Vaikka Ensimmäisen naisen roolihahmot perustuvat todellisiin historian henkilöihin, dokumentaarisesta teatterista ei ole kysymys. Tuon käsitteen käyttäminen johdattaisi ajatukset ja mielikuvat harhaan. Turun kaupunginteatterin esitys palkitsee katsojansa toden ja mielikuvituksen tehokkaalla solmiutumisella, jossa toteutuvat mielleyhtymien ryöppyävä voima ja yllättävyydessään vakuuttavat rinnastukset.
Ensimmäinen nainen on näytelmä tasavallan presidentin puolisosta Sylvi Kekkosesta. Ulla Reinikainen ikääntyvänä ja Asta Sveholm nuorempana Sylvinä rakentavat henkilöhahmon, jota kuvaamaan hykerryttävä on sangen lievä adjektiivi. Vaikka hän historian hahmona saattaa näennäisesti jäädä muiden varjoon, hän ilmentää tahdonvoimansa tavalla, josta puuttuu kaikenlainen sovinnaisuus.
Monikerroksinen ironia ja varsinkin salaironia kuuluvat Sylvin keinovarantoihin. Kun hän debytoi kirjailijana vuonna 1949, esikoisteos oli aforismikokoelma Kiteitä, joka julkaistiin uusittuna laitoksena vielä vuonna 1964. Kannattaa muistaa, miten arvostavasti tutkija Markku Envall käsittelee Sylvi Kekkosen tekstejä väitöskirjassaan Suomalainen aforismi.
Näytelmä lähtee liikkeelle kuvanveistäjä Essi Renvallin ateljeessa. Kirsi Tarvainen tulkitsee loistavasti Renvallin rempseyden ja suorapuheisuuden, jota osaltaan luonnehtii myös hänen muistelmateoksensa nimi Nyrkit savessa. Sylvin muotokuvan hahmottelu ei kuitenkaan suju vaivatta, sillä Essi ei tunne saavansa otetta Sylvin persoonallisuudesta. Taiteilija kannustaa Sylviä kysymään itseltään, kuka hän oikein on. Näytelmän tulevat kohtaukset ovat tuokio tuokiolta vastauksia tähän kysymykseen.
Realismin ja karnevalismin sävyt ja vivahteet liittoutuvat Maia Häklin tekstissä ja ohjauksessa varsinkin Sylvin liikekielessä sekä Markus Ilkka Uolevin nuoressa ja Kimmo Rasilan ikääntyneessä Urhossa. Urho ei ole näköiskuva, vaan kärjistyneimmillään jopa sukset jalassa kotonaan tallusteleva hahmo. Irvikuvasta ei kuitenkaan ole kysymys, mutta lujan kriittiset piirteet korostuvat kaikessa siinä, miten Sylvi luonnehtii Urhon naissuhteita.
Kaiken muun keskellä Turun kaupunginteatterin Ensimmäisessä naisessa toteutuu Kirsi Tarvaisen mestarillinen, pikkupiirteitä myöten harkittu ja hallittu rooligalleria. Se on paikallaan luetella kokonaisuudessaan, koska roolit kuvastavat kaikkea sitä, missä näytelmä liikkuu: Essi Renvall, Etsivän Keskuspoliisin kollega, maalaisliiton puheenjohtaja, sairaanhoitaja, kustannustoimittaja Aili Palmén, Anne-Marie Snellman, lääkäri, Olavi Paavolainen, valokuvaaja, sisäkkö, Josip Broz Tito. Ellei Sylvin ja Urho Kekkosen parisuhde kiinnosta, Tarvaisen hillitön ja hulppea roolikatras on täysin riittävä aihe esityksen katsomiseen.
Johanna Venhon Finlandia-ehdokkaaksi kohonnut romaani Ensimmäinen nainen (2019) on erinomainen kaunokirjallinen kuvaus Sylvi Kekkosen persoonallisuudesta. Maia Häklin näyttämösovitukseen verrattuna siinä piilee kuitenkin yksi ero, johon on paikallaan hetkeksi pysähtyä. Venhon romaanissa on yksi keskeinen henkilöhahmo, jota Häklin tekstissä ei esiinny: kirjailija Marja-Liisa Vartio.
Koska tekstin kokonaisuudessa Sylvin kirjailijantyö kuuluu toistuvasti esiin kohoaviin aihepiireihin, siitä olisi saattanut olla hedelmällistä poimia mukaan jotain. Sylvi itsekin ironisoi asemaansa ”presidentin kirjailevana puolisona”; siksi on hyvä muistaa, että juuri Vartio analysoi hänen kirjallista työtään asiallisesti ja oivaltavasti Maalaisliiton Kyntäjä-lehdessä julkaisemassaan artikkelissa.
Vartio-huomautusta ei kuitenkaan pidä nähdä moitteena Ensimmäinen nainen -näytelmää kohtaan. Porin teatterin kantaesityksestä (marraskuussa 2023) teksti on edelleen hioutunut ja tarkentunut. Siksi Häklin näytelmätulkinnalla on pysyvä paikkansa uusien kotimaisten draamatekstien joukossa. Syvällisyydessään ja fantasiansa voimassa se on merkittävimpiä uusia kotimaisia draamatekstejä, josta toivottavasti nähdään vielä uusiakin versioita.
Turun kaupunginteatteri: Ensimmäinen nainen. Alkuperäisteos Johanna Venho, teksti ja ohjaus Maia Häkli, lavastus Jani Uljas, puvustus Tuomas Lampinen, äänet Tuomas Rissanen, valot Petri Suominen, kampaukset ja naamiointi Minna Pilvinen, videot Mika Hiltunen, rooleissa Ulla Reinikainen, Asta Sveholm, Markus Ilkka Uolevi, Kimmo Rasila ja Kirsi Tarvainen. Ensi-ilta Turun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2026.
JOUKO GRÖNHOLM
Ikääntynyttä Sylviä näyttelee Turun kaupunginteatterin esityksessä Ulla Reinikainen, taustalla Asta Sveholm nuorena Sylvinä (vas.) ja Kirsi Tarvainen yhdessä monista rooleistaan lääkärinä.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen
