Kommentti / oikaisu: Savoy-teatteri Helsingin yksityistämisbuumin uhrina
Rondon 8/2023 pääkirjoituksessa mainitsin erheellisesti, että Helsingin kaupunki olisi myymässä Savoy-teatteria. Sitähän se ei voi tehdä, koska kaupunki ei omista tiloja. Kaupunki on ollut vuokralainen, ja kun vuokrasopimus päättyy 2024, on alkanut erilaisten skenaarioiden pyörittely koskien teatterin tulevaisuutta.
Helsingin kaupunki teki vuonna 2022 selvityksen Savoy-teatterin mahdollisesta uudesta hallintomallista. Selvityksen pohjalta jatkotyöstöön valittiin ns. public-private -malli, jossa toiminta perustuu julkisen ja yksityisen toimijan kumppanuuteen. Kumppanivuoropuhelu on juuri päättynyt, ja neuvottelujen pitäisi alkaa tässä kuussa. Vielä ei ole kuulunut, onko uskottavia ehdokkaita löytynyt. Muutama neuvottelu on jo aiemmin kariutunut.
”Hallintomallin tarkastelu on syntynyt sekä tarpeesta että Savoy-teatterin toiveesta. Teatteriliiketoiminnan pyörittäminen osana Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialarakennetta ei ole ideaali ratkaisu, eikä mahdollista Savoy-teatterille ylivuotista budjetointia ja pitkäjänteisempää toiminnan kehittämistä ja kasvua”, sanoi kulttuurin ja vapaa-ajan vs. toimialajohtaja Laura Aalto STT-Infon kaupungille tekemässä jutussa kesäkuussa.
Jutun mukaan public-private -mallin toteutumisen edellytyksenä on löytää kumppani, joka sitoutuu Savoy-teatterin ”moninaiseen, musiikin marginaaleja ja vähemmistön kulttuureita esittelevään sisältöön”, jota Helsingin kaupunki puolestaan sitoutuisi osaltaan rahoittamaan. Uudistusta on perusteltu fraaseilla julkisen ja yksityisen puolen yhteistyöstä ja kulttuurialan mahdollisuudesta vaikuttaa siihen, miten kaupungin rahoitusta kohdennetaan. Samalla vakuutetaan, että teatteria ei olla lopettamassa tai edes hakemassa säästöä.
Varsinkaan viimeksi mainittua perustetta en usko. Koko hanke kuulostaa osalta Helsingissä jylläävää yksityistämisbuumia, olivat kyseessä sitten toiminnot tai rakennusten myynti. Savoy-teatterin osalta on täyttä utopiaa, että jokin yksityinen taho sitoutuisi marginaaleja esittelevään kulttuurisisältöön. Yksityisten investointien tarkoituksena on tuottaa rahaa, ja siihen tämä tehtävä ei ole omiaan.
Pysyn siis kannassani, että Helsingin kaupunki on tekemässä vakavaa virhettä työntämällä kulttuurisesti tärkeää toimintaa vaikkapa jonkin ravintola- tai tapahtumayrittäjän harteille. Se tarkoittaisi jossain määrin teatterin nykyisenkaltaisen toiminnan alasajoa. Miten ihmeessä jollain yksityisellä instanssilla olisi resurssit vaadittavan tuotanto-organisaation ylläpitoon? Se vaatisi suurta ammattitaitoa, maailmanmusiikin tuntemusta ja kykyä ottaa riskejä myös vähemmän kaupallisten tuotantojen mahdollistamiseksi.
Alasajo tai vesittäminen olisi suuri sääli, sillä Savoy-teatteri on vuosikymmenten aikana onnistunut luomaan aivan omanlaisen ohjelmistoprofiilin ja kantayleisön, jota on vaikea kuvitella niin sinfonia- kuin rock-konserttienkaan katsomoon. Teatteria viime vuodet ansiokkaasti johtanut Päivi Loponen-Kyrönseppä siirtyi vastikään Suomen Kulttuurirahaston palvelukseen.
Muun maailman musiikkien esittely on nykyisessä globalisoituneessa maailmassa tärkeä osa kaupungin kulttuuritarjontaa – yhtä tärkeä kuin sinfoniaorkesterin tai teatterin ylläpito. Se edesauttaisi kulttuurien välistä kanssakäymistä ja ymmärrystä ja olisi omiaan kitkemään rasismia. Savoy-teatterin tehtävänä tulisi olla myös tarjota foorumi maahanmuuttajille esitellä omaa kulttuuriaan. Ennusteet kertovat, että vieraskielisten osuus pääkaupunkiseudun väestöstä kasvaa kymmenessä vuodessa noin 100 000:lla.
Pelastetaan siis Savoy-teatteri ja pidetään se osana Helsingin kaupungin toimintaa.
Harri Kuusisaari
