Nelson Freire, Elisabeth Leonskaja, András Schiff, Daniel Barenboim, Grigori Sokolov… Suomeen on alkaneella konserttikaudella tulossa todellinen huippupianistien paraati.
Nelson Freire tekee kauan odotetun Suomen-debyytin.
Daniel Barenboim palaa Musiikkitaloon pianistina.
András Schiff esiintyy sejä RSO:n solistina maaliskuussa että resitaalilla kesäkuussa.
Grigori Sokolov on vakivieras Suomessa.
Elisabeth Leonskaja soittaa Lahdessa.
Paraati alkaa kuitenkin jo tammikuussa. Radion sinfoniaorkesteri saa 27. Ja 28.1. solistikseen brasilialaisen Nelson Freiren. Kyseessä on hänen ensi vierailunsa Suomessa, ja hän soittaa Manfred Honekin johdolla Beethovenin neljännen pianokonserton.
Freire on tunnettu taiteilijana, joka tuo tuulahduksen menneiden aikojen pianismista. Hänen viimeaikaisista Decca-levytyksistään huomiota ovat herättäneet sointikulttuuriltaan hienostunut Debussy-kooste sekä Riccardo Chaillyn ja Gewandhaus-orkesterin kanssa tehdyt Brahmsin pianokonsertot, joissa korostuvat lämmin romantiikka ja aristokraattinen ote.
Nuorena Freire teki kuitenkin läpimurron nuorena ihmepianistina, jonka soitossa oli eteläamerikkalaista tulta – hieman samanlaista kuin hänen ystävällään, argentiinalaisella Martha Argerichilla. Hän aloitti pianonsoiton kolmevuotiaana. Voitettuaan 1957 Rio de Janeron pianokilpailun hän opiskeli Euroopassa mm. Bruno Seidhoferin johdolla.
Kansainvälinen ura lähti heti nousuun, mutta Freire on karttanut julkisuutta ja itsensä esiin tuomista. Hän antaa vain harvoin haastatteluja. Silloin kun hän levyttää, tiedossa on aina jotain erityistä. Esimerkiksi hänen Liszt-levytyksensä kuuluvat niihin harvoihin, joissa kuulija saa unohtaa kokonaan tekniikan olemassaolon.
Venäläisen sielun etsijä
Venäläisen pianokulttuurin grand old lady Elisabeth Leonskaja puolestaan esiintyy Sinfonia Lahden solistina 20 ja 21.1. Tbilisissä Gruusiassa syntynyt Leonskaja aloitti pianonsoiton opintonsa Moskovan konservatoriossa vuonna 1964. Vuonna 1978 hän jätti Neuvostoliiton ja muutti Wieniin. Siellä hän on asunut siitä lähtien.
Rondo tapasi Leonskajan elokuussa 2014, kun hän piti soolokonsertin Helsingin juhlaviikoilla. Schubert-ohjelman yhteydessä oli pakko kysyä, miten hän saa pianon laulamaan niin kuin saa.
”Niin, aito laulava legato on todellakin vaikeinta pianonsoitossa, enkä osaa sanoa siihen mitään niksejä. Pitää muistaa, että laulaminen on aina yhteydessä puhumiseen, eli artikulaatioon täytyy kiinnittää huomiota. Sen täytyy olla intuitiivista, ei säännönmukaista, ja tulla syvältä omasta persoonallisuudesta”, hän vastasi.
”Kannattaa kuunnella hyviä laulajia ja matkia heitä. Kuvittelen mielessäni myös teosten esitysolosuhteita: Schubertin intiimi porvarillinen salonki oli aivan eri asia kuin Beethovenin aristokraattiset piirit. Niiden tunnelma on tuotava myös suureen konserttisaliin.”
Leonskaja on ollut tiiviissä yhteydessä vanhaan venäläiseen muusikkokuntaan edellisen aviomiehensä Oleg Kaganin kautta ja esiintynyt paljon mm. Svjatoslav Richterin kanssa.
”Säestin tosiaan Richteriä, ja hän on säestänyt minua. Siinä avautui se, miten loputtomien mahdollisuuksien kenttä musiikinteko on: mitä tarkoittavat esimerkiksi pienet nyanssien muutokset”, Leonskaja kertoi 2014.
”Richter suhtautui musiikkiin vakavasti, hänelle se ei ollut väline millekään muulle. Hänellä oli muuta tekemistä kuin ajatella uraa. Eetos oli sama, soitti hän Siperian perukoilla tai maailman keskuksissa. Hän oli myös aikansa lapsi. Hänellä oli tärkeää pysytellä politiikan ulkopuolella ja omistautua vain taiteelle.”
Rondo kysyi myös, mitä taiteilija ajattelee nuoresta pianistipolvesta.
”Minua vieroksuttaa muusikoiden PR-henkisyys. Mitä on glamour? Ei yhtään mitään! Suurin ilon aiheeni on Daniil Trifonov. Häntä kuunnellessa ja katsoessa vakuutun siitä, että suuri venäläinen pianokoulu ja vanhojen mestarien asenne todellakin vielä elävät. Soittaessaan hän elää vain musiikille, ja liikeradat ja sointi ovat yhtä. Tärkeintä on sielu ja intohimo”, kuului vastaus.
