Bambergin Sinfonikot on erityinen orkesteri Saksassa: se koottiin sodan jälkeen Tšekeistä karkotetuista saksalaismuusikoista, ja se on ylläpitänyt böömiläisen soinnin ja kulttuurisen vuorovaikutuksen perinnettä. Orkesteri isännöi tämän vuoden International Classical Music -palkintoseremoniaa ja gaalakonserttia, jossa oli myös suomalaisväriä.
International Classical Music Awards -palkintoseremonia ja -gaala järjestetään vuosittain eri kaupungeissa yhteistyössä orkesterien ja muiden tahojen kanssa. Tänä vuonna juhlapaikkana oli Bamberg, yksi Baijerin kauneimmista kaupungeista, jossa on hyvin säilynyt vanhakaupunki ja kulttuuria muutenkin kuin kuuluisien olutpanimoiden ansiosta. Vaikka kaupungissa on vain 70 000 asukasta, sillä on maailmanluokan orkesteri, Bambergin Sinfonikot, joka isännöi ICMA-gaalaa.
ICMA antoi aihetta myös suomalaisjuhlaan, sillä kaksi Kalevi Ahon konserttoa sisältävä BIS-levy voitti nykymusiikkisarjan. Aho itse ja kaksi levyn solistia, huilisti Sharon Bezaly ja alttoviulisti Hiyoli Togawa, olivat paikalla Bambergissa, mutta kunnia kuuluu myös levyllä soittaville Sinfonia Lahdelle ja Mikkelin kaupunginorkesterille.
Sinfonia Lahti on toki saanut kansainvälistä huomiota jo aiemminkin, mutta levyllä ehkä suurin yllätys olikin mikkeliläisten – St Michael Strings – laadukas osuus Ahon konsertossa alttohuilulle ja jousille. Toivottavasti se herättää myös kaupungin päättäjät huomaamaan orkesterinsa. Levyn kapellimestareina olivat Anja Bihlmaier ja Eero Lasonpalo.
Bambergin gaalassa Ahon pitkäaikaisiin luottomuusikoihin kuuluva Sharon Bezaly äimistytti yleisöä Presto-osassa säveltäjän huippuvirtuoosisesta huiluteoksesta Solo III. Missähän välissä hän ehti hengittää musiikin melkein paniikinomaisessa ryntäilyssä? Hiyoli Togawa taas soitti finaalin Ahon alttoviulukonsertosta ja toi erinomaisesti esiin niin sen tumman melankoliset kaarrokset kuin rytmisen energian. Teos on tärkeä lisä alttoviulistien konserttorepertuaariin.
Gaalassa loisti myös toinen alttoviulisti, Nils Mönkemeyer, jonka käsissä Bartókin konserton osa soi tanssillisen ketterästi ja sävykkäästi. Viulisti Roman Simović herutti Tšaikovskin sointimahlaa kuin sulaa vahaa, sopraano Ermonela Jaho lauloi harvinaista Donizettia sydämeenkäyvästi, vanhan musiikin yhtye Ensemble amarcord pysähdytti Josquin des Prezin tulkinnoillaan jne.
Mutta päärooliin nousi silti Bambergin Sinfonikot, josta on etenkin Jakub Hrůšan johtajakaudella tullut ilmiö klassisen musiikin piirissä. Orkesteri juhli ICMA-gaalassa samalla 80-vuotista historiaansa, ja niin yleisön reaktioista, Baijerin kulttuuriministerin puheesta kuin soitosta sinänsä välittyi suuri ylpeys pienen kaupungin suuresta kulttuurilähettiläästä.
Vaikka Bambergin Sinfonikot on Saksan nuorimpia orkestereita, sillä on mielenkiintoinen esihistoria, joka osaltaan selittää sen sointikulttuuria. Kun se antoi 20.3.1946 ensikonserttinsa Bamberger Tonkünstlerorchesterin nimellä, muusikot olivat juuri muuttaneet länteen Tšekeistä. He soittivat Prahan saksalaisessa oopperassa, jonka juuret ulottuvat aina W. A. Mozartin itse johtamaan Don Giovannin kantaesitykseen vuonna 1787.
Kun tšekit perustivat Kansallisteatterin vuonna 1881, saksalainen ooppera sai kovan kilpailijan. Yhteistyö silti sujui, ja syntynyt huippuorkesteri – Tšekkiläinen filharmonia ja Deutsches Opernorchester – soitti mm. Mahlerin seitsemännen sinfonian kantaesityksen vuonna 1908. Toisen maailmansodan jälkeen saksalaiset saivat tietenkin lähtöpassit. Saksalaismuusikot etsivät uutta paikkaa lännestä, ja Bamberg valittiin, koska siellä ei ollut ennestään omaa orkesteria.
Alusta asti uusi soittajisto sai kulttuurisen sillanrakentajan roolin. Sen böömiläinen, yhtä aikaa tumman muhkea ja säteilevä sointi viehätti yleisöä, ja se oli ensimmäinen saksalainen orkesteri, joka sodan jälkeen alkoi vierailla ulkomailla. Tähän päivään mennessä se on antanut 8000 konserttia yli 500 kaupungissa ja 64 maassa. Ilmastoystävällinen reissaaminen on sen nykypäivän haasteita.
Kapellimestareina vaikuttivat mm. Joseph Keilberth, Eugen Jochum, James Loughran ja Horst Stein. Tšekkiläisen Jakub Hrůšan kaudella böömiläinen perinne on korostunut, mutta ohjelmisto on ollut yhtä aikaa kansainvälistä ja avointa.
Kun Bambergin Sinfonikot aloittivat ICMA-gaalan Beethovenin Leonore-alkusoitolla nro 2, orkesteria ennen luonnossa kuulematon saattoi vain ihmetellä soinnin rikkautta, artikulaation purevuutta ja yhteispelin intensiivistä fokusta, joka kiteytti koko Fidelio-oopperan sanoman. Bambergin vuonna 1993 avattu konserttitalo on pikemmin käytännöllinen kuin mikään arkkitehtuurin helmi, mutta 1300 paikkaa sisältävän salin akustiikka on erinomainen.
Orkesteri päätti ICMA-gaalan Beethovenin seitsemänteen sinfoniaan, joka oli myös sen ensimmäisen konsertin ohjelmassa vuonna 1946. Hrůšan ja muusikoiden välittämä rytmin ja hengen voima antoi uskoa tulevaan – myös orkesterille, joka joutuu kohta etsimään uutta ylikapellimestaria Hrůšan siirtyessä kaudella 2028/29 Tšekin filharmonikkojen johtoon.
•••
Rondo on ICMA-organisaation jäsen 19 muun eurooppalaisen musiikkilehden ja radioaseman lisäksi. Lehden edustajana tuomaristossa on Harri Kuusisaari.
