Pehr Henrik Nordgrenin (1944–2008) musiikin voima on sen emotionaalisessa aitoudessa ja ihmiselämän syvimpiäkin tuntoja tulkitsevassa ilmeessään.

Nordgrenin pianokvintetto valmistui vuonna 1978. Hän oli muutamia vuosia aiemmin palannut Suomeen kaksi ja puoli vuotta kestäneeltä opintomatkalta Japanista (1970–1973) ja asettunut asumaan Kaustiselle. Kuvaillessaan pianokvinteton musiikillista materiaalia Nordgren jäsensi teoksen elementtejä maantieteellisin perustein. Ensimmäistä edustaa Eurooppa, josta hän nosti esiin sekä tonaalisuuden että atonaalisuuden kvintetolle keskeisen 12-sävelrivin käytön muodossa. Toisena alueena on Japani, josta hän mainitsi jäljittelemänsä vanhan buddhalaisen rituaalilaulun. Kolmantena materiaalin lähteenä on Lappi ja muutamat teoksessa esiintyvät melodia-aiheet, jotka liittyvät joikuperinteeseen. Nämä tyyliainekset muotoutuvat ilmaisultaan eheäksi ykseydeksi.

Pianokvintetto on yksiosainen, Nordgrenille ominaisesti vapaamuotoisen kerronnallisesti rakentuva, pääosin hitaista tempoista ja tummasävyisistä tunnelmista rakentuva kokonaisuus. Yksittäiset soittimet saavat vuorollaan omia tärkeitä soolojaksoja vastapainoksi koko yhtyeen soitolle, ja sellaisina ne ovat kuin yksilön ääniä osana teoksen kollektiivista draamaa.

Jousikvartetot muodostavat yhden Nordgrenin tuotannon keskeisistä ja ajallisesti kattavimmista teossarjoista. Jousikvartetto oli sikälikin läheinen laji säveltäjälle, että hänen oma soittimensa oli viulu, ja jousisoittimien kyky intensiiviseen laulavuuteen tuntui vastaavan erityisen hyvin hänen ilmaisupyrkimyksiään. Seitsemäs jousikvartetto valmistui marraskuussa 1992. Nordgren omisti sen syntymäpäivälahjana japanilaissyntyiselle Shinobu-vaimolleen, ja siinä voikin Nordgrenin mukaan aistia viitteitä perinteiseen japanilaiseen musiikkiin. Teoksen perusmateriaali pohjautuu kuitenkin aiemmin samana vuonna valmistuneen kolmannen sellokonserton (1992) hitaaseen osaan.

Hillityt, intiimit ja romanttissävyiset tunnelmat hallitsevat varsinkin kvarteton alkupuolta, joka soitetaan kauttaaltaan sordinoituna. Teos alkaa surumielisen melodisena, rauhallisesti hengittävänä mietiskelynä. Viulujen ja alttoviulun liikkuvammissa unisono-melodioissa on myös Nordgrenin mainitsemaa perinteisen japanilaisen musiikin tuntua. Musiikki saa myös rajua ja riitasointista ilmettä, mutta teos päättyy alun intiimeihin tunnelmiin.

Nordgrenin soololauluista ensimmäisenä valmistui Laulusarja Nils-Aslak Valkeapään runoihin altolle, sellolle ja pianolle op. 45 (1978). Siitä on olemassa myös saamenkielinen versio Lávllaráidu Nils-Aslak Valkeapää divttai’e, jossa laulustemma on baritonilla. Laulusarjan teksteissä elävät rinnakkain rakkauden kukoistuksesta eroon ja kaipaukseen kulkeva kehityskulku sekä herkät, Lapin magiikkaa henkivät luonnonvaikutelmat. Teoksen hillityt tunnelmat liittyvät kuitenkin enemmän runojen minä-kertojan sisäisiin tuntoihin kuin niihin ilmaviin Lapin maisemiin, joiden keskellä kesken katkeava rakkaussuhde koetaan. Nordgren on sulauttanut tietoisesti mukaan myös joikuaineksia. Ilmaisu on pääosien vähäeleistä ja pelkistettyä.

Nordgren ja Kalevi Aho, kaksi saman sukupolven keskeistä suomalaissäveltäjää, olivat läheisiä ystäviä. Ahon teos Kirje tuolle puolen (2018) on sävelletty Nordgrenia ajatellen. Nordgrenin hoviorkesteriksi muodostunut Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri kantaesitti teoksen Nordgrenin 75-vuotismuistokonsertissa Kokkolassa tammikuussa 2019. Kalevi Aho kertoo teoksestaan seuraavaa:

”Teos on ikään kuin abstraktia kirjeenvaihtoa, jossa ’tämän puolelta’ esitettyihin musiikillisiin kysymyksiin vastataan ’tuolta puolen’. Kysymyksiä esittävät aluksi sooloviulu ja myöhemmin koko viulu- tai alttoviuluryhmä, ja kysymyksiin vastaa aluksi selloryhmä myöhemmin kontrabassojen tukemana. Kysymykset ja vastaukset tulevat sävellyksen kestäessä yhä pidemmiksi ja intensiivisemmiksi. Vastauksissa olen käyttänyt Nordgrenin nimen musiikillisista kirjaimista johtamaani kahdeksansävelistä asteikkoa, kun taas kysymykset esitetään koko kromaattisen asteikon säveliköllä. Viimeinen kysymys on samalla eräänlainen jäähyväiskommentti, joka vähitellen nousee viulujen äärimmäisiin korkeuksiin ja katoaa siellä kuulumattomiin.”

(Toimitettu Kimmo Korhosen levyesittelyn pohjalta)

A Letter to the Other Side

Kokkola Quartet ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri
Gabriel Kivivuori Sereno, baritoni
Joanna Hanhikoski, sello
Kirill Kozlovski, piano
Juha Kangas, kapellimestari

(SKU): ABCD 484

Pehr Henrik Nordgren (1944–2008)

1. Pianokvintetto, op. 44 (1978) 17:24
2. Jousikvartetto nro 7, op. 85 (1992) 13:21

Lávllaráidu Nils-Aslak Valkeapää divttai’e (1978) op. 45
Laulusarja Nils-Aslak Valkeapään runoihin baritonille,
sellolle ja pianolle

3. I 1:50
4. Náste gáisi alit calmit 1:36
5. III Beaivi gozii 1:35
6. V Rusta joga 3:31
7. V Cabbamus iditnai 3:30
8. VI Ráhkis lea áiki 2:21
9. VII Ihkku gullán 1:12
10. VIII Cohkkan ja geahcan 1:29
11. X Don dadjet 1:21
12. X Cakca luomelastta 3:27

Kalevi Aho (1949–)

13. Kirje tuolle puolen 11:29