Lahden kaupunginteatterin Lentävä ruotsalainen kurottaa kohti tuntematonta.
Tarina on uskomaton mutta totta.
Vuonna 1897 kolme ruotsalaista insinööriä yrittivät, ensimmäisinä maailmassa, lentää pohjoisnavalle vetykaasupallolla. Sanottakoon, että kunnianhimoinen reissu ei mennyt niin kuin Strömsössä: retkikunta katosi jäljettömiin, kunnes reilu kolme vuosikymmentä myöhemmin syrjäiseltä jäätiköltä löytyi kolmen miehen ruumiit.
Tarina on kiehtonut tutkijoita vuosikymmenet. Ruumiiden luota löytyneet päiväkirjat ja jäätyneet filmirullat ovat valottaneet jälkikäteen sitä mitä jäätiköllä oikein tapahtui. Perille pohjoisnavalle kolmikko ei koskaan päässyt, mutta moni muu asia on yhä hämärän peitossa.
Miksi miehet riskeerasivat henkensä uhkarohkealla tutkimusmatkalla? Mikä sai heidät jatkamaan matkaansa kaikesta epäonnesta huolimatta?
Palkittu teatteriohjaaja Linda Wallgren ja näyttelijä-tanssija Anna Kuusamo tekevät oman tulkintansa historiallisesta tapahtumasarjasta kirjoittamassaan näytelmässä Lentävä ruotsalainen – Arktinen katastrofi 1897, joka sai hiljattain Wallgrenin ohjaaman kantaesityksensä Lahden kaupunginteatterissa.
Esitys kurottaa tyylillisesti ja temaattisesti moneen suuntaan. Ihmisen kyltymättömän valloittamisen halun ja tietämättömyyden näyttämöllistäminen asettaa Lentävän ruotsalaisen Helsingin kaupunginteatterissa paraikaa nähtävän Elollisten rinnalle.
Molemmissa esityksissä pienellä ihmisellä on kovin suuret luulot itsestään.
Kolmella ruotsalaisellakin Salomon August Andréella, Nils Strindbergillä ja Knut Frænkelilla (näyttelijät Tapani Kalliomäki, Veeti Vekola ja Vilma Kinnunen) on mukana kaikki mahdollinen samppanjasta suklaaseen, portviinistä kristallilaseihin, mutta kuumailmapallon kestävyyttä ei olla juurikaan testattu.
Lentävä ruotsalainen jakautuu kahden rintaman – kodin ja maailman reunan – välille. Kaksinapaista ratkaisua perustellaan menehtyneiden löytöretkeilijöiden kotiin odottavilla läheisillä ja heidän kokemalla ikävällä ja rakkauden kaipuulla.
Molemmilla tahoilla ihmiset uhkaavat pudota laidan yli: Ruotsissa hukutaan huoleen. Jäämerellä elämän ja kuoleman raja on hiuksen hieno.
Wallgrenin ohjauksessa kaupunginteatterin suurella näyttämöllä nähdään suuri näyttelijäjoukko ja useampia onnistuneita näyttelijäsuorituksia. Vekola näyttelee tarttuvasti Strindbergin palavan innon ja työstää nuoresta valokuvaajasta kokonaisen hahmon.
Anna Manninen on niin ikään vetovoimainen Strindbergin mielitiettynä Anna Charlierina, jonka uran pianistina ikävä ja epätietoisuus uhkaa peittää alleen. Vekolan ja Mannisen suorituksista rakentuu esityksen emotionaalinen runko. Kalliomäki ja Kinnunen tekevät Strindbergin kanssatutkimusmatkailijoina maadoittuneet mutta etäisemmiksi jäävät suoritukset.
Mittavassa näyttelijäjoukossa Sanna Levon epookilla leikittelevä pukusuunnittelu pääsee oikeuksiinsa, mutta sivuosanäyttelijöille jää lopulta harmillisen vähän näyteltävää ja epäkiitollinen rooli näyttämökuvan kuvittajina.
Paikoin kuoromaiset kohtaukset onnistuvat kuitenkin korostamaan arktisen reissun absurdiutta ja koomisia sävyjä: ääneen pääsevät muun muassa hämmentyneet kirjekyyhkyt, joiden pitäisi välittää viestejä matkan varrelta, mutta joita kukaan ei ole tajunnut opettaa lentämään Tukholmaan asti.
Esityksessä valinta jäädä leijumaan kahden ilmansuunnan välille turhauttaa. Tapahtumia eritellään paikoin kuin oppitunnilla. Jäämerellä tapahtuneen mysteerin perkaaminen tahtoo jäädä torsoksi, kun esitys katsoo toistuvasti olkansa yli Ruotsiin ja taakse jääneisiin.
Syyttäkää kyyniseksi, mutta rakkauteen takertuminen tuntuu eeppisen seikkailukertomuksen rinnalla lattealta valinnalta, jopa hukatulta mahdollisuudelta. Ratkaisu vie mielestäni tehoja myös huimaavilta arktisilta näkymiltä, joita Janne Vasaman, Harri Peltosen ja Antti Rautavan rikas visuaalinen suunnittelu yleisön silmien eteen nostattaa.
Lentävä ruotsalainen ei kokonaisuutena kohoa, sinänsä ansiokkaita, osiaan korkeammalle.
Lentävä ruotsalainen – Arktinen katastrofi 1897. Lahden kaupunginteatterin suuri näyttämö. Näytelmäteksti Linda Wallgren ja Anna Kuusamo, ohjaus Linda Wallgren, lavastaja Janne Vasama, pukusuunnittelu Sanna Levo, valosuunnittelu Harri Peltonen, videosuunnittelu Janne Vasama, Harri Peltonen, Antti Rautava, äänisuunnittelu ja musiikki Tatu Virtamo, naamiointisuunnittelu Eija Nurminen. Näyttämöllä Tapani Kalliomäki, Veeti Vekola, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Anna Kuusamo, Jari-Pekka Rautiainen, Annukka Blomberg, Saana Hyvärinen, Liisa Vuori, Lumikki Väinämö, Martti Peippo.
