Särkisaloon Varsinais-Suomeen asettunut Jukka Linkola kiittelee sateista kesää siitä, että on voinut keskittyä säveltämiseen. Hän täyttää 70 vuotta 21. heinäkuuta 2025.
Asuimme yli neljä vuosikymmentä Helsingin Pukinmäessä, mutta kaipasimme luonnon helmaan, joten muutimme meren äärelle Särkisaloon. Tänä kesänä on ollut erinomainen säveltämisilma, ja hyvä niin, sillä minulla on hommia, joiden pitää valmistua”, Jukka Linkola kertoo.
Tekeillä on Turun Filharmoniselle Orkesterille raju sävellys, kahdeksanminuuttinen pienoissinfonia Cyclop. Sen juurisyynä on Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Osien nimet puhuvat puolestaan: Paholaisen tappava katse / Hirviön pilkkaava kuolemantanssi / Laulu uhrien muistolle.
”Viimeinen osa on omistettu kaikille uhreille, niin venäläisille kuin ukrainalaisille”, Linkola painottaa. Teoksen kantaesitys 20.11.2025 on osana konserttia, joka juhlistaa Suomen Säveltäjät ry:n 80-vuotista toimintaa säveltäjien ja säveltaiteen asialla.
”Taidekentän on pidettävä yhtä, kun kukkaronnyörejä kiristetään”
Jukka Linkolan ura musiikkikentässä on tavattoman monipuolinen. Hän tuli nuorena tunnetuksi jazzmuusikkona, joka mieltyi isoihin kokoonpanoihin.
”Silloin Suomessa ei opetettu jazzia, vaan kaikki tieto piti kaivaa omin päin pääasiassa Amerikasta”, Linkola kertoo. Hän kiittelee Sibelius-Akatemian piano-opettajaansa Sirkka Harjunmaata, jonka kanssa hän saattoi soittaa tunneilla nelikätisesti jazzia.
Kun Linkola vietti äskettäin 50-vuotistaiteilijajuhlaansa, hän kokosi lavalle Tentet-yhtyeensä. Hän on toiminut myös UMO:n vierailevana kapellimestarina. Isot kokoonpanot ovat kuitenkin kalliita, eikä konserttien organisointi ole helppoa.
Linkolan laaja sävellystuotanto kattaa jazzin ohella niin tanssi- ja musiikkiteatterin sekä oopperan samoin kuin kamari- ja kuoromusiikin, orkesteriteokset ja konsertot.
Linkola tapasi puolisonsa, tanssitaiteilija ja koreografi Marita Strömbergin Helsingin kaupunginteatterissa, ja juhannuksena vietettiin 51-vuotishääpäivää. Tytär Maija on viulisti ja poika Antti gambisti. Lastenlapsia on kolme.
Monitaiteellisuus on alusta asti ollut osa perheen elämää. Marita oli Tommi Kitin kanssa mukana perustamassa Marjo Kuuselan ja Maria Wolskan ideoimaa alkuperäistä Tanssiteatteri Raatikkoa.
Jukka Linkola kertoo pitävänsä erinomaisena ideana sitä, että esittävän taiteen lehti Rondo on laajentanut sisältöään tanssiin ja teatteriin.
”Kun eri taiteet tuntevat ja seuraavat toisiaan, kaikkien olemassaolon edellytyksen paranevat. On tärkeää, että esimerkiksi muusikot pystyvät seuraamaan, mitä näyttämötaiteessa tapahtuu. Taidekentän on pidettävä yhtä, kun kukkaronnyörejä kiristetään”, Linkola toteaa.
Ilkka Kuusiston tilausteos Ronja Ryövärintytär osoitti suuntaa
Kapellimestarin työt Helsingin kaupunginteatterissa olivat jo jääneet taakse, kun Suomen Kansallisoopperan johtaja Ilkka Kuusisto – itsekin jazzentusiasti – otti Jukka Linkolaan yhteyttä ja tilasi häneltä oopperan Ronja Ryövärintytär (kantaesitys 1989).
”Johdin itse esitykset niin Bulevardilla kuin myöhemmin Göteborgin oopperassa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun johdin isoa orkesteria. Täydelle orkesterikokoonpanolle olin kyllä kirjoittanut musiikkia aiemmin, kun HKO oli tilannut Crossings-teoksen jo 1983.”
