RDO 218 Elämän ihanuus ja väliaikaisuus

Lars Vogt, Christian Tetzlaff ja Tanja Tetzlaff soittavat Schubertia koskettavasti. © GIORGIA BERTAZZI

 

Pianotrio edusti vielä 1700-luvun lopulla keveähköä seurustelumusisointia, mutta Beethoven näytti omilla trioillaan tietä monumentaalisempaan ilmaisuun. Franz Schubertin pianotrioissa teostyypistä kasvoi eeppinen, romanttista laveutta ja kokoonpanon kamarimusiikillista monipuolisuutta kuvastava taideteos.

Schubertin kaksi pianotrioa kuuluvat hänen myöhäisimpiin teoksiinsa, ja niissä on kuultu erilaisia ennenaikaisen kuoleman enteitä. Sellaisiakin musiikista varmasti löytyy, sillä Schubert oli perillä sairaudestaan, ja kuoleman varjo häälyy hänen musiikissaan muutenkin. Tuo varjo vain syvenee, kun suurin osa musiikista on iloista vaellusta melodisella kukkakedolla, josta riittää poimittavaa.

B-duuri-trio D. 898 syntyi syksyllä 1827 luultavasti vähän ennen toista trioa.

Teosta ei ilmeisesti esitetty julkisesti Schubertin elinaikana, ja julkaisemistaan se sai odottaa vuoteen 1836. Marraskuussa 1827 valmistunut Es-duuri-pianotrio esitettiin julkisesti ensin yksityisesti joulukuussa ja toisen kerran maaliskuussa 1828 kuuluisassa Wienin Musikvereinin konsertissa. Siitä olisi tullut tärkeä ponnahduslauta Schubertille, joka kuitenkin menehtyi puolen vuoden kuluttua.

Molemmat triot on levytetty kymmeniä kertoja alkaen legendaarisen Thibaud-Casals-Cortot-trion hehkeän romanttisesta B-duuri-trion tulkinnasta. Eeppiset teokset tarjoavat kiperiä haasteita kestollaan, mittakaavallaan ja soitinten roolituksellaan. Schubert itse halusi teoksiin ”pystyviä muusikoita” eli rajasi teokset pois amatöörikäytöstä. Piano – Schubertin oma instrumentti – on usein avainasemassa, mutta runollisesti säädeltynä.

Ondinen tuore levytys on kerännyt lyhyessä ajassa paljon kiitosta ja valittiin myös Rondon kuukauden levyksi. Erityisen säväyksen tulkinnoille antoi se, että ne jäivät 51-vuotiaana syöpään kuolleen pianisti Lars Vogtin viimeisiksi.

Voi hyvin ymmärtää, miksi Vogt halusi olla mukana tulkitsemassa näitä elämän runsautta ja rajallisuutta puntaroivia teoksia. Yhteistyö viulisti Christian ja sellisti Tanja Tetzlaffin kanssa on ymmärtävän intensiivistä. Yltymättä minkäänlaiseen sooloiluun Vogt löytää piano-osuudestaan yksityiskohtia ja tasoja, jotka monilta muilta ovat jääneet piiloon.

Tuplalevyä täydentävät virtuoosiformaattiin sävelletty Rondo viululle ja pianolle sekä alun perin ”Arpeggione”-soittimelle sävelletty sonaatti sellolla tulkittuna. Koskettavin ”ylimääräisistä numeroista” on Notturno D. 897 pianotriolle. Sen hellästi tuudittava, uupumatta kertautuva pääteema saa väkevän vastineen elämänvoimaa huokuvasta välitaitteesta. Tetzlaff-trion soitosta kasvaa vaikuttava ylistys elämän ihanuudelle ja muistutus kaiken ohimenevyydestä.

Antti Häyrynen

 


 

Levyn ohjelma:

Franz Schubert – Piano Trios

Lars Vogt, piano
Tanja Tetzlaff, sello
Christian Tetzlaff, viulu

2 CD | ODE 1394-2D (2023) | EAN/UPC: 0761195139424
© GIORGIA BERTAZZI

 

Franz Schubert (1797–1828)
Piano Trio No. 1 in B-flat major, D 898 (Op. 99) (1828)

1. I. Allegro moderato
2. II. Andante un poco mosso
3. III. Scherzo: Allegro
4. IV. Rondo: Allegro vivace

5. Notturno, D 897 (Op. 148) (1827) pianotriolle

6. Rondo, D 895 (1826) viululle ja pianolle

Kesto 63:14

Piano Trio No. 2 in E-flat major, D 929 (Op. 100) (1827) 

1. I. Allegro 16:19
2. II. Andante con moto 9:21
3. III. Scherzo: Allegro moderato 7:01
4. IV. Allegro moderato 15:17

Arpeggione Sonata in A minor, D 821 (1824) sellolle ja pianolle

5. I. Allegro moderato 12:10
6. II. Adagio 4:03
7. III. Allegretto 9:17

Kesto 73:31

 

Edellinen artikkeliArmi Ratiaa Ilmajoella, meren puolesta Inkoossa
Seuraava artikkeliTotuus rajojen takana