Tampere Filharmonian, kapellimestari Mario Venzagon ja Tampereen Filharmonisen Kuoron konsertti oli saanut otsikokseen Kauneuden kosketus. Sellaiseksi konsertti illan mittaan osoittautuikin. Esityksissä oli kuin menneiden aikojen tyyneyttä ja kiireettömyyttä: usein kuultujen kiivaiden tempojen ja säkenöivän virtuositeetin sijaan tulkinnoissa nousi esille hyvinkin romanttisia sävyjä, joissa kauneus korostui. Konserttiohjelman kappaleita yhdistävä tekijä oli koraali: kuoroteosten lisäksi koraali soi myös molemmissa orkesteriteoksissa.
Ruut Kiiski ja Jouni Rissanen ovat kehittäneet ennestäänkin loistavaa Tampereen Filharmonista kuoroa edelleen. Kuoron sointi on tasapainoinen, fraseeraus ja artikulointi huoliteltua ja dynaamiset vaihtelut sulavia. Myös dramaattisia sävyjä ja timanttisia fortissimoja on tarjolla tarpeen tullen. Kuoron, orkesterin ja kapellimestari Venzagon yhteistyö toimi saumattomasti niin Johannes Brahmsin Nänie-laulun kuin W. A. Mozartin helmeksi hiotun Ave Verum Corpus -motetin parissa. Kapellimestari tuntui oikein nautiskelevan käyttäessään kuoroa instrumenttinaan ja hehkuttaessaan sen pianissimoita, hidastuksia ja melodisia linjoja.
Konsertin avannut Mario Venzagon Ulisses (2024) auennee parhaiten Odysseuksen tarinaa ja säveltäjän teosluonnehdintaa vasten. Suomen ensiesityksenä kuultu sinfoninen runo on osa kuorolle ja orkesterille sävellettyä kolmen kappaleen kokonaisuutta. Teos maalaa sävelillä Odysseuksen matkan, seireenien kutsut ja meren äänet. Ohjelmamusiikiksi määrittyvän teoksen luonne on enimmäkseen hyvin selkeä ja kuvaileva. Vasket ja jouset ovat teoksessa usein vastakkain, ja kokonaisuuteen luo säihkettä mielenkiintoinen ja laaja lyömäsoitinkattaus, joka Filharmonian muusikkojen otteissa pääsi oikeuksiinsa. Venzagon sävelkieli on perinteisyydessään ja yksinkertaisuudessaan ajoin uskaliasta eikä hän kaihda kolmisointuja – vaikka ne sittemmin rikkoutuvatkin riitaisiksi. Teos toteutui tapansa mukaan oivallisesti soittaneen orkesterin käsissä värikkäästi ja ehjästi.
Kapellimestarina Venzago näyttäytyi konsertissa perinteitä kunnioittavana ja hienostuneena. Tämä kiteytyi konsertin vaikuttavasti päättäneessä Felix Mendelssohnin Uskonpuhdistus-sinfoniassa (Sinfonia nro 5), jossa Venzago tuntui rakastavan haipuvia diminuendoja, romanttisen linjakkaita jousisointeja sekä hienovaraisesti alleviivaavia hidastuksia. Sinfonian ensimmäinen osa käynnistyi vakavasti ja sen sähäkkä Allegro con fuoco soi vahvasti aksentoidusti. Ilmeikkäästi ja jäntevästi edennyttä toista osaa värittivät puupuhallinten ketterät ja ilmeikkäät osuudet. Finaalin vakavista jousisoinneista puhjennut Malla Vivolinin kauniisti kehittelemä ja vähitellen virreksi taipuva huilusoolo toimi jännitteisenä johdantona loppuhuipennukseen. Koraalien illan päätteeksi orkesterikin soi kuin kuoro.
Tampere Filharmonia: ”Kauneuden kosketus” 30.10. Tampere-talon isossa salissa. Mario Venzago, kapellimestari. Tampereen Filharmoninen Kuoro. Venzago: Ulisse, Brahms: Nänie, laulu kuorolle ja orkesterille, Mozart: Motetti ”Ave Verum Corpus”, KV 618, Mendelssohn: Sinfonia nro 5, ”Uskonpuhdistus”.
