Arto Satukangas oli pianon runoilija. Hänen puheissaan ja soitossaan henki kaipuu aikoihin, jolloin soiton laatukriteereinä eivät olleet voima ja tekniikka vaan hurmos ja sivistys.
Satukangas ponnahti julkisuuteen vuonna 1979 voittamalla Maj Lind –pianokilpailun. Hän oli tuolloin 17-vuotias. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli Liisa von Zweyberg-Jalkasen ja Tapani Valstan jophdolla ja jatkoi opintojaan Pietarin konservatoriossa Vladimir Nilsenin johdolla. Hänen muita opettajiaan olivat György Sebök, Dmitri Bashkirov ja Nikita Magalov.
Satukankaan kansainvälinen ura alkoi Pariisin-debyytillä 1987, ja sitä seurasivat konsertit Euroopan maiden lisäksi Japanissa. New Yorkin Carnegie Hallissa hän piti resitaalin 1994.
Hän levytti Finlandia Records -merkille Glazunovin, Balakirevin ja Ravelin pianoteoksia sekä Alballe Lisztin pianomusiikkia sekä Chopinin ja Rahmaninovin sonaatit yhdessä vakituisen duopartnerinsa Marko Ylösen kanssa. Lokakuussa 2011 hän esiintyi ensimmäisenä soolopianistina Helsingin Musiikkitalossa RSO:n solistina, ohjelmassaan Lisztin molemmat konsertot. Muistoissa säilyy myös Rahmaninovin kolmannen konserton esitys yhdessä Tampere Filharmonian kanssa. Satukankaan viimeiseksi tärkeäksi esiintymiseksi jäi Ilmari Hannikaisen pianokonsertto Sinfonia Lahden solistina 7.12. 2013.
Vaikka Satukangas asui Saksassa, hän tuli Suomeen usein mm. harjoittelemaan. Hänellä oli täällä perintönä saatu, vuodelta 1904 peräisin oleva Steinway, jonka poeettinen, laulava ja aristokraattinen sointi miellytti häntä enemmän kuin modernien flyygelien loistokkuus. Kamarimusiikkityö avasi hänelle myös uusia puolia pianonsoittoon.
”Minusta pianon ei saa olla piano, vaan sen on matkittava laulajia ja orkesteria. Liszt maalaili pianolla Berlioz’n ja Wagnerin orkestraatiota, Chopinin piano laulaa bel cantoa, ja kummatkin kertovat tarinoita”, hän sanoi Rondon haastattelussa 2001.
Opettajaltaan Nikita Magalovilta Satukangas oppi tärkeän asian musisoinnissa: kulinarismin. ”Se on sitä, että muusikko itse nauttii soitoistaan ja tarjoilee asioita kuin konjakkia tai kaviaaria. Se tarkoittaa soittimellisesti sellaisia idiomeja, jotka tuntuvat hyvältä.”
Nämä periaatteet tuntuvat myös Arto Satukankaan Liszt-soitossa, jonka parissa hän painoi suomalaiseen pianokulttuuriin ehkä persoonallisimmat merkkinsä. Hänen mielestään Lisztin musiikin virtuositeetti on oikein ymmärrettynä aina transsendentaalista ja visionääristä.
”Lyyrinen filigraanityö on yhtä tärkeää kuin voima. Lisztin näyt ovat pyörteitä, karaktäärejä ja oopperallisia ohjelmia. Jotta ne tavoittaa, on päästävä irti instrumentista. Siinä on pianonsoiton perimmäinen kysymys”, hän sanoi haastattelussa 2001.
Kunnioitamme suuren pianotaiteilijan muistoa Rondo cd:llä, johon on koottu parhaat palat Satukankaan diskografiasta. Hänen esiintymisensä Hannikaisen pianokonserton solistina Lahdessa Sibeliuksen syntymäpäivänä 2013 on kuultavilla ilmaiseksi Classic live -portaalissa 20. lokakuuta asti.
Harri Kuusisaari
Päätoimittaja, Musiikkilehti Rondo Classic
