Hupia ja draamaa Saukkos-tyyliin

Kolme Ville Saukkosen ohjausta pyörii oopperaseurueissa tammikuussa. © SAKARI ROYSKO

Hurjalla työtiheydellä ja ideoiden lennolla vakuuttanut ohjaaja Ville Saukkonen tuo tammikuussa lavalle kaksi vapaan ryhmän tuotantoa: Tauno Pylkkäsen Mare ja hänen poikansa sekä Offenbachin Kauniin Helenan. Lisäksi hänen Opera Boxille viime keväänä ohjaamansa Leharin Giuditta palaa lavalle Vaasan kaupunginteatterissa.

 

Kun vapaa oopperaryhmä haluaa saada aikaan toimivan ja mielikuvituksekkaan tuotannon pienelläkin budjetilla, paikalle kutsutaan usein Ville Saukkonen. Hänellä on kyky löytää teoksille sellainen toiminnallinen tarttumapinta, joka motivoi nuoret laulajat antamaan parastaan.

Tammikuuksi hän ohjaa kaksi hyvin vastakkaista teosta. 10.1. saa Aleksanterinteatterissa ensi-iltansa Tauno Pylkkäsen Mare ja hänen poikansa Helsingin oopperayhdistyksen tuotantona. Teos sai ensi-iltansa Kansallisoopperassa 1943, ja nyt se saa ensimmäisen esityksensä sitten vuoden 1953. Tässä välissä ooppera esitettiin konsertissa ja levytettiin.

Viikkoa myöhemmin 16.1. Sellosaliin tulee Offenbachin Kaunis Helena, jota sitäkään ei Suomessa on aikoihin nähty, vaikka se kuuluukin tekijänsä keskeisimpiin operetteihin. Tuotannon takana on sopraano Kaisa Närerannan johtama Teatro, joka on viime aikoina aktivoitunut vapaan oopperakentän tärkeäksi toimijaksi.

Juuri teosten vatsakohtaisuus tekee päällekkäisestä työskentelystä mielenkiintoista.

Pylkkäsen Mare ja hänen poikansa perustuu Aino Kallaksen näytelmään, joka sijoittuu Viron Liivinmaalle. Saukkonen on sijoittanut sen 1940-luvun neuvostomiehityksen ajan Viroon. Viron liittämisestä Neuvostoliittoon on kulunut 80 vuotta.

”Ooppera edustaa säveltäjän melodista ja draamallista tyyliä parhaimmillaan – ei häntä suotta sanottu Pohjolan Pucciniksi. Tarinaa kannattelee miehittäjien ja miehitettyjen välinen jännite. Uskon, että vastakkainasettelu tulee näin lähemmäksi yleisöä”, Saukkonen kerto.

Marjatta Airas tekee pääosassa paluun Aleksanterinteatteriin, jossa hän Kansallisoopperan aikana teki pääosan urastaan. Reeta Tuoresmäen lavastus ja puvustus ovat mustavalkoisen yksinkertaisia ja ankaria epookin ja näytelmän tunnelman mukaisesti. Musiikinjohto on Erkki Lasonpalon.

Offenbachilta Saukkonen on ohjannut aiemmin Orfeus Manalassa -operetin ja muutamia pienempiä teoksia, mutta hänen sormensa ovat pitkään syyhynneet tekemään lisää. Hän uskoo, että Offenbachin yhteiskuntakritiikillä, absurdiudella ja vapauden hengellä on tilausta nykypäivänä.

Kauniin Helenan tarina kertoo perinteisesti Spartan kauniista Helena-kuningattaresta, jonka Paris-prinssi kaappaa mukaansa Troijaan.

”Nyky-yleisöllä voi olla vaikeuksia antiikin maailmaan sijoittuvien tarujen kanssa, sillä emme enää tunne sitä myyttimaailmaa kovin hyvin. Spartan mielikuvia hallitsee miehinen jäykkyys ja sotilaallisuus, joten tuodaksemme sen lähemmäksi olemme siirtäneet tapahtumat Pohjolaan katajaisen Sportian valtakuntaan, jonka kuningatar kaipaa etelän huumaa”, hän kertoo.

Luvassa on vyöry pohjoista koomista todellisuutta saunabalettia, tv-kisoja ja hyttysparvia unohtamatta, ja Troijan sijaan matkataan Ruotsin laivaan. ”Räävitön burleskius toteutuu itseironisella hengellä. Tekstistä on leikattu melkoinen osa, mutta kupliva, fatalistinen musiikki toteutetaan täysillä”, ohjaaja lupaa. Kapellimestarina on nuori lupaus Kaapo Ijas. Päärooleissa ovat mm. Tero Harjunniemi, Kaisa Näreranta ja Aki Alamikkotervo.

Saukkos-tammikuun kruunaa vielä kolmaskin hänen ohjaamansa tuotanto, Leharin operetti Giuditta, joka tuli Opera boxiin viime keväänä ja palaa nyt Vaasan kaupunginteatteriin. Se sijoittuu vuosisadan alkuun, film noirin ja Marlene Dietrichin maailmaan.

Saukkonen kokee, että operetilla on edessään uusi aika myös Suomessa. ”Yleisö rakastaa sitä, ja tekijöille se antaa paljon vapauksia rakentaa hauskoja tilanteita.”

Opera box, jonka johtotroikassa Saukkonen on yhdessä laulaja Ville Salosen ja kapellimestari Jonas Rannilan kanssa, jatkaa maaliskuussa Puccinin Turandotilla, josta on tulossa tulevaisuuteen sijoittuva scifi-satu. Elokuussa seurue tekee Sebastian Fagerlundin Döbelnin, joka kantaesitettiin Kokkolan oopperassa 2009. Seuraavallekin kaudelle on jo suuria suunnitelmia: Box ja Skaala tekevät yhdessä Philipp Glassin oopperan Akhnaten helmikuussa 2021.

Harri Kuusisaari

Edellinen artikkeliHyvän puolesta Oulun Fideliossa
Seuraava artikkeliOnko suurilla pedagogiikoilla yhä paikkansa?