ARTIKKELIT

  Itävaltalainen kapellimestari Manfred Honeck ei tee johtamisesta numeroa, vaan se on matkaa musiikin tyylin ja merkitysten äärelle. Nuottientakainen maailma löytyy usein kansanmusiikkia tutkimalla. Juhlavuottaan viettävä Brucknerkin voi olla humoristista.   Itävaltalainen Manfred Honeck on vakavan kapellimestarin maineessa. Hän puhuu harjoituksissa niin hiljaa, että muusikoiden on pakko terästäytyä. Hän on uskonnollinen, hänellä ei ole kotisivuja, ja sosiaalista mediaakin hoitelee hänen poikansa vain silloin tällöin. Honeck on sitä mieltä, että kapellimestarin ammatti on nostettu liikaa korokkeelle. […]

Harvalla nuorella jousisoittajalla on varaa huippusoittimeen. Varteenotettavan kiitotien onneen tarjoavat erilaiset säätiöt, jotka lainaavat historiallisia arvosoittimia.     Wienistä Zoom-puheluun vastaava viulisti Albert Sahlström kuuluu niiden harvojen valittujen suomalaisten joukkoon, jotka ovat saaneet lainaan aidon Stradivari-viulun.    Sahlströmin soitin on OP Ryhmän Taidesäätiön omistama ”Iiriläinen” vuodelta 1702, eli italialaisen viulunrakennusmestari Antonio Stradivarin kultakaudelta. Suomesta löytyy vain kolme instituutio-omisteista Stradivari-viulua, joita lainataan nuorille taiteilijoille. Kaksi muuta ovat Suomen Kulttuurirahaston ja Sibelius-Akatemian omistuksessa.   ­­”Yksinkertaisesti sanottuna sitä on aivan ihana […]

Soittaminen on fyysistä puuhaa ja vaatii treeniä muullekin kuin sormille, vaikka harjoituskopissaan koko päivän kököttävän muusikon stereotypia elääkin yhä. Lajeja voi olla monia – tärkeintä on, että keho saa musisointiin tarvitsemansa tuen.   Lihasperäisiä rasitusvammoja eli lihaksien jänneosien kiputiloja, lihasjäykkyyttä, hermostollisia vaivoja: muusikot eivät ole vapautettuja ammattitautien kirouksesta. Vaivojen ennaltaehkäisyyn on kuitenkin suhtauduttu vakavasti jo useamman vuosikymmenen ajan: kehonhuollon taidot ovat olleet muun muassa osa Sibelius-Akatemian opintoja 1990-luvulta alkaen. Tällä hetkellä ammattiopiskelijoille opetetaan Suomessa ergonomian […]

  Aino Peltomaa on muusikko, joka haastaa tyypilliset klassisen musiikin reitit ja toimintatavat. Volyymin sijaan häntä kiinnostaa hiljaisuus, yksilön sijaan yhteisöllisyys ja luokittelujen sijaan holistisuus. Keskiajan musiikki muodostaa pohjan, josta Peltomaan musiikintekeminen kasvaa ja laajenee.   Ääni hymisee elektronisesti laajennettujen instrumenttien pinnalla. Se on samalla kertaa kuiskaava ja viiltävä. Välillä ääni pienenee ja kirkastuu niin, että sen perässä on pakko ryömiä jonnekin hyvin korkealle tai maan syvyyteen. Aino Peltomaa antaa äänensä erilaisille melodioille. Hän kirjoittaa omia […]

  Nykymusiikin eli elävien säveltäjien teosten osuus Suomen sinfoniaorkestereiden ohjelmistosta on parisenkymmentä prosenttia koko ohjelmistosta. Kantaesityksiä oli 2023 yhteensä 114 teosta, joista kotimaisten sävellysten osuus oli 84. Mutta millaista nykymusiikkia orkesterit tarjoavat? Riittääkö diversiteettiä eri tyyleihin ja kansallisuuksiin? Jari Kallio tutki tämän kauden konserttikalentereita.   Uusiutuminen on kaiken taiteen elinehto. Sen ei välttämättä tarvitse edustaa vastakohtaa traditiolle, vaan ennemminkin kyseessä on kahden voiman dialogi, jonka kautta aikakaudet ja estetiikat peilaavat toisiaan. Katsottaessa sinfoniaorkestereidemme vuosittaista tarjontaa […]

  Dani Juris ja Mikko Sidoroff tekevät Saksassa uraa kuoronjohdon huippupaikoilla.   Suomalaisia oopperalaulajia on perinteisesti työskennellyt paljon Keski-Euroopassa, ja orkesterimuusikoitakin on siellä täällä, kapellimestareista puhumattakaan, mutta kuorolaulu ei ole juurikaan kuulunut suomalaisen musiikkikoulutuksen vientituotteisiin. Poikkeuksiakin on. Dani Juris aloitti viime vuonna Berliinin valtionoopperan kuoromestarina, ja Mikko Sidoroff työskentelee Dortmundin kuoroakatemiassa ja johtaa Bambergin sinfoniakuoroa. Kun he vielä asuvat Berliinissä saman katon alla, voi jo kysyä, miten tässä näin kävi. Molempien tie alan huipulle on […]

