Hampaat kalisevat ja lumi narskuu riitasointisessa, hälypitoisessa sävelkuvassa, joka voisi hyvin olla modernia musiikkia. Mutta ei: kyseessä on tuttuakin tutumpi Vivaldin Vuodenajat. Vaatii muusikoilta rohkeaa heittäytymistä, jotta sen aikanaan radikaali kuvausvoima pääsee esiin koko hätkähdyttävyydessään ja sysää sivuun klassikon turvallisuuden. Näin tapahtui Suomalaisen barokkiorkesterin ja loistavan viulusolistin Sergei Malovin perjantaisessa esityksessä Ritarihuoneella. Malovissa on annos paganinimaista velhoutta.Hän on huikea sävelmaalari, jonka tulkinnassa tuli esiin myös elämänkierron ja luonnon raadollisuus. Hurtti huumori ja pittoreski maalauksellisuus kävivät […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