”Myöhemmin Ilkka Kuusisto oli uudelleen yhteydessä, kun eräs toinen tilausteos peruuntui. Minulla oli Pentti Saaritsalta valmis libretto, jonka hän oli kirjoittanut Elinan surman pohjalta. Syntyi kolmituntinen ooppera Elina, josta sain lisää voimia säveltäjän uralle.”
Tilauksillaan Ilkka Kuusisto vaikutti ratkaisevasti siihen, että säveltäminen alkoi vallata yhä laajemmin tilaa muusikon uralta Linkolan elämässä.
Muutama kymmenen sekuntia isoa partituuria päivässä on jo paljon
Linkolan pariskunnalla on Särkisalossa oma puutarha, jossa Jukka näpräilee mielellään, kun ei sada. Eräänlaista musiikin puutarhassa näpräilyä on myös ison orkesteripartituurin kirjoittaminen.
”Pari kolmekymmentä sekuntia isoa partituuria valmista musiikkia päivässä on jo paljon, mutta viihdyn – voi ihan sanoa, olen jäänyt koukkuun tähän”, Linkola toteaa.
”Hyvin kannustavaa on myös yhteistyö huipputaiteilijoiden kanssa. Trumpettikonserton kirjoitin Jouko Harjanteelle, klarinettikonserton Christoffer Sundqvistille, pianokonserton Henri Sigfridssonille.”
”Tietenkin yleisö inspiroi mutta ennen kaikkea soittajat – heiltä saa rehellistä ja kriittistä palautetta, joka tulee sydämen pohjasta niin, että sen uskoo heti. Miten jousille kirjoitetaan, siitä olen oppinut paljon myös Maija-tyttäreltäni, joka on taitava orkesteri- ja kamarimuusikko. ”
Cyclop-teoksen ohella Linkola työstää parhaillaan teosta Helsingin poliisisoittokunnalle:
”Move on -teoksessa yritän loihtia positiivista asennetta liikunnan harrastukseen, siitä saa elämäniloa”, Linkola kertoo ja muistelee koripallon peluuta koulussa Espoon Leppävaarassa. Kun sormi oli jälleen paketissa Harjunmaan pianotunnilla, oli tehtävä valinta. Musiikki voitti.
Tekeillä on myös Huilukonsertto II Kuopion kaupunginorkesterille ja sen virtuoosihuilistille Päivi Väisäselle. Hänen kanssaan Linkola suunnittelee sessiota, jossa pohdittaisiin yhdessä, miten sointinta voisi lähestyä uudella tavalla.
Ranskalaiskuoro Mikrokosmos esittänyt toistakymmentä teosta
Ruovedellä soi kesäkuussa 2025 Paavo Hyökin johtamana kantaesityksenä kuoroteos Haaveiden ilmapallo, joka on Cyclopin tavoin sodanvastainen teos. Esittäjänä oli mieskuoro Liiton Miehet.
”Haaveiden ilmapallossa lainataan vanhoja messutekstejä, joissa puhutaan paljon rakkaudesta ja rauhasta, joita on tänä päivänä vaikea löytää kansainvälisestä politiikasta.”
Marraskuussa 2024 Linkolan musiikkia tulkitsi Itävallassa Bachchor Salzburg. Konsertissa kuultiin kaksi osaa sarjasta Mieliteko sekä tilausteoksena uutuus Fullfilment of Love pohjoismaisen mytologian teksteihin.
Harvinainen, pitkäaikainen suhde Jukka Linkolalla on ranskalaiseen Mikrokosmos-kuoroon, joka on oppinut lausumaan suomeakin järkevästi: ”Kuoro on esittänyt yli kymmenen vuoden aikana jo toistakymmentä teosta, niistä viimeisin on Nerea izango zen (2023), jonka pohjana on baskinkielinen kansanlaulu. Tein sen Loïc Pierren ja Mikrokosmos-kuoron tilauksesta. Sain tekstin foneettisesti kirjoitettuna. Jännittävää, miten paljon ranskalaisten laulusoundi poikkeaa suomalaisista kuoroista,” Jukka Linkola pohtii.
