistä on jo aiemmin tehnyt yhteistyötä TampereRaw:n kanssa, Turriago myös pianistina ja kapellimestarina.
Roope Mäenpää tunnetaan laaja-alaisesta toiminnastaan muusikkona, ja hän on säveltämisen lisäksi tullut esiin myös mm. yhteistyöstään saamelaismuusikko Niillas Holmbergin kanssa. Taidemusiikin hän kokee silti itselleen läheisimmäksi ja rakkaimmaksi alueeksi.
Mäenpää pitää yhteistyötä TampereRaw:n kanssa palkitsevana ja tärkeänä.
”Uuden teoksen suunnitteltu alkoi jo kauan sitten. TampereRaw tilasi aluksi vain laajan teoksen, josta sitten ajatukset kääntyivät nopeasti sellokonserttoon. Tähän väliin tuli kuitenkin muita hankkeita, mm. Jouni Kaipaisen muistolle sävelletty klarinettikvartetto Ja täällä sataa lunta.”
”Olen itse soittanut selloa, joten tunnen sen soittimen, mikä jopa vähän lukitsi ajattelua. Kyseessä on neliosainen mutta tauotta soitettava kokonaisuus, jossa on keskellä kaksi monologia sellolle. On vanha klisee, että sellon ääni on lähellä ihmisääntä. Tässä sello saa puhua.”
”TampereRaw:n kokoonpano on innoittava. 11 hengen yhtyeessä on sekä kamarimusiikillinen että orkestraalinen puoli, ja tuttisoitossa saa irti aika isojakin sointimaailmoja.”
Mäenpää ei halua tarkemmin ryhtyä erittelemään esikuviaan tai musiikillisia ihanteitaan.
”Huomaan kyllä säveltäessäni, että toistan tiettyjä asioita. En kuitenkaan halua liikaa penkoa, mistä ne kumpuavat.”
Klarinettikvarteton ja uuden sellokonserton lisäksi hänen keskeisiä teoksiaan ovat mm. kaksi jousikvartettoa (2013, 2015) ja sinfoniselle puhallinorkesterille sävelletty Kiiruna (2015).
Tuomas Turriago tuli aluperin tunnetuksi pianistina mutta on sittemmin alkanut saada huomiota myös säveltäjänä.
”Tein soolopianoteoksia, niistä pidettiin, ja niitä ja myös muita teoksia tilattiin minulta yhä enemmän. Lähes koko tuotantoni koostuukin tilausteoksista. Nyt joukossa on jo kaksi kamarioopperaa ja iso määrä kamarimusiikkia pianomusiikin lisäksi. Ilokseni Fennica Gehrman on innostunut kustantamaan musiikkiani hyvin laajasti.”
”Säveltämällä pystyn ehkä parhaiten ilmaisemaan itseäni. Toisaalta työt pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä myös ruokkivat toisiaan.”
Turriagon sävellykset liittyvät lähinnä postminimalistiseen suuntaukseen. Musiikissa on toisteisuutta ja sen mukanaan tuomaa vähittäistä kehitystä, mutta hänen käyttämänsä sävelmateriaalit ovat rikkaampia kuin puhdasoppisessa minimalismissa.
Turriagon nyt kantaesitettävä Concerto for Chamber Ensemble on tehty mittatilauksena TampereRaw:ta varten.
”Olen johtanut yhtyettä usein vuodesta 2010 lähtien ja tunnen sen soittajat. Olen pyrkinyt kirjoittamaan teoksen nimenomaan näille muusikoille. Teos on 13 soittajalle, kolmiosainen ja kestoltaan noin 20 minuuttia. Ensiosa on myrskyisä, hidas keskiosa kaihomielinen ja päätösosassa kuulen samantyyppistä svengiä kuin Bachin kuudennessa Brandenburgilaisessa konsertossa.”
Helmikuu on kantaesitysten aikaa Turriagolle, sillä myös hänen aivan toisenlaisia lähtökohtia edustava satuoopperansa Prinsessa Papupata esitetään Tampereella 10. helmikuuta.
Kimmo Korhonen
