keskiviikko marraskuu 27. 2024
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Liity sinäkin mukaan RONDON KAUPPA valikon kautta!

Lisztin yksinlauluissa on voimaa

  Franz Liszt oli aikansa kosmopoliitti, mikä kuuluu erityisen hyvin hänen laulutuotannossaan: hän innostui hyvin eri kulttuuripiirejä edustavista runoista ja sävelsi saksaksi, ranskaksi, italiaksi ja jopa englanniksi. Lauluja on viideltä vuosikymmeneltä, ja niiden tyylit ulottuvat hehkeimmästä romantiikasta vuolaaseen bel cantoon, aistilliseen chansoniin, traagisiin ja mystisiin kuviin ja myöhäistuotannon outoon kalvakkuuteen. Hyperionin kokonaislevytys ei etene kronologisesti, vaan kolmas julkaisukin tarjoaa näytteitä kaikista tyylistä. Hyppäys vaikkapa jylhän kuolemanläheisestä laulusta Weimars Toten tulisen  espanjalaisesti hehkuvaan Gastibelza-boleroon ja Petrarca-sonettien […]

Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Birtwistle näykkii yksinlaulun lajityyppiä

Vastikään Sibelius-palkinnon saanut Sir Harrison Birtwistle (s. 1934) on säveltäjä, joka aloittaa työnsä tutkimalla ja usein kyseenalaistamalla valitsemiaan ilmiötä. Näin hän tekee myös lauluille. Toccata Classicsin on koonnut levylleen Birtwistlen laulusävellykset vuosilta 1970-2006, eikä joukosta löydy esimerkkejä perinteisestä yksinlaulusta. Yhden yhteisen nimittäjän lauluteoksilleen Birtwistle mainitsee: melankolian ja siihen liittyvän renessanssiajan lauluista polveutuvan perinteen. Levyn päättävä Cantus Iambeus (2004) o laulu soitinyhtyeelle, jonka monirytminen, kerroksissa etenevä musiikki alkaa vasta hidastuessaan muistuttaa melodiaa. Soittimellinen näkökulma hallitsee myös […]

Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Hofmannin ooppera hykerryttää levylläkin

  Heinz-Juhani Hofmannin hengästyttävä, omaperäinen ja vainoavan tarkkasilmäinen Ahti Karjalainen -ooppera (2012) ansaitsee ehdottomasti levytyksen – ei vähiten siksi, että lapsen näkökulman kautta teos anarkisoi terävästi suosittua suurmiesoopperagenreä. Aiheena eivät niinkään ole Kekkonen ja Ahti Karjalainen vaan vallankäyttö ja siitä selviäminen: ”Pääsiäisnoidat, trullit, joulupukki ja Kekkonen ovat satuolentoja.” Teos pureutuu viinan kiroihin, lapsen traumoihin ja kiusatuksi tulemiseen Hofmannin tavaramerkin, äärimmäisen äänellisyyden avulla: kudelma muodostuu infantiilista meuhkeesta, vinkumisesta, piipityksestä, vappupilleistä, örinästä, läähätyksestä, nyyhkimisestä. Katarttinen äänioksennus liittoutuu […]

Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

CD-Laulumusiikkia