Millaisen kuvan voi näyttämölle luoda äidistä sellaiselle taiteilijalle, joka oli yksi Lapin karhuista, Timo K. Mukan ja Kalervo Palsan veriveli, ja joka osasi maailmoida yliluonnollisia ja pukeutua milloin mihinkin karvaan?
Näytelmäkirjailija Taija Helmisen käsikirjoittama ja Rovaniemen teatterin johtajan Riku Innamaan ohjaama kantaesitys Vesisaaren Alma kertoo Reidar Särestöniemen äidistä, joka kulkeutui 16-vuotiaana Kittilän Kaukoseen ja synnytti seitsemän lasta.
Voi sanoa, että Alma astuu ensimmäistä kertaa värikkäänä esiin kirjallisten lähteiden sivulauseista ja mustavalkoisten perhepotrettien harmaudesta. Koska Alman ja Matin kuopus, karismaattinen Reidar on aikuisena julkisuuden lellikki ja sinut juorutoimittajien kanssa, hän saattaisi helposti livahtaa valokiilaan ja kerronnan keskiöön.
Rovaniemen teatterin ja Piste Kollektiivin yhteistyö onnistuu kuitenkin pitämään fokuksen Almassa, vaikka Reidar pyörii pirtissä luomisen vimmassa sirkustaiteilija Aapo Honkasen taituroimalla cyr-renkaalla kuin riivattuna. Innamaan rinnalla esityksen monitaiteista yhteistyötä on rakentanut sirkustaiteilija Henna Kaikula.
Aiheeseen perehtyminen myös tutkimuksen avulla ja taiteenlajien tasapaino näkyvät esityksessä syvyyksinä. Sirkuksen ansiosta teatterin ei tarvitse pysyä jalat maassa. Taiteelliset suunnittelijat ovat valoissa, äänissä ja lavastuksessa voineet irrota arjen kuvittamisesta ja pääsevät yhdessä rakentamaan rikkaita kerroksia.
Maagisrealistiselle tulkinnalle ehtymätöntä materiaalia tarjoavat Särestön väkeä yhdistävä luonnon mystiikka sekä usko näkymättömään väkeen: maahisiin, haltijoihin, paroihin, Heinäneitoon ja Jäämeren naiseen.
Vuonna 1894 syntyneen Alma Alina Andersenin ääriviivat piirretään näytelmässä esiin oivaltavin kuvallisin keinoin ja sisäisten ajatusvirtojen kauniisti kehystäminä. Nuorena laulua harrastanut ja opettajansa vinkistä oopperalaulaja Ida Basilierin oppiin Osloon konservatorioon neuvottu Alma ei koskaan päätynyt Norjan pääkaupunkiin, vaan hänet naitiin hyvin nuorena Särestöniemeen Suomen puolelle emännäksi.
Almasta ei tullut kuuluisaa mezzosopraanoa maailman oopperataloihin vaan seitsemän lapsen äiti, eläinrakas ennaltanäkijä, karjan hoivailija ja kerppujen kerääjä Ounasjokivarteen. Sieltä Alma ikävöi koko ikänsä takaisin synnyinseudulleen ja sielunmaisemiinsa Ruijaan Jäämeren rannalle.
Harmoninen esityskokonaisuus suo katsojalle tunteen kuin hän esteettä liikkuisi ajassa ja kulkisi näyttelijä Helka Periahon esittämän Alman kanssa tämän mielikuvituksen, muodonmuutosten ja henkien reittejä pitkin Pohjois-Norjaan Jäämeren naisen luo ja ehkä riekkona takaisin. Vesisaarta luonnehditaan näytelmässä niin, että siellä veneetkin tylsistyvät talvella tekemisen puutteesta.
Näyttämön etualaa hallitsee puinen teline, kalajälli, jollaisissa turskaa on vuosisatojen ajan kuivattu kapakalaksi Norjassa. Se on muistuma ja laina Varanginvuonon rannalta, missä Alma lapsena kuunteli valaita, samastui ja ehkä lauloikin niille. Nyt teline on Alman perhehistoriasta kertovien vanhojen valokuvasuurennosten ja juoneen kuuluvista eläimistä maalattujen taulujen ripustusta varten.
Kalajälliä pitkin kiipeilevät myös näyttelijät Helka Periaho ja Olli Haataja (Reidarin veli Anttu) ja useita eri rooleja tekevät Piste Kollektiviin sirkustaiteilijat Aapo Honkanen ja Milla Jarko. Lisäksi näyttämöllä liikkuu tapahtumien mukana muusikko Henri Haakana, joka tuntuu haitareineen kuuluvan maisemaan.
Tylsistyminen ei vaivaa Vesisaaren Alman seurassa. Esityksessä riittää yksityiskohtia ja analysoitavaa. Tekijät luottavat katsojaan kuulijana, näkijänä ja aistijana. Asioita ei osoitella eikä selitetä puhki. Kohtalon keinu keikuttaa ihmistä miten mielii. Mutta itse esityksestä jää tasapainoinen ja katarttinen vaikutelma.
Käsikirjoittaja Helminen toteaa saatesanoissaan, että hänelle Vesisaaren Alma on näytelmä koti-ikävästä ja siitä, millaisia koteja saman katon alla voi olla. Alma koki itsensä välillä vääräksi, irralliseksi ja yksinäiseksi. Nämä mietteet resonoivat laajasti myös omassa ajassamme.
Taiteilijan äitiä taustatyöprosessissa tutkineen professori emerita Marja-Liisa Honkasalon mielestä asettuminen haavoittuvuuteen hallinnan sijasta tekee mahdolliseksi tavoittaa ja kokea toisen eletty kokemus ja elämää sen kautta.
Vesisaaren Alma ohjaa yleisökin avartamaan itsensä luonnolle, sillä pääosassa on tyttö, joka puhuu valaille ja muille suurille merielämille. Thalia-palkintoehdokkaaksi valittu näytelmä on valittu Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon.
Rovaniemen Teatteri ja Piste Kollektiivi: Vesisaaren Alma. Käsikirjoitus: Taija Helminen. Ohjaus: Riku Innamaa. Sirkussuunnittelu ja -ohjaus: Henna Kaikula. Lavastus- ja pukusuunnittelu: Paula Varis. Äänisuunnittelu: Tatu Ollikainen. Valosuunnittelu: Miksa Koponen. Musiikin sävellys ja harjoittaminen: Henri Haakana ja Eero Rautio. Rooleissa: Näyttelijät Olli Haataja ja Helka Periaho sekä sirkustaiteilijat Aapo Honkanen ja Milla Jarko. Muusikko: Henri Haakana.
