Vimma. Se on ensimmäinen sana, joka tulee mieleeni, kun katson Esa-Matti Smolanderin sovittamaa ja ohjaamaa esitystä Rosa Liksomin romaanista Everstinna (2017).
Kirjan tarina fasismiin hullaantuvasta nuoresta tytöstä pohjoisessa Suomessa Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välisessä puristuksessa saa Teatteri Avoimissa Ovissa pelkistetyn mutta suuria tunteita hurjana puhkuvan tulkinnan.
Fasismia ja muita tuhoisia aatteita sekä niiden mahdollistavia mekanismeja on käsitelty teattereissamme vuosien varrella runsaasti. Viime ajoilta mieleen nousee erityisesti monet näytelmäkirjailija-ohjaaja Michael Baranin aihepiirin ympärillä operoineet teokset, kuten Hitler ja Blondi (2020) ja Nuoret idealistit (2023) tai Kari Paukkusen ohjaus Stefano Massinin näytelmästä Eichmenn – Mistä yö alkaa (2024).
Everstinna on tehty yhteistuotantona Avoimien Ovien ja lahtelaisen Teatteri Vanha Jukon sekä Lappeenrannan kaupunginteatterin kanssa. Smolander on Teatteri Vanha Jukon taiteellinen johtaja ja ohjannut myös Helsinkiin, esimerkiksi Q-teatterissa nähdyn, kehutun Fjodor Dostojevskin romaanitulkinnan Rikos ja Rangaistus (2025).
Useampi helsinkiläinen teatteri on nyt uuden edessä: Ryhmäteatteri aloitti vastikään uuden luvun uuden johtajan myötä ja Kom-teatteri muutti vuoden alussa uusiin tiloihin Hakaniemeen. Teatteri Avoimet Ovet teki saman muuttaessaan Erottajalla sijainneista entisistä tiloista Kansallisteatterin kainaloon, entiselle Omapohjan näyttämölle.
Everstinnan myötä Avoimet Ovet saa ponnekkaan startin.
Everstinna on varmaa ja hyvin tehtyä teatteria sekä onnistunut romaanin näyttämöllistäminen. Se on vahvalle näyttelijäntyölle ja Liksomin rikkaalle tekstille rakentava esitys, joka hyödyntää yksinkertaisia mutta sitäkin harkitumpia teatterin keinoja. Joskus riittää vain muutama valo ja mukana kannettava savukone.
Everstinnan tarina on fiktiivinen mutta se on saanut innoituksensa kirjailija Annikki Kariniemen elämästä. Kertomus jakaantuu neljään osaan ja päähenkilö kolmelle näyttelijälle. Maria Nissi, Minja Koski ja Netta Salonsaari tekevät jokainen vuorollaan vaikuttavat roolisuoritukset. Niin ikään taitava Matti Pajulahti nähdään sivuosassa sadistisena everstinä, jonka kanssa miltei 30 vuotta nuorempi tyttö menee naimisiin.
Ia Ensterän lavastaman yksinkertaisen puusermin eteen, puisen korokkeen päälle asettuu näyttelijöiden hartiavoimin pystyttämä kokonainen ihmiselämä, kirkassilmäisen tytön polku lapsuudesta, väkivaltaiseen avioliittoon ja lopulta ohueksi kuluvaan vanhuuteen.
Liksomin romaaneissaan käyttämä peräpohjalainen murre ja roisi kieli löytää luontaisen kaverin Smolanderin juurevasta ohjaustyylistä. Fyysisyys ja intensiivinen ilmaisu, nopeiden kohtausvaihtojen ja elävän yleisökontaktin kanssa askeltaa samaa tahtia Liksomin luonnon voimaa tihkuvan tekstin kanssa.
Everstinnassa henkilökohtainen maisema yhdistyy yhteiskunnalliseen. Esitys penää minkälaista maisemaa vastaan ihminen taikka juuri itsenäistynyt valtio kasvaa? Ja mikä vaikutus tällä näille molemmille on?
Maisemallisuus konkeretisoituu myös Antti Helmisen valosuunnittelussa sekä Janna Hyrynkankaan äänissä. Valon ja savun täyttämässä tilassa voi tuntea paitsi sodan kiihkeän odotuksen ja vallan lumon mutta myös kuulla suolle laskeutuvan kurkiauran.
Synkistä raameistaan huolimatta esitys ei ole sävyltään traaginen. Usein kokonaisuus on päinvastoin aihepiiriään karnevalisoiva. Kirjava hahmokavalkadi Mannerheimista Hitleriin nousee yleisön eteen usein naurun kohteiksi. Pajulahden fyysistämä oikeistoradikaali Vihtori Kosola saa esityksessä kaiketi arvojensa ansaitseman muodon.
Esitys saa katsomaan aikaamme, jota leimaa pelottavan nopeasti kasvava militarismi ja kovenevat arvot. Minkälaisen vimman vallassa olemme tällä hetkellä?
Teatteri Avoimet Ovet. Ensi-ilta 3.3.2026. Everstinna. Teksti Rosa Liksom, sovitus ja ohjaus Esa-Matti Smolander, skenografia ja puvut Ia Ensterä, valosuunnittelu Antti Helminen, äänisuunnittelu Janna Hyrynkangas, rooleissa Minja Koski, Maria Nissi, Netta Salonsaari ja Matti Pajulahti.
