Igor Stravinskyn Hulttion tie ei älyllisyydessään ole suuri yleisön villitsijä, mutta Kansallisoopperassa tuntui silti yllättävältä astella puolityhjään katsomoon. Teos sentään esitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, eikä sen pitäisi olla ollenkaan ”vaikeimmasta” päästä, jos 1900-luvun keskeisiä oopperoita ajattelee. Kun tilanne oli sama esimerkiksi pari vuotta sitten Bartókin Herttua Siniparran linnan kohdalla, sopii kysyä, olisiko yleisö totutettu liian takuuvarmaan antiin. Tarvitaanko aina kyytipojaksi se tähtisopraano tai muuta skuuppiainesta, jotta mielenkiinto heräisi? Pitäisikö yleisökasvatustyössä ottaa uudenlaisia metodeja […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