  Barokkiorkesteri Ensemble Nylandia juhlii 15-vuotisjuhlavuottaan ja tuo ensimmäistä kertaa Suomessa nähtäville Francesco Cavallin oopperan La Doriclea vuodelta 1645. Se joutui aikoinaan sensuurin kouriin haastaessaan konventioita queer-tarinallaan.   Matias Häkkisen johtama Ensemble Nylandia on tullut tunnetuksi moneksi muuttuvana kokoonpanona, joka venyy erilaisista pienyhtyeistä isoksi orkesteriksi. Se esiintyy konserttisalien ja kirkkojen lisäksi vuotuisissa näyttämötuotannoissa, Cafe Barock -klubeilla ja yhdessä kaupunginorkestereiden kanssa. Tavallinen peili -yhtyeeksi muuntuessaan se esittää ikivihreitä radiohittejä barokkisoittimilla ja venyttää tyylien rajoja Pyh Bach […]

  Kansainvälisestikin kehutun Oranssin Pazuzun musiikki on rajua, toisteista ja epämukavaa – pyrkien murtautumaan ahdistavuuden toisella puolella kenties odottavaan katarttiseen hurmioon.   Kosmoksen laajentumista, genrevääristymiä, narkoottista krautrockia, taivaan ja helvetin välimaastoa: tällaisilla termeillä ovat ulkomaiset musiikkimediat kuvanneet Oranssia Pazuzua, joka julkaisi vastikään kuudennen albuminsa Muuntautuja. Sen kappaleiden nimet – Hautatuuli, Ikikäärme, Vierivä usva – johtavat vähäsanaiseen ja monitulkintaiseen runouteen. ”Ne ovat mielikuvia ja mietelmiä, joissa ulkoavaruuden sijaan tutkiskellaan sisäavaruutta, ihmismielen syövereitä ja henkilökohtaisia kauhuja”, kuvailee […]

Pianisti Joonas Ahonen aloittaa taiteellisen johtajan kautensa kamariorkesteri Avantissa 5.11. Amerikka-aiheisella konsertilla – USA:n presidentinvaalien ääntenlaskun aikaan. Hän haluaa muutenkin orkesterin reagoivan ympäröivän yhteiskunnan asioihin.   Jos Avantin Amerikka-aiheinen konsertti antaa osviittaa Joonas Ahosen ideoista Avantissa, niin luvassa on kekseliästä uuden löytämistä historiaa unohtamatta. Erilaisten tyylien ja vuosikymmenten läpi kuljetaan juurille, Charles Ivesin muunnelmin kansallishymnistä. Tosin se ei enää ole Yhdysvaltain vaan Britannian, Norjan ja Liechtensteinin kansallislaulu. Ahonen pitää teemallisista mutta silti vapaasti assosioivista ohjelmista, joissa […]

  Elämässä tuntuu olevan toisinaan kuplivaa ja nopeasti kihelmöivää pintaa. Aivan kuin musiikissa. Syvästi värähtelevää pohjavirettä ja hiljaisuutta. Kaiken merkityksellisyyttä ei ehdi tapahtuman hetkellä huomata. Läheisen ystävän poistuessa maailma tuntuu pysähtyvän. Erikoista ilon ja syvän surun ja ikävän vuoropuhelua. Kiitollisuutta jaetuista hetkistä. Leif Segerstamin kanssa niitä oli monta. Lauloin kesällä 2006 Savonlinnan oopperajuhlakuorossa. Leif johti Tannhäuseria. Siinä oli taikaa. Energia välittyi pienille monitoriruuduille linnan ahtaille käytäville asti. Leifin suuret kädet halasivat avosylin koko maailmaa. Päätin […]

Ferruccio Busonin villisti eri suuntiin leviävän pianokonserton kuuleminen mitat täyttävänä esityksenä on aina elämys, ja sarja Anton Brucknerin sinfonioita käy pyhyyskokemuksesta. Näitä oli tarjolla Berliinin filharmonikkojen alkusyksyn ohjelmissa.   Helsingissäkin pianonsoittoa opettanut ja Sibeliuksen kanssa ystävystynyt Ferruccio Busoni (1866–1924) on jäänyt enemmän historialliseksi hahmoksi ja pianistien legendaksi kuin konserttien ohjelmien täyttäjäksi, vaikka hänen musiikkinsa ei ole vailla kiinnostavuutta. Kuoleman 100-vuotismuisto on tuonut hänen sävellyksiään tavallista enemmän esiin hänen kotikaupungissaan Berliinissä. Friedenaun taiteilijahautausmaalta löytyy hänen hautansa. […]