Tutkimusmatkalla

Emilia Hoving ponkaisi runsas vuosi sitten suomalaisen nuoren kapellimestaripolven kärkeen. Nykymusiikista kiinnostunut kapellimestari pitää itseään elinikäisenä oppijana, jonka uteliaisuus ei lakkaa.   Merenrannassa satelee koko haastattelun ajan, mutta Emilia Hoving vetää pipon päähänsä eikä ole moksiskaan. Syksy on kuulemma hänen lempivuodenaikansa. Tapaamme Laajasalossa, jossa Hoving on asunut puolisoineen kesästä lähtien. Koronapandemia antoi viimeisen sysäyksen päätökselle, että Töölöstä oli päästävä pois. ”Huomasin keväällä, että tarvitsin ympärilleni paljon enemmän luontoa.” Koronatilanne jatkuu jatkumistaan, mutta musiikkielämä kitkuttelee eteenpäin. […]

Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliMikä määrittää taitelijan kansallisuuden? 
Seuraava artikkeliVeden leikkiä ja sadun taikaa