HKO:n kaunis yösoitto sai lisäpontta valosuunnittelustaan

Jan Söderblom ohjasi kamarimuusikot yömaisemien läpi.

Arvio: Helsingin kaupunginorkesterin kamarikokoonpano, Musiikkitalo 17.3.2021. Jukka Perko, sopraanosaksofoni, Jan Söderblom, johtaja. Kantšeli, Schönberg.

Striimaus ja kokoonpanorajoitukset ovat haitoistaan huolimatta tarjonneet orkestereille myös uusia mahdollisuuksia ohjelmasuunnittelun luovuuteen. Kun HKO päätti maaliskuun tartuntatapausten lisääntyessä siirtyä kamarikokoon, siirtyi maaliskuun 17. päivän konsertista pois Schubertin Keskeneräinen sinfonia, mutta sen seurauksena konsertin teema muuttuikin selkeämmäksi: georgialaisen Gia Kantšelin Night Prayersin yöteemaa jatkoi Arnold Schönbergin Verklärte Nacht.

Kantšelin (1935–2019) sävelkieli on sekä soivalta estetiikaltaan että hengelliseltä taustaeetokseltaan sukua Baltian ja Puolan ”pyhälle minimalismille”, joka tyylillisesti on aikamoista nuorallatanssia: vähänkin huitaisten sävellettynä se muuttuu mystisestä yksiulotteisen banaaliksi. Kantšelin kolmisointupohjaisen harmonian liikkeissä oli onneksi aina jokin koukku, joka esti arvattavuuden ja piti surumielisen yömusiikin mielenkiintoisena. Jousiston edessä Jukka Perkon sopraanosaksofonin linja oli lyyristä ja intensiivisen pyytävää, vaikertavaakin. Alun ja lopun nauhamusiikki toi oman lisänsä ajankulun hidastavaan kokonaisuuteen.

Dodekafonian uranuurtajan Schönbergin soitetuin teos lienee hänen tuotantosa myöhäisromanttiseen alkupuoleen kuuluva Verklärte Nacht (1899), sävelruno Richard Dehmelin runon pohjalta. Usein jousiorkesterin voimin esitettävä teos kuultiin nyt vähimmäiskokoonpanollaan eli kuudella jousella, mikä toi musiikin jopa striimissä lähemmäs, intiimimmäksi. Jan Söderblomin johdolla sekstetti löysi hienon yhdenmukaisuuden romantiikalle tyypillisiin suuriin tunneaaltoihin.

Erityisen konsertista teki kuitenkin Valo Virtasen visuaalinen suunnittelu: Night Prayersia koristivat lukuisat kyntteliköt, ja Verklärte Nachtin puiden yllä siniset valot osoittivat ylös pistemäisesti kuin tähtitaivas, kasvaen aamuruskoa kohti huipennuksen koittaessa. Tällaisista visuaalisista lisistä nauttii mielellään.

Edellinen artikkeliKapellimestari James Levine on kuollut
Seuraava artikkeliMiten muistaa suurta muusikkoa ja huonoa ihmistä?