”Minulla on tapana liioitella,” myöntää lavalla Touko Laaksonen (Olli Rahkonen). Tomin hengessä liioittelee myös hänestä kertova Hämeenlinnan teatterin Tom of Finland-musikaali, joka yhdistää elämäniloiset tanssikoreografiat homojen syrjinnän synkkään historiaan. Esitys korostaa ylpeästi jokaisen oikeutta rakastaa ja toteuttaa seksuaalisuuttaan. Lopputulos on niin Tomin näköinen, että mielessäni kävi, onkohan hän itse toiminut haamukirjoittajana.
Musikaali on uudistettu versio Turun vuoden 2017 produktiosta. Se kuvaa suurpiirteisesti Touko Laaksosen vaiheita heinämiehiä vilkuilevasta pojasta ikoniseksi homotaitelija Tom of Finlandiksi. Vakavammistakin teemoistaan huolimatta se tekee sen viihdyttävästi. Tilannekomiikka ja ronski kieli sopivat Tomin huumoriin kuin jalka saappaaseen. Jotkut esityksen radikaalit tunnelmanmuutokset tuntuvat tosin hämmentäviltä. Nipan hautajaisista sukelletaan suoraan keskusteluun taiteesta ja pornosta, ja kohtauksessa lavalle lävähtävä graafinen teos ohjaa ajatukset kauas kuolemasta.
Olli Rahkosen sympaattinen Tom loistaa läpi esityksen vähäeleisen väkevästi. Vielä enemmän Tomista kertoo hänen suhteensa taiteeseensa. Tomin kumppania Nipaa näyttelevän, räiskyvän Antti Langin ja Rahkosen välinen kemia on käsinkosketeltavan lempeää. Rinnakkaistarinassa taas seurataan kaapista tietään ulos etsivää Markus Palinia (mahtava Lauri Ketonen), joka toimii oivana aikalaiskontrastina ja esimerkkinä Tomin taiteen vaikutuksesta. Sen sijaan miesrakkautta juhlistavassa teoksessa Toukon vanhapiikasiskon Kaijan (valloittava Natalil Lintala) emansipaatiokertomus on ehkä väärässä paikassa.
Lavasteet taipuvat niin värikkääseen diskoon kuin mykistävään sotakuvaukseen. Erityisesti ihastelin, miten todellisuudesta on tehty kuvia ja kuvat taas herätetty eloon: Helsinki on kuvitettu piirroskuvilla, ja näyttelijät muuttuvat oivaltavin keinoin piirroshahmoiksi. Tukkijätkät ovat kuin lehden sivuilta ja Severi Saarisen keimailevasta Kakesta ei voi erehtyä. Tanssi- ja laulukohtaukset aiheuttavat ilon purkauksia.
Esityksen viimeisten minuuttien ajan hymyilin kuin Tomin kuvissa. Olipa virkistävää ylistää mieskehoa ja miehistä pullistelua ilman minkäänlaista toksisuutta. Esitys on kaikkinensa riemastuttavan nautinnollinen, vaikka jääkin vaikuttavuudessaan suurmusikaaleista. Silmiinpistävää oli, miten paljon Vanaja-salissa oli perjantai-iltana vapaita paikkoja. Vastaanotto on ollut ylistävää, joten liekö syy sattumassa, sijainnissa vai lippujen hinnassa.
Hämeenlinnan teatteri: Tom of Finland. Ensi-ilta Verkatehtaan Vanaja-salissa 3.9.2026. Kantaesitys Turun kaupunginteatterissa 2017. Käsikirjoitus, ohjaus ja laulujen sanat: Tuomas Parkkinen. Sävellys: Jussi Vahvaselkä ja Jori Roosberg. Kapellimestari: Aleksi Laukkonen. Koreografia: Jukka Haapalainen. Lavastussuunnittelu: Teemu Loikas. Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen. Valosuunnittelu: Juha Rouhikoski. Videosuunnittelu: Alex Hautamäki. Äänisuunnittelu: Olli Lintuniemi ja Sakari Kiiski. Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu: Petriina Suomela. Hahmojen animointi: Király Production Oy. Käännös: Simo Vassinen. Rooleissa mm. Olli Rahkonen, Antti Lang, Natalil Lintala, Severi Saarinen ja Lauri Ketonen.
